mirka222
Vieras
|
|
« Vastaus #375 : 23.12.2009 18:22:48 » |
|
Ulkopuolinen, voimia sinulle et ole ainoa, jolla joulu menee terveyttä hoitaessa.. Asteria ,voimia myös sinulle Helpottaa ainakin vähän kun tietää, ettei ole ainoa vaivanen näin joulun alla... 25-27 pv töitä, pakko mennä sijaisia ei enää saa ja kerättävä rahaa.... Nyt tää tauti on sellanen et pahimmat väännöt tulee aamusta ja illalla, päivällä olo helpottaa...Tuntuu, että ruoka-aineet ei paljon tähän vaikuta, taudilla on "oma tahto"...Vieläkin epäilen jotain virusta, bakteeria tai loisia..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ulkopuolinen
|
|
« Vastaus #376 : 24.12.2009 01:30:12 » |
|
Kiitoksia toivotuksista, ne lämmittivät sydäntäni. Minä sain jälleen henkiparannuksesta apua ja vaikka en ihan voimissani ole niin kyllä nuo kainalosauvat taas nurkkaan lensivät.
Mies ja lapset tekivät laatikot ja siivosivat sillä aikaa kun minä nukuin, joten ei ole enää valittamista.
Toivottavasti teillä toisilla kärsivillä olisi yhtä lailla onnea. Elämä joskus ei vain ole reilu ja sekin täytyy hyväksyä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ulkopuolinen
|
|
« Vastaus #377 : 27.12.2009 08:57:44 » |
|
Elämä ei tosiaan ole reilu, mutta tällä kertaa se on niin kovin julma ja minä olen sen elämän kanssa niin kovin väsynyt. Kunpa vain voisin vaipua prinsessa ruususen tavoin uneen, josta prinssi herättäisi minut tai voisin olla kuin karhu, joka talven tullen vaipuu talviuneen ja kevään ensimmäiset kasvun merkit herättäisivät minut.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asteria
Kohtuuastroilija
Viestejä: 50
Aalloillakin on kasvot
|
|
« Vastaus #378 : 27.12.2009 14:06:47 » |
|
Hei Ulkopuolinen! Minua aina helpottaa ajatus, että elämässä on monenlaisia vaiheita ja vaikka miltä tuntuisi, niillä vaiheilla on alku ja loppu ja siinä välissä pitää vaan sinnitellä parhaansa mukaan. Voimia Sinulle!
|
|
|
tallennettu
|
Mitä enemmän tutkin fysiikkaa, sitä enemmän tunnen vetoa metafysiikkaan. -Albert Einstein.
|
|
|
|
Ulkopuolinen
|
|
« Vastaus #380 : 27.12.2009 22:20:44 » |
|
Kiitos valoa ja voimia todellakin tarvitaan. Takana elämäni vaikein vuorokausi. Kolme kohtausta, josta viimeinen päätyi neljän tunnin kramppitilaan, jossa vain silmät ajoittain liikkuivat. Ajatukset, tunteet ja toiminta olivat hautautuneet jonnekin hyvin syvälle.
Mutta eteenpäin on mentävä, vaikka tällä hetkellä siltä ei tunnukaan. Täytyy vain luottaa, että huomenna jalat kantaisivat, nyt niillä ei tee mitään.
Voin vain toivoa, että joskus saan vastauksen, miksi minun osani on tämä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asteria
Kohtuuastroilija
Viestejä: 50
Aalloillakin on kasvot
|
|
« Vastaus #381 : 28.12.2009 00:56:17 » |
|
Ulkopuolinen, ei varmaan paljon lohduta, mutta meidän joulu oli myös niin kivulias, ettei mies ole päässyt torstaista eteenpäin sängystä ylös. Tiistaina on lääkärissäkäynti ja toivotaan, että kunto kohenee sen verran, että sinne päästään. Hän joutuu syömään niin paljon lääkkeitä, että ne vievät voimat, mutta eivät valitettavasti kipuja. On vaikea löytää syytä siihen, miksi joillekin annetaan niin paljon kannettavaksi; tuntuu usein, että ihan liikaa. Ajattelen sitten niin, että kaikella on tarkoitus ja se selviää aikanaan. Siihen asti sinnitellään parhaamme mukaan. Ulkopuolinen, iso hali sinulle ja myötäelämistä täältä pohjoisesta ja voimia. Et todellakaan ole yksin!
|
|
|
tallennettu
|
Mitä enemmän tutkin fysiikkaa, sitä enemmän tunnen vetoa metafysiikkaan. -Albert Einstein.
|
|
|
Asteria
Kohtuuastroilija
Viestejä: 50
Aalloillakin on kasvot
|
|
« Vastaus #382 : 03.01.2010 00:24:14 » |
|
Voi Elwyn! Minä olen jo 45-vuotias ja edelleen saan vanhemmilta kritiikkiä elämästäni ja valinnoistani, ihan pyytämättä, ja senkin jälkeen, kun olen välillä tiukasti ilmoittanut heille, että vastaan omasta elämästäni ja neuvoja ei tarvitse aina olla tuputtamassa. Ja sitten he ihmettelevät, että pidän välillä taukoja yhteydenpidossa! Hih, ja kun joskus 38-vuotiaana kerroin äidille silmät säteillen, että sain tällaisen kyvyn parantaa ihmisiä rakkausenergialla, hän oli sitä mieltä, että minut pitäisi laittaa välittömästi pakkopaitaan ja viedä pakkohoitoon. Silloinkin tuli tauko yhteydenpitoon. Ilmoitin äidilleni aivan rauhallisesti, että hän ottaa yhteyttä sitten, kun pystyy keskustelemaan asioista rauhallisesti. Meni muistaakseni kaksi viikkoa. Ja toissaviikolla hän pyysi lähettämään etähoitoa, eli kyllä ne suhteet kehittyvätkin, vaikka aikaa voi mennä pitkäänkin. Kaikesta huolimatta rakastan heitä aivan mielettömästi (tähän sopiva kielikuva)!
|
|
|
tallennettu
|
Mitä enemmän tutkin fysiikkaa, sitä enemmän tunnen vetoa metafysiikkaan. -Albert Einstein.
|
|
|
Ulkopuolinen
|
|
« Vastaus #383 : 03.01.2010 08:41:32 » |
|
Ajatelkaa sitä, että vanhempanne ovat silti olemassa, aina on mahdollisuus, että tilanne muuttuu. Se mahdollisuus on olemassa niin kauan, kun ihminen on elossa. Kaikki se negatiivisuus ja arvostelu on heidän heikkouttaan, mutta ihmisinä pohjimmiltaan he ovat edelleen vanhempiasi, he rakastavat teitä ja sitä saa toivoa, että löytyisi keino, jolla heidän heikkoutensa karisivat pois.
Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, teillä se on. Olkaa onnellisia siitä vaikka he loukkaisivatkin teitä sanoillaan ja teoillaan. He ovat kuitenkin sinun elämässäsi ainutlaatuisia ihmisiä, joita ei voi korvata millään. Verisidettä ei voi korvata keinotekoisesti. Minusta on aina yhtä surullista kuulla lapsien ja vanhempien välisistä riidoista, tekisi mieli takoa ihmisten kalloon, että ettekö ymmärrä, mitä teillä on.
Mutta ehkä se on niin, että ihminen ei ymmärrä sitä tosia-asiaa ennenkuin sen menettää. Minulla ei ole vanhempia enää, he elävät vain muistoissani ja kuinka mielellään vaihtaisin osaa kanssanne.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
~Karuna~
|
|
« Vastaus #384 : 03.01.2010 11:39:15 » |
|
Olemmehan kuitenkin itse valinneet nämä ihanat vanhempamme sekä kaikki elämiemme kokemukset, että oppisimme itsemme tekoja ymmärtämään. Eli lähinnä sitä mielemme työtä, joka tukee kaikkea sitä, mikä tuo elämisellemme kärsimystä, sillä sitä ihmiset ovat oppineet parhaiten ymmärtämään. Ja lähinnä tarkoitan tuolla sitä, mitenkään kenenkään kärsimyksiä sentään vähättelemättä, että ihmisen mieli on siten rakennettu, että se oppii aina sellaiset teot, joilla se saa osakseen sitä huomiota tai rakkautta, joka sen egoa ylläpitää. Ja tämä kuulosti omaankin korvaani todella karmealle, että voinko tosiaan kaikesta elämässäni vain itseäni syytellä. Mutta kun muuta vastausta ei ole kuulunut kuin se suurenmoinen KYLLÄ niin silloinhan se ON helppoa tehdä jotain sille. Eli ajatuksella mielensä muuntaminen sellaiseksi, ettei tahdokaan enää kärsimystä pitää yllä. Ja uskallan sanoa tänään tähän senkin, ettei se ehkä kaikille olekaan helppoa, koska se tulee niinkin kaukaa se ajatuksemme rakenne kuin siitä hetkestä, kun ne esivanhempamme tänne syntyivät. Eli se juurirotu, jotka kutsumme neljänneksi oli syntymämme ensimmäinen vaihe. Sillä meidän suomalaistenelämäntehtävä on nimenomaan ja ainoastaan tämän kärsimyksen purkaminen ja nythän se tuli täälläkin jo tehtyä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ulkopuolinen
|
|
« Vastaus #385 : 03.01.2010 14:44:19 » |
|
Olen samaa mieltä kanssasi, me olemme ne, jotka vanhempamme valitsee ja sen olen muiltakin ajatuksena kuullut. Niin joskus elämä on todella julmaa ja raadollista, voisimme miettiä mikä sen kaiken tarkoitus on, miksi meidän kuuluu kärsiä, kun naapurissa juhlitaan. Mutta näinä päivinä uskon, että kaikkeen on syy, kaikella on tarkoitus. Ja jos ei muuta niin ehkä se on sielullemme tärkeä opinpaikka, jolloin vaikeudet vievät eteenpäin tai useimmiten se on selkeä merkki muutoksen tarpeesta. Kyllä minäkin aikoinaan olen kironnut sitä, että minkä ihmeen takia elämä on vain ja ainoastaan negatiivisuutta ja vielä sellaisia tapahtumia, jotka ovat täysin minusta riippumattomia. Mutta nyt ymmärrän, että ne olivat tarpeen tulevaisuuttani ajatellen. Ja toiseksi isoissa ongelmissa on aina positiivinen ajattelutapa suurena etunamme. Kun suhtaudumme tilanteisiin positiivisesti ja oikein ongelmia ei enää ole. Kirjoitin perheväkivallasta juuri pitkän kirjoituksen blogiini, siinä oli muutamia ihan käyttökelpoisia ohjeita riitatilanteeseen: http://parantumiseni.blogspot.com/2009/12/surullinen-paatos-vuodelle.html Josko niistä olisi jotakin apua.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
~Karuna~
|
|
« Vastaus #386 : 03.01.2010 15:33:21 » |
|
Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että kuka ja miksi kukin valitaan mihinkin.. Sitä kukaan ei voi tulla toiselle sanomaan, että sinä olet väärässä/sinun tulee ajatella näin ja/kun he ovat oikeassa vaan jokainen edelleenkin vetää omat johtopäätöksensä omien tunteidensa ohjastelemana. Ja siihen jokaisella todellakin on oikeus.
Jos tarkoitit tuolla sitä omaa kirjoitustani niin myönnän, että samalta se tuntui itsestänikin, kun ensimmäisen kerran tajusin, että olen itse kaikkeen kurjuuteni ollut ian kaiken se ainut syyllinen. Eli tahdoin sen kieltää ja vieläpä olin vihainen sille korkeimmalle tietoisuudelleni, jolta ensimmäisen kerran kuulin sen. Mutten enää voi tehdä sitäkään, koska se on näytetty tässä elävässä elämässäni NIIIIIN moneen kertaan totuudeksi, että näinkin kova kalloinen kuin minäkin olen, oli pakko se totuutena vihdoinkin hyväksyä. Ja siitä tulikin muutoksen aalto, josta olen sille korkeimmalle tietoisuudelleni ikuisesti kiitollinen! Ja nykyään sanon näinkin, että jokaisella todellakin ON oikeus olla onnellinen!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #387 : 03.01.2010 16:12:37 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ulkopuolinen
|
|
« Vastaus #388 : 03.01.2010 16:13:22 » |
|
Te olette molemmat niin oikeassa, Elwyn kuin Saturnalia the Princess of Periwald.
Jos valitusketjuun ei voi kiukutella niin mihin sen kaiken harminsa kohdistaisi, mutta annattehan anteeksi myös niille, jotka yrittävät teitä lohduttaa.
Jokainen poimii toisten teksteistä vain sen, mikä itselleen tuntuu oikealta ja kaiken muun voi jättää rauhassa syrjään. Mutta silloinkin kannattaa muistaa vanha tuttu lause, joskus totuus sattuu eniten.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
~Karuna~
|
|
« Vastaus #389 : 03.01.2010 17:04:28 » |
|
Jokainen poimii toisten teksteistä vain sen, mikä itselleen tuntuu oikealta ja kaiken muun voi jättää rauhassa syrjään. Mutta silloinkin kannattaa muistaa vanha tuttu lause, joskus totuus sattuu eniten.
Ja ainahan siitäkin saa valittaa, jos se tuntuu oikealta! Usein nimittäin se sapettaakin ihmisiä kaikkein eniten, kun joku totuudellisesti yrittää auttaa heitä, koska sen jälkeen, kun apua on vastaanotettu, ei enää ole mistä kärsiä. Ja sehän on kauhistus tämän päivän ihmiselle, koska se on ainut asia, millä saa myötätuntoa toiselta ihmiseltä. Sen takia ainakaan itse enää koskaan tahtoisi tehdä mitenkään sellaisia lupauksia kellekään, että auttaisin tai edes yrittäisinkään autelle ketään toisia, koska silloinhan saisin siitä itsekin kärsiä! : Jotenka otan sanani takaisin ja yhdyn jakamaan teille kaikille kärsiville sellaisella tavoin myötätuntoa, että oksat pois!
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.01.2010 17:13:39 kirjoittanut Kaarina N »
|
tallennettu
|
|
|
|
|