Niinhän se on. Itse nousevana kalana olen vielä varsinkin kännissä vähän herkkänä muiden ihmisten tunnetiloihin, niin kierrän kyllä aika kaukaa, jos näen jostain ihmisestä liian sekavan olon. Tosin tuo känni antaa myös itseluottamusta ja vähän hällä väliä fiilistä, niin ei se ole kuitenkaan niin paha, kunhan ei lähde sen toisen ihmisen omaan olotilaan mukaan.
Minua nykyään juuri ärsyttää nuo rajoitteet, byrokratia ja muiden ihmisten kauhistelu. Vaikka kaikkihan niihin on jollain tavalla "syyllistynyt". Asiat rullaavat oikeasti ihan hyvin maalaisjärjellä ja intuitiolla, älytöntä kontrolloimista tämä elämä yhteiskunnassa nykyään. Mutta ehkä kohta on toivottavasti se kriittinen piste tällekin asialle ja asiat alkavat tasapainoittua taas. Jotkut vetävät niitä päihteitä tai mitä vaan, jos haluavat, ei siihen kiellot tms. auta.
Vaadittaisiin mielestäni juuri muilta sitä ymmärrystä heidän kärsimystä kohtaan, voiko päihderiippuvainen olla oikeasti onnellinen? En itse haluaisi puuttua toisen vapaaseen valintaan käyttää alkoholia ja kokea ne kaikki "kivat" asiat, mitä se tuottaa liialliseksi menneenä. Tietysti pyrin aina vinkkaamaan parempaan suuntaan, mutta tiukat sanomiset jne. useimmiten vain loitontavat toista itsestä. Todellinen muutos lähtee mielestäni vasta henkilöstä itsestään käsin. Noiden seurassa ei tarvitse olla ja aina voi vaikka juosta karkuun, kun ei se känninen pysy perässä tai se unohtaa jo mitä teki viimeksi.
Väriä ne ainakin tuo tuonne kaupunkikuvaan. Eikä ne kaikki todellakaan ole mitään riehujia oman kokemukseni mukaan, lähinnä ne joilla on kriittinen piste ylittynyt ja muisti mennyt, mutta kroppa ei silti luovuta.