No johan taas!
Kielessä on makuaistimme. Ihan totta. Minä rakastan sitä aistia.
Ei se kuitenkaan mikään loistava ole. En erota viinilajeja ja joskus hullunkurisesti erehdyn jotakin luulemaan toiseksi.
Mutta siltikin. Makuaisti on elämän eliksiiriä. Olen aina ihmetellyt, että kun on erikoistuvia lääkäreitä eri aisteille, niin ei ole makukliniikkaa eli kielikliniikkaa.
Siis eikö kieli, eikä makuaisti olekaan niin tärkeä! Olen usein ihmetellyt, onko olemassa hyvää makuaistia ja huonoa makuaistia. Ja onko siis hyvän kielen omaava ihminen onnellisempi kuin se jolla on huono? Siis onko olemassa parempaa ja vähemmän parempaa kieltä?
Hei! Meneekös tämä taas johonkin muuhun....