seuraava »

[Hiisitär]

Minulle menneiden elämien yhtymäkohtien selvittäminen tämän elämän tapahtumiin on ehdoton avainasia itsensä kehittämiseen ja suurempaan itseymmärrykseen (koska kaikkihan juontuu enemmän tai vähemmän menneistä - joko menneistä elämistä tai tämän elämän menneisyydessäsi tekemisistäsi/tekemättä jättämisistäsi). Pääni olisi varmaan räjähtänyt niin, että olisin joutunut nuppitohtorille, jos en olisi pystynyt selvittämään tapahtumien syitä, jotka sitten löytyivät sieltä menneistä elämistä.

Kuten eräs ystäväni sanoi "jos ei ymmärtäisi asioiden henkisiä puolia, täällä olisi seonnut jo ajat sitten".

[Ulkopuolinen]

AthaMaarit, et olisi asiaa voinut paremmin sanoa, lisäisin sen verran vielä, että monet fyysisetkin oireet selvittäytyvät katsomalla normaalia taaksepäin.

[^^Queen Nefertiti^^]

niin, menneet JA tulevat koska kaikki on olemassa nyt..

[Johanne]

Minulle on kerrottu muutamista entisistä elämistäni näin (itse en mitään muista).

Olen elänyt Ranskan maaseudulla (tai jossain siellä päin) suht varakkaan talon tyttärenä. Aiheutin isälleni harmaita hiuksia olemalla villi ja itsepäinen. Olin hyvä ratsastamaan ja ns. yhtä hevosen kanssa, ja yleisestä mielipiteestä huolimatta ratsastin hajareisin  . Olin kuitenkin hyväntekijä, autoin ja vein mm. ruokaa köyhille kyläläisille.
-tähän jotenkin ehkä liittyy se, kun nyk. elämässäni olin kerran "pakotettu" ostamaan tummanpunaisen pitkän samettihameen. Jotenkin tuo vaate puhutteli minua kaupassa, ja tuntui "omalta". En tiedä missä tuo hame nykyään on, en käyttänyt sitä koskaan... ei kuulunut tähän elämään.

1500-luvulla olen ollut arvostettu näytelmäkirjailija. Silloin olen ollut mies. Koko elämä on mennyt hämärässä pienessä huoneessa kynttilänvalossa.

Jossain elämistäni olen asunut Prahassa, tuo vanha kaupunki saa oloni kotoisaksi ja turvalliseksi.

[dodobien84]

Mulla on noussut joku irkkuteema esille viimeaikoina. Unissa ja vähän muutenkin viimevuosina kun olen ajatellut asiaa.

Joskus näin painajaisia ja samat painajaiset olivat ilmestyneet kummitteluna erääseen perheeseen. Perheen yh-äiti ja sen lapsi oli todella ahdistuneita kun joku pelottava henki oli ilmestynyt taloon öisin. Tämä vähän itseäni vanhempi yh-äiti oli vahvasti uskonnollinen ja muutenkin oli ollut irkuissa töissä ja todella kiinnostunut koko kelttiläisestä teemasta, musiikista jne. Olipa muuten jonkun tuttavarouvansa (väitti tämän olevan joku meedio) kanssa yrittänyt manailla pahaa henkeä pois ja tuntui rukoilevan kovasti. Olin tuohon aikaa ihan paskana pääkopasta. Pitäisi varmaan soittaa anteeksipyyntöpuhelukin.

Nykyään mulla on niin villit yöt, jotain alkaa nousta pintaan varmaan kun pääkoppa on kondikseen päin. On noussut mieleen että olenkohan ollut joku irlantilainen joskus. Ihmekään kun on toi kuningas alkoholi on maistunut normaalia enemmän.  Suomalaiset on amatöörejä  .

Onneksi on lomat edessä, olen pyöritellyt mielessä jos kävisi katsastamassa minkälainen mesta toi on. Meen pistää oman saareni kondikseen hehe!

Edit:

Hehe niin ja mulla on aina muutenkin ollut joku heikko kohta punapäitä kohtaan. Ne on vain täällä metsäläisten keskuudessa niin harvinaisia että on aina viety jo vapailta markkinoilta pois. Prkl!

Olen miettinyt jo tuohonkin patenttiratkaisun. Räjäytetään maarajat (olin armeijassa pioneeri, homma hoituu), pistetään potkurit Suomi-neidon persiiseen ja lillutaan kahdella renkaalla (jenkileffatyyliin) tosta juutinrauman läpi tonne irkkuhin/skotteihin. Geenimuuntelu päälle kunnon apinatyyliin sen jälkeen. Miten olisi?

[SanctAstra]

Minä olen tässä nykyisessä elämässäni kohdannut kaksi ihmistä, joiden kanssa olen ollut ennen tätä elämää. Kaikista hassuinta tässä on, että he ovat molemmat tässä tämän päivän elämässä horoskoopiltaan rapuja ja miehiä. Tosin toinen on kuumerkiltään vesimies ja toinen jousimies.

Ensimmäisen rapumiehen kanssa ( , ) olin keskiajalla ja hän oli vähän niin kuin omistajani. Tanssin torilla rautakahle nilkassa saadakseni elantoni itselleni ja tälle miehelle.
Tämän päivän elämässä tämä mies oli hyvin mustasukkainen ja kahlitseva. Suhteemme ei onnistunut.
Toinen rapumies ( , ) oli aikaisemmassa yhteisessä elämässämme nainen, ylhäisönainen ja minä ruskeakaapuinen katolinen munkki. Olimme syvästi rakastuneita toisiimme, muttemme koskaan päässeet elämään yhdessä, koska olin lupautunut palvelemaan Jumalaa koko elämälläni. Tapailimme salaa ja loimme Jumalanpalveluksessa toisiimme salattuja katseita.
Tämänpäivän elämässä tämä mies on sidottu perheeseensä ja minä olen se vapaampi osapuoli. Meidän välillämme oli magneettinen vetovoima, joka oli pakko katkaista. En ymmärtänyt tätä yhteyttä heti.

Luultavasti olen elänyt Ranskassa tai Italiassa ja olen ollut nykyisen äitini miniä. Venäjälle en koskaan ole hinkunut ja Saksan kieli on minua yököttänyt aina. Tunnen kovasti vetoa alkuperäiseen romani-kulttuuriini sekä entisten aikojen saamelaiskulttuuriin.
Myös kelttikulttuuri Isossa-Britanniassa vetää minua puoleensa.

[söpöliini]

Your past life diagnosis: I don't know how you feel about it, but you were female in your last earthly incarnation.You were born somewhere in the territory of modern Central India around the year 875. Your profession was that of a philosopher and thinker. Your brief psychological profile in your past life:
Timid, constrained, quiet person. You had creative talents, which waited until this life to be liberated. Sometimes your environment considered you strange. The lesson that your last past life brought to your present incarnation:
Your main task is to make the world more beautiful. Physical and spiritual deserts are just waiting for your touch. Keep smiling!

Voi moro.. Rakastan intiaa, niitä hehkuvia värejä, musiikkia, iloa, tuoksuja, ruokaa (ne teet, kahvit, apua!). Mun koti hehkuu intialaisissa väreissä, huonekalut on suurin osa intialaisia/-tyylisiä. Voin pahoin jos mulla ei ole hehkuvia värejä ympärillä, vain niiden lähellä voin ajatella ja tuntea, luoda. Haluan Taj Mahaliin, nähdä sen kun maa ja taivas sulautuvat rajatta yhteen. Mä en edes tiedä, onko se noin mut tunnen niin. Silti inhoan jostain syystä ajatusta mennä siihen maahan, koska kammoan sitä köyhyyttä. Inhoan niitä miehiä, ne on kavalan oloisia, tulee tahtomatta väristyksiä. Pahuutta. Naiset ovat kauniinpia kuin missään muualla! Olen suurimman osan iästäni värjännyt hiukseni mustaksi, toivoen että ne olisivat sitä oikeasti..  Ja kun maalaan tauluja, niin niissä on aina hehkuvat voimakkaat värit, metallia. Ja aina jostain syystä, ne myös muistuttavat intialaisia ornamentteja. En edes ole aiemmin tajunnut tota.. 

Kai tossa voi jotain perää olla, kun kaikki toi tulee sisältä kenenkään opettamatta..

[claidhmore]

Tervehdys!
Mukava löytää tämmöinen topic kun nämä asiat saivat minut foorumeille liittymään...
Kaikki alkoi oikeastaan siitä että ystäväni patisti minua kokeilemaan erästä vaihtoehtoista terapiaa ja siellä rupesikin pulpahtelemaan asioita jotka terapeutti kertoi tapahtuneen edellisessä /edellisissä elämissäni joita tullut 3 vastaan tässä vaiheessa, en koskaan aikaisemmin ole uudelleensyntymistä kovinkaan tarkkaan tutkiskellut tai miettinyt mutta asia alkoi todella kiinnostamaan

kauhean tarkkaa tietoa vielä en ole saanut mutta tässä mitä tiedän nyt

1.Mies,Puuseppä ,(aika ja paikka vielä tuntematon, selittää luontaisen kykyni puu/rakennustöihin ja sen että tässä elämässä ne eivät kiinnosta pätkääkään  )

2. ei vielä mitään muuta tarkempaa tietoa kuin että saanut Miekan tai Tikarin vasemmalle puolen rintani alle ja se on melkein lävistänyt vartalon ja silloin olen todennäköisesti kuollut siihen, selittää oudot vihlaisut silloin tällöin k.o kohdassa kehoa ,niitä on ollut läpi elämäni

3. Puukotettu lonkkaan joskus pienellä puukolla, aika paikka ja seuraamukset tuntemattomat

Eli aika tyhjästä tässä lähdetään mutta vakaa aikomus on saada selville enemmän noista ja mahdollisesti muistakin menneisyyden "haamuista"
Mielenkiintoinen topicci ja paljon materiaalia jota sulatella! 

[mauku84]

Ihmiselämän tarkoituksena on itsensä oivaltaminen, ja sitä kautta aineellisesta maailmasta vapautuminen. Kaikki (perusjutut) on selitetty Bhagavad gita:ssa

[Eileithyia]

Hehe niin ja mulla on aina muutenkin ollut joku heikko kohta punapäitä kohtaan. Ne on vain täällä metsäläisten keskuudessa niin harvinaisia että on aina viety jo vapailta markkinoilta pois. Prkl!

Hahhhah Dodo! Täällä yksi.  Ota kii jos saat!

P.S: Irlanti Rocks! Itsekkin rakastan sitä maata.. 

[Hiisitär]

Me kävimme juuri ystäväni kanssa pikavisiitillä Edinburghissa. Meidän alkuperäinen ja matkan pääkohta oli Lontoo, mutta sain itse päässäni villin idean, että jos käytäisiinkin samalla matkalla heittämässä reissu Edinburghiin. Asia järjestyi vielä siten ihanasti, että lentoliput olivat Edinburghiin JUURI lähtöpäivänämme erittäin edulliset ja selvisi, että eräs nettiystäväni asuu Edinburghissa ja hän majoitti meidät mielellään luokseen pariksi päiväksi.

Edinburgh tuntui meille molemmille ihan välittömästi kodille. Sellaiselle paikalle, jossa voi rentoutua (huolimatta paikan hurjasta historiasta, jota ei kyllä energiatasolla aistittu). Meillä on yhteinen elämä kauan aikaa sitten ja olemme nyt varmoja, että se sijoittuu Skotlantiin. Muistan tuon elämän kodin luonnon lähipiirin maisemat ja ne olivat samanlaiset kuin Edinburghissa. En ole aiemmin osannut yhdistää tämän tietyn elämän muistoa mihinkään maahan, sillä yleiskuvat Skotlannista eivät ole napanneet. Vasta käymällä paikan päällä asia selvisi.

Nauroin ystävälleni, että näemmä taidan päästä ulkomaille vain maihin, joissa olen joskus elänyt  Minulle matkalle lähtö on ollut AINA hirveää tappelua ja matkahaave kariutuu sen siliän tien asioihin, joihin en voi itse vaikuttaa. Pääsin matkaan ensimmäisen kerran vasta 26-vuotiaana ja nyt elämäni toisen kerran - molemmilla kerroilla kohteena entinen kotimaa. TOISAALTA jos on monia elämiä takana, ehkä sitä pääsee kiertelemään vaikka maapallon ympäri :

[jukkap]

Itse suhtaudun hieman kyseenalaisesti edellisiin elämiin. Elämä on kyllä jatkuvaa, dynaamista liikettä sitä ei voi kieltää; luontoa tarkkailemalla huomaa kevään vaihtumisen syksyksi ja syksyn taas talveksi ja taas kevääksi.
Vanhoja ihmisiä kuolee ja uusia syntyy tilalle, noin kärjistetysti. Elämä vaikuttaa olevan siis jatkuvaa kiertokulkua.

Mutta, kun puhutaan uudelleensyntymisestä ja edellisista elämistä, siihen näyttää liittyvän eräitä ongelmia. Suurimpia niistä on buddhalaisuudessa oleva käsitys siitä että, ihminen kuolee ja syntyy uudestaan aina niin kauan, kunnes tämä jotenkin valaistuu ja sen myötä pääsee eroon tuosta elämän kiertokulusta. Elämä on buddhalaisuuden mukaan siis kärsimystä ja kun ihminen saavuttaa itseoivalluksen, kärsimys lakkaa ja tämän ei enää tarvi syntyä uudelleen. Näin olen ymmärtänyt.

Tähän varmaan monet uskovatkin. Painotan sanaa "uskoa", sillä uskominen ja asian tietäminen täysin varmasti, ovat kaksi eriasiaa. Buddhalaisuudessa on myös oppi karmanlaista, jossa teot ihmisen elämässä määräävät, sitten millaisissa oloissa seuraavassa elämässä syntyy tai syntyykö jopa eläimeksi.

Katsokaas, näkisin tässä nyt sellaisen ongelman että jos todella aivan varmasti asia on näin, niin luulisi että ihmiset silloin eläisivät rauhanomaisesti, eivät olisi ahneita, kateellisia ja kunnianhimosia. Silloinhan he saisivat palkinnoksi paremmat oltavat seuraavaa elämää varten. Mutta, näyttää siltä etteivät ihmiset todella tunnu uskovan tuohon palkitsemiseen, koska elävät miten nyt elävätkään, tiedätte kyllä miten.

Minusta näyttää, että ihminen on itse mitä maailma on ja näin ollen ihminen itse vaikuttaa siihen millaisessa maailmassa elämme. Jos ihminen eläisi toisella tavalla, kaikille riittäisi ruokaa ja asunto pään päälle, silloinhan mikään laki ei voisi sijoittaa ihmistä mihinkään kurjiin oloihin seuraavassa elämässä.  Ihminen on itse tämän hämmennyksen ja ristiriitaisuuden takana, mutta ei ilmeisesti ole halukas kohtaamaan sitä, vaan pakenee uskomuksiin ja sanoo, että ehkä seuraavassa elämässään kokee vapautumisen. Ja seuraava elämä voi tulla tai olla tulematta.

Epäilemättä kaikki uskomukset perustuvat ajatukseen. Kun ajatus hiljenee, päättyy joksikintulemistoimintokin, eikä teidän enää tarvitse huolehtia koetteko vapautumisen tässä vai seuraavissa elämissä.

[Eileithyia]

Itse suhtaudun hieman kyseenalaisesti edellisiin elämiin. Elämä on kyllä jatkuvaa, dynaamista liikettä sitä ei voi kieltää; luontoa tarkkailemalla huomaa kevään vaihtumisen syksyksi ja syksyn taas talveksi ja taas kevääksi.
Vanhoja ihmisiä kuolee ja uusia syntyy tilalle, noin kärjistetysti. Elämä vaikuttaa olevan siis jatkuvaa kiertokulkua.

Mutta, kun puhutaan uudelleensyntymisestä ja edellisista elämistä, siihen näyttää liittyvän eräitä ongelmia. Suurimpia niistä on buddhalaisuudessa oleva käsitys siitä että, ihminen kuolee ja syntyy uudestaan aina niin kauan, kunnes tämä jotenkin valaistuu ja sen myötä pääsee eroon tuosta elämän kiertokulusta. Elämä on buddhalaisuuden mukaan siis kärsimystä ja kun ihminen saavuttaa itseoivalluksen, kärsimys lakkaa ja tämän ei enää tarvi syntyä uudelleen. Näin olen ymmärtänyt.

Tähän varmaan monet uskovatkin. Painotan sanaa "uskoa", sillä uskominen ja asian tietäminen täysin varmasti, ovat kaksi eriasiaa. Buddhalaisuudessa on myös oppi karmanlaista, jossa teot ihmisen elämässä määräävät, sitten millaisissa oloissa seuraavassa elämässä syntyy tai syntyykö jopa eläimeksi.

Katsokaas, näkisin tässä nyt sellaisen ongelman että jos todella aivan varmasti asia on näin, niin luulisi että ihmiset silloin eläisivät rauhanomaisesti, eivät olisi ahneita, kateellisia ja kunnianhimosia. Silloinhan he saisivat palkinnoksi paremmat oltavat seuraavaa elämää varten. Mutta, näyttää siltä etteivät ihmiset todella tunnu uskovan tuohon palkitsemiseen, koska elävät miten nyt elävätkään, tiedätte kyllä miten.

Minusta näyttää, että ihminen on itse mitä maailma on ja näin ollen ihminen itse vaikuttaa siihen millaisessa maailmassa elämme. Jos ihminen eläisi toisella tavalla, kaikille riittäisi ruokaa ja asunto pään päälle, silloinhan mikään laki ei voisi sijoittaa ihmistä mihinkään kurjiin oloihin seuraavassa elämässä.  Ihminen on itse tämän hämmennyksen ja ristiriitaisuuden takana, mutta ei ilmeisesti ole halukas kohtaamaan sitä, vaan pakenee uskomuksiin ja sanoo, että ehkä seuraavassa elämässään kokee vapautumisen. Ja seuraava elämä voi tulla tai olla tulematta.

Epäilemättä kaikki uskomukset perustuvat ajatukseen. Kun ajatus hiljenee, päättyy joksikintulemistoimintokin, eikä teidän enää tarvitse huolehtia koetteko vapautumisen tässä vai seuraavissa elämissä.

Minulle jäi hieman epäselväksi tässä se, että miten tämä kumoaa jälleensyntymis opin. Ja toisekseen, en usko buddhalaisittain vaikka jälleensyntymiseen uskonkin. Uskon vain siihen, että teoilla on seuraukset ja sen väärän mitä sielu teki edellisessä elämässä, se korjaa seuraavassa tai sitä seuraavassa. Myöskään kaava rikkaudesta köyhyyteen, vainoajasta vainotuksi ei aina mene niin yksioikoisesti. Esim. Joku viikinkinä elänyt saataa seuraavassa elämässään kokea halua lääkäriksi ja ihmishenkien pelastamiseen sen vastapainoksi, että oli edellisessä inkarnaatiossaan pätkinyt päitä.

Sielu pyrkii oppimaan pois ns. Pahoista tai muuten vain haitallisista käyttäytymismalleista ja kun se on oppinut maanpäällä kaiken mahdollisen, se kaiketi sulautuu takaisin lähteeseensä. Sielun matkaa voi verrata pienemmässä mittakaavassa lapsen kehittymistä aikuiseksi jne. Sielujakin on eri-ikäisiä. On nuoria sieluja, keski-ikäisiä, vanhoja.. Jokaisella sielulla on myös omat opittavat asiansa jotka määräytyvät sen mukaan miten se on elänyt edelliset elämänsä.

On totta että on ahneita, sortavia jne. Ihmisiä. Mutta kuten jo mainitsin, sieluja on maanpäällä eri kehitysasteilla ja on paljon myös niitä, jotka eivät ole oppineet pois juuri noista ihmisyyden negatiivisista puolista. Erityisesti nuoret sielut kokemattomuuttaan ihmisruumiissa, ovat alttiita itsekeskeisyydelle, piittaamattomuudelle, ahneudelle jne. muille ihmisyyden negatiivisille puolille.

"Minusta näyttää, että ihminen on itse mitä maailma on ja näin ollen ihminen itse vaikuttaa siihen millaisessa maailmassa elämme. Jos ihminen eläisi toisella tavalla, kaikille riittäisi ruokaa ja asunto pään päälle, silloinhan mikään laki ei voisi sijoittaa ihmistä mihinkään kurjiin oloihin seuraavassa elämässä.  Ihminen on itse tämän hämmennyksen ja ristiriitaisuuden takana, mutta ei ilmeisesti ole halukas kohtaamaan sitä, vaan pakenee uskomuksiin ja sanoo, että ehkä seuraavassa elämässään kokee vapautumisen."

Tähän sanon vielä tiivistettynä, että jälleensyntymisoppiin kuuluu omavastuu eli se, että ottaa vastuun omista teoistaan joko tässä tai seuraavassa elämässä. pakeneminen on turhaa, sen valaistumisen voit saavuttaa vain jos olet päässyt pois niistä huonoista käyttäytymismalleista. Se ei ole pakenemista vaan fakta. teioilla on seuraukset ja sielu itse on vastuussa millaisen elämän rakentaa itselleen. Jälleensyntymisoppihan siis nimenomaan korostaa sitä, että pahoista teoista ei pääse luistamaan, toisin kuin esimerkiksi krsintinusko jolla kaiken saa anteeksi kuittaamalla jeesuksen nimeen ja paratiisin ovet aukeaa (ihan sama onnko murhannut yhden vai kymmenen tyyppiä siinä matkalla).

[jukkap]

Tarkoituksenani ei ole yrittää kumota jälleensyntymän oppeja tai buddhalaisuuden oppeja.  Vaan tarkastella ongelmaa joka liittyy tuohon kehitykseen, aikatoimintoon. Eli siihen, että tarvittaisiin pitkä kehityskaari ja oppiminen, kenties useiden elettyjen elämien kautta kunnes saavuttaisi vapautumisen, sulautumisen lähteeseen tai mikä ikinä nyt tuon kehityksen lopullisena tarkoituksena pidetäänkään.

Aivan, teoilla on yleensä seuraamuksia. Mutta, mitä tarkoitat väärällä teolla, joka sitten tulisi korjata seuraavassa elämässä? Miksi sitä ei voisi korjata tässä elämässä? Ja miten väärän teon voi korjata?
Jos sanon toiselle pahasti, vaikuttaako tämä karmaani negatiivisella tavalla? Vai pitääkö tehdä jotain ns. äärimmäisen pahaa esim. murha ennen kuin joutuu siitä vastuuseen seuraavassa elämässään?

Mitä tarkoitat tuolla vastuunottamisella teoistaan? Teollahan tarkoitetaan jotakin jo tehtyä. Oletetaan että, olen saanut syytteen pahoinpitelystä.
Olen siis toiminut huonojen käyttäytymismallien mukaisesti, tehnyt siis pahan teon. Olen siis rikosoikeudellisesti vastuussa tapahtuneesta ja saan siitä seuraamuksia. Nyt vaikka, olen saanutkin tapahtuneesta sakkoja tai ehdollista ns. ulkopuolisia sanktioita, tässä vaiheessa minun pitää ottaa myös sisäisesti vastuu tapahtuneesta, ettei näin voi enää jatkua koska aiheutan surua ja ahdistusta niin toisille kuin itselleni. Vai jatkanko entiseen malliin, ajattelematta sen enempää seuraamuksista. Tätäkö tarkoitat vastuunottamisella teoistaan? Olemmeko nyt yhtään samalla aaltopituudella?

Joten, tiivistettynä, en pidä niinkään merkityksellisenä onko jälleensyntymistä vai ei, vaan sitä että, itse "se mikä on", kohdattaisiin tässä elämässä kaikkine hämmennyksineen, ahdistuksineen ja suruineen. Ei aikatoimintoon, kehitykseen turvautumalla, mikä on todellisuuden lykkäämistä vain tuonnemaksi, vaan kohtaamalla itsensä tänään, ei huomenna.

[Lilli]

Joten, tiivistettynä, en pidä niinkään merkityksellisenä onko jälleensyntymistä vai ei, vaan sitä että, itse "se mikä on", kohdattaisiin tässä elämässä kaikkine hämmennyksineen, ahdistuksineen ja suruineen. Ei aikatoimintoon, kehitykseen turvautumalla, mikä on todellisuuden lykkäämistä vain tuonnemaksi, vaan kohtaamalla itsensä tänään, ei huomenna.

Tämä olisi ihannetapaus.