seuraava »

[saai]

Kuinka olette taltuttaneet ylpeyttä itsessänne?

On sitten vaikea aihe. Minusta se vaatii jatkuvaa työtä. Ja työtä missä se pitää myös unohtaa, muuten tulee ylpeäksi siitä miten paljon ja jatkuvasti tekee sitä työtä. Tai sitten tulee ylpeäksi siitä miten hyvin sen unohtaa. Ylpeyteni on hyvin itsepintaista ja nokkelaa laatua. Öhöm. Paitsi että jos todellä keskittyy nöyryyteen koko ajan ei voi samalla keskittyä ylpeyteen. Mielenhallintaa se on kaikki.

Olen kuullut että ylpeyttä on kahta tasoa, maallisempaa ja salakavalampaa henkisen tason ylpeyttä.
Maallisen tason ylpeyttä on helpompi havaita ja hallita, vaikkakin kun avoimin silmin katsoo, sitä löytyy yllin kyllin tästä maailmasta.
Henkisen tason ylpeys on siis piilotetumpaa ja siten vaarallisempaa, sisältäen esimerkiksi sen, että kuvittelee olevansa muita henkisesti/hengellisesti kehittyneempi, tai tietävänsä paremmin totuuden kuin muut. Se voi olla myös nöyryyden viittaan naamioitua.

Onhan se noinkin. Ja hyvähän sitä on analysoida. Sitä voi vaan jatkaa loputtomiin. Olispas nyt huumorintajuinen ja osais räjäyttää tähän jotain. Huumori on muuten yks paras lääkkeistä. Ylpeyteenkin. Ja onhan noita menetelmiä..., mutta onhan täällä näitä henkisillä poluilla tallaajiakin... Mutta uskon, että millä tahansa henkisellä polulla on siihen joku lääke. Niitä kaikkia ei vaan voi noin vaan ykskaks soveltaa kenen tahansa joka ei ole ko. polun termistöön tai muuhun tutustunut. Jossain tapauksissahan se vaan suunnattomasti ärsyttää.

[saai]

Kuuntelin pari päivää sitten autossa yhtä kasettia. Siinä sanottiin kuinka tärkeää ovat seuraamukset. Ei tainnut edes liittyä erityisesti ylpeyteen, mutta voisihan sitä yleisesti siihenkin soveltaa. Siis että mitä siitä seuraa, että ollaan eri tilanteissa ylpeitä tai nöyriä. Seuraamuksista voi tietysti olla montaa mieltä. Ja sitä taas analysoida ja käännellä loputtomiin mieleisekseen  .

Mutta jos vaan katsoo välittömiä ja selkeitä seuraamuksia. Onko kyseessä "näyttö", palvelus, pyyntö... ? Joskushan helposti näkee kaiken mitä muut tekee näyttönä vaikkei niin oliskaan, eli tämä peiliteoria tavattomasti sekottaa. Eli pitäisi lähinnä vaan tutkia omia motiiveitaan ja nähdä muidenkin motiivit vaan ominaan.
 

[faust]

Tirripaisti...? Kerro lisää...

[hopeatähti]

Se, ettei hyväksy muissa sitä, miten jo itsekin haluaisi nähdä, ei olekaan sen toisen vika vaan silloin voidaan vain kurotella sen toisenkin tarjoamaa apua ja ottaa kiinni se, minkä peili eteemme tuo. Siten tämän omankin kasvuni olen saanut aikaan.

Sillä kyllä se oma peilimme AINA kuitenkin vain sen oman kuvamme heijastaa, vaikkei aina olekaan oman mielen luomus vaan sehän voi olla jo sen Sielummekin kuva, joka sieltä jo pilkottaa. Joten heitäkin voin auttaa jo tällaisin keinoin eli seuraamalla vain omia tunteitani, kun toisten kertomuksia luen ja sen jälkeen ne tunteet vain muunnan, jotka negaatioina tunnen.

Joten omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, että se peili on kyllä tärkein työväline Sielujemme tekojen putsaamiseksi, koska muutenhan he piilottaisivat kaiken sinne alitajuntaansa. Jos tätä ei vielä näekään oikeilla teiollaan niin se kertoo vain siitä, että Itseillekin on vielä teot kesken. 

Hei Keho.

Peili jää kuitenkin vain osaksi totuutta (kokonaisuutta) ja toki sitä saa käyttää tärkämpänä työkaluna jos siltä tuntuu ja oma kasvu sen tarvitsee.

Elämä kokonaisuutena ei ole pelkkää peiliä, vaan elämä, elämänä.

[Mirjam]

Peili kuuluu ns.'mielenmaailmaan', eli tosin sanoen, niihin kätkettyihimmekin puoliimme ja ominaisuuksiimme, jotka olemme monista syistä hyljänneet sisimmistämme ja tämän heken todellisuudestamme. Niistä puolistamme ja ominaisuuksistamme, jotka projisoimme itsemme ulkopuolelle. Niin ns.'hyvässä kuin pahassa' sekä ns.pimeydessä ja valossa' !

Tässä ja nyt todellisuudessa, emme tarvitse peiliä, koska kohtaamme elämän ja maailman ja itsemme juuri sellaisena kuin se on nyt. Kaikkineen !
 

[hopeatähti]

Ei sekoita ketään muuta kuin sen egomme "sembalot", olla mukamas olevinaan jotakin muuta kuin oikeasti on, joten siitä näkee myös sen salakavalan ylpeyden, kun katsoo sitä kuvaa.


Tuo "peili" on siis vain sen kunkin OMAN alitajunnan tuomaa heijastetta sen tähden, ettemme näe edes muuten senkään tekoja, jota kutsumme Sieluksemme, koska sekin siellä alitajunnassa on. Joten sanoisin niin, ettei olekaan sitä ylpeyttä tehty kuin sitä varten, ettei egomme uskoisi sitä, miten sen näkee. Ja sen tähden se sokaisee omankin näkemyksensä, koska ei halua sen alitajunnan muotoaan muuntavan sellaiseksi, jota ohjaisi se Jumaluutensa.

Lohikäärme kuvaa AINA vain sitä, mitä emme itsestämme ilman peiliämme näe! Joten sen voitte kokeilla vaikkapa katselemalla sitä toistenne kuvaa nyt täällä foorumillakin ja siten kertoa itselleni, miten sen toisen kuvan edessä egonne reagoi, sillä vasta sen jälkeen, kun se voi tyynenä tarkastella JOKAISEN kirjoituksia ilman minkäänlaista negatiivista tunnereaktiota, se on tuonut tasapainon sinne sydämeen. Eli tällaisen tunteen itsekin jo koin.

Mutten ilman tätä "peiliämme" olisi voinut tehdä tätä Itseillenikään kuuluen vaan kyllä se tehtiin jokaisen teidänkin avuillanne, joten sen tähden sanon taas kerran, että kiitän sydämeni teoilla jokaista tämän foorumin kulkijaa. Koska emme voisikaan kasvaa Hengen teoillakaan yksinämme vaan AINA tarvitaan sitä toista, johon itseämme vertaamme, jotta sen kuvamme voisimme havaita, jota emme itse näe vain sen peilin puutteen takia.

Ja senhän takia se Luojammekin sen toisen ihmisen loi, jottei käy aika pitkäksi egoillamme, kun voisi vain omaa napaansa tuijottaa vaan nyt sen on tavallaan "pakko" olla vähän enemmän kuin se toinen, jotta sen Jumaluutensa voisi saavuttaa. Eli tavallaan se tuo "terveellistä" kannustetta, kun näemme toistemme teot omalle kasvulleen - ainakin silloin, kun hyväksymme senkin tosiasian, ettei ole ketään toista vaan oman kuvamme siinä toisessa vain esiin heijastamme! Eli sen puolen, jota egomme mieli ei tietoisuuteemme tuo.  :

Joten hyvää matkaa jokaiselle sinne, mihin haluaakaan "matkustaa", mutta itse lähden jatkamaan taas matkaa, kun tämänkin teon tein itseille. Eli palaan asiaan vain muiden aiheiden teoilla, jos vielä jotain eteen se peili tuo. 

Jokainen meistä varmasti tietää, että peili on aina olemassa ja näemme muissa vain itseämme.

Siitä ei voi enää olla tietämättä.

Sekään ei ole epäselvää että olemme kaikki yhtä.

Voidaan toki vain peilata itseämme jokaisessa keskustelussa verbaalisesti ja pohtia kenellä oli ego mukana vai ei.

Mutta jossain vaiheessa tuo käy raskaaksi, joka ei suinkaan tarkoita, että olemme sen peilin unohtanut, vaan emme kiinnitä siihen liikaa huomiota, vaan voimme kohdistaa katseemme ja tietoisuutemme siihen mitä toinen haluaa sanoa, kuunnella ja kysellä ja ihmetellä.

Olisikohan tämä peili ja ego asia nyt valmis ja purtu, muokattu ja käännetty ja väännetty.

Voitko ja osaatko hetken Keho heliittää otetta meidän muiden egosta ja peilistä vai haluatko jatkaa?

Osaatko jo hellittää ja onko sinulla enää tarvetta niihin, koska olet jo oma jumaluutesi kanava?

Ja onko sinulle vieläkin tarve kertoa meille muille meidän peileistä ja egoistaan?

[Vajra]

Enpä tiedä tosta ylpeydestä...
Voihan se oikein kohdistettuna olla hyväkin asia.. kai?
Joku voi olla vaikkapa liian ylpeä varastamaan.

Kait sen ylpeyden ajatuksen voisi nähdä sellaisen kuin se on.
Hetken oleva, kohta katoava.
Läpinäkyvä sekä olosuhteista riippuva..
Ei sitä siltikään tarvitse ruokkia.

[CorvusLeonis]

Enpä tiedä tosta ylpeydestä...
Voihan se oikein kohdistettuna olla hyväkin asia.. kai?

Kyllä, kyllä! Varsinkin sen ulkoistaminen pömpöösiksi on mahtavaa, piristää kummasti tylsää arkea. Ja sillä voi shokeerata kaiken maailman itsensä vakavasti ottavia tosikkoja ja nähdä niiden reaktiot.... Voi niitä venähtäneitä naamoja!

[enska]

En tiedä meneekö aiheesta ohi, mutta sitten on tämä käsite ylpeyden nieleminen. Esim. avun pyytäminen on henk.koht aivan äärettömän vaikeaa, jotenkin tuntuu että siinä kohtaa kolahtaa ylpeyteen. Aina jotenkin tuntuu että jää palveluksen auki ja jos joutuu pyytämään apua ihmiseltä, jolle ei haluaisi olla ns.velkaa, niin johan tekisi mieli painua maan rakoon.

Aiemmin ketjussa AthaMaarit kirjoitti jotain että on ylpeä piirustustaidostaan ja että, mikäli oikein ymmärsin, haluaisi löytää enemmänkin asioita, joista olla terveellä tavalla ylpeä. Joo-o, ainakin itse menen tosi kiusaantuneeksi esim. jos joku kehuu tvs. jopa jotain sellaista, mistä olen kehut ansainnutkin. Eli ei kovin tervettä ylpeyttä tämmönenkään ali-ylpeys ( kun en nää ylpeyden vastakohtana aina nöyryyttä niin keksinpä tämmösen sanan hätäpäissäni)
ps. puma, en kuitenkaan ota itteeni vakavasti paitti pömpöösisti, heh

[Vajra]

Mikä on pömpöösisti?

[enska]

Eiku äsh Corvushan sitä sanaa käytti sorry. Väsy painaa. Ka se pömpöösi lienee mahtipontista tarkoittava..

[Mirjam]

Ns.'kollektion teot' koskettaa aina siinä määrin yksilöä, kuin se emootioiden ilmetessä ilmoittaa koskettavan.
Jokaisella yksilöllä on vastuu itsestään ja kehityksestään taikka ehkä realistisemmin ilmaistuna elämästään. Eli vastuu 'imeä' itseensä ja sisimpäänsä takasin vääristynyt mielenkuva itsensä ulkoisesta maailmasta joka sitä värittää mielikuvillaan ja emootioillaan. Ja kohdata itsensä ja todellisuus.

Kollegtiivista olevaisuutta on muutakin kuin mielen maailma ja ulkoinen projisointi. On olemassa myös todellinen kollektio. Sitä elävät ne ja kohtaavat ne, jotka hyväksyvät elämän sellasena kuin se on tässä hetkessä ja todellisuudessa.

Vastuu kannattaa ottaa itsestään ihan itse, eikä projisoida sitä kanssakulkijoilleen ja vielä vähemmn ns.'Luojalle'.
 

[saai]

Mun mielestä voi pitää kiinni periaatteistaan, ettei esim. varasta, ilman että on siitä ylpeä. Asia on vähän siitäkin kiinni, mitä pitää ylpeytenä. Ja ylpeä varas olis tietysti vielä pahempi, vaikeampi siedettävä. Silloin kun ei ole ylpeä on kuitenkin helpompi sietää erilaisia, ja suhtautua heihin rakentavasti siten, että erilaiset itsekin sen myöntävät. En oikeastaan näe itse ylpeydessä mitään hyvää. Se, mistä se johtuu, voi olla positiivista kuitenkin. Kai kaikilla juolahtaa ylpeitä ajatuksia päähän silloin tällöin. Niihin vain ei pidä jäädä jumiin. Eikä niitä tarvitse vahvistaa tekemisillään, sanomisillaan ja ajatuksillaan.

Samoin jos peilaa/löytää jonkun viestistä ilkeyttä, ei sitä tarvitse itse heti takaisin kirjoittaa. Taikka voi kirjoittaa, mutta poistaa kaiken ennen kuin lähettää, niin tulee ainakin omat tunteet ja ajatukset itselle selväksi. Kaikilla meillä on mahdollisuuksia kaikkiin mahdollisiin tunteisiin. Meillä kaikilla on ne kaikki olemassa  jo pelkästä inhimillisyydestä johtuen. Itse vain valitsemme sen mitä haluamme ylläpitää ja vahvistaa. Näin olen asian ymmärtänyt. Peiliteoriaakin koskien, jos siihen keskusteluun voi sekaantua.

[Mirjam]

Monatakos näitä persoonia oikein on jo tänään paikalla... 

[Vajra]

Oohh...
Suhdepaljastuksia! Jännittäviä riitoja!
Mustasukkaisuuttaa...
Matti ja Mervi linnassa RELOADED.
Lue uusin 7pvä.
PLZ?