Taas se iskee.Tulevaisuuden pelko. Tuntuu,että en ole mitään eikä minusta tule mitään.Nään kaiken mustana ja itsetunto on nollassa. En löydä itsestäni mitään hyviä puolia ja kohta en varmaan niitä negatiivisiakaan.
Haluaisin vain kuolla pois niin olisi parempi.En olisi kenenkään tiellä tai harmina.
Voi hitto, tää kuvaa niiiiin hyvin myös mun tämänhetkisiä fiiliksiä.
Lama. Paha sana, jolla on pahaenteinen merkitys. Työpaikat on vähissä ja mitä firmoja on vielä suht vakavaraisessa asemassa, niin niihin ei palkata ketään uusia tai sitten potkitaan vanhoja työntekijöitä pihalle yt-neuvotteluiden myötä.
Viimeinen vuosi opiskeluja menossa, lopputyö pitäisi saada kasaan ja sen jälkeen töihin. Niin, mihin töihin, jos tilanne jatkuu tämmöisenä. Tod.näk. vain kortiston jatkoksi ja sieltä revitään erinäisille kursseille ja työllistämisoperaatioihin (= tekemään ilmaista työtä eräille firmoille) ja sitä oman alan hommaa ei pääse tekemään.
Tuntuu vaan siltä, että kaikki on niin turhaa, pelkään tulevaisuuden puolesta. Kai sitä Kauris-painotteisena vaan haluaa päästä tekemään edes jotain työtä, olla HYÖDYLLINEN ja muutenkin ottaa kaikki takaiskut syvästi itseensä. Opiskelut ovat lähteneen valumaan alamäkeen, koska tuntuu vaan siltä, ettei enää jaksa edes yrittää, kun tuskinpa mistään on enää mitään hyötyä... Ainakaan nyt, kun on LAMA päällä
Ja se lopputyö. Lopputyöpaikkakin jäädytettiin, joten sekään ei ole enää varma (no, uusia kytköksiä on, joten katsellaan vielä). Syy oli se, ettei ko. yksikköön voitu ottaa kahta lopputyöntekijää samaan aikaan ja se toinen lopputyöntekijä, joka sai paikan, oli - yllätys, yllätys, MIEHENI!!!
Tästä on aiheutunut sellainen turhautumisen fiilis, ettei mitään rajaa... Miehellä menee hommat ihan jees, lopputyötä on saatu alulle ja kouluhommat on hyvässä vaiheessa. Itse olen tällä hetkellä niin henkisesti lopussa kaiken tän paskan ja näiden ikävien ajatusten takia, etten enää saa mitään aikaiseksi, koulutyöt roikkuvat rästissä jne. jne. Ja jos mies vähänkin jaksaa huomauttaa näistä koulutöistä, niin sitten palaa käpy ja tulee sanottua ties mitä takaisin, purettua kaikki se paska, mitä kantaa sisällä, mieheen. Mieheen, joka tuskin on syyllinen tähän tilanteeseen...
Tänäänkin tuli riideltyä, mies ihmetteli jälleen kerran, "kun mulla on sejase raportti jo viikon myöhässä". Kaikki arvaa, mitä tapahtui... Avautuminen jne. Mies lähti väliaikaisesti pois riidan seurauksena, ja nyt on paha olo, niin hirveän paha...
Vihaan itseäni, tunnen itseni niin turhaksi ja hyödyttömäksi. Sekä inhottavaksi ällöakaksi, joka ei muuta osaa kuin loukata ihmisiä - mikä kimpoaa omasta turhautumisestani ja itseinhosta. Haluaisin vain kiivetä tämän talon katolle (7-kerroksinen talo) ja hypätä, kadota tästä maailmasta. Pois vaan kaikkien tieltä.
Mulla on 2 kissaa, jotka on mulle maailman tärkein asia. Se pelottaa, jos ei jatkossa ole varaa pitä kissoja. Mielummin olisin itse syömättä/syön puuroa vuosikaudet kuin antaisin kissoille huonoa sapuskaa. Sekä mielummin antaisin itseni piikille kuin kissat.
