seuraava »

[Ratkaisu]

Kaikki apu otetaan vastaan 

[sangviinikko]

Ismo Alanko auttaa ihan mihin vain, siinä mies minun makuuni, harmi vaan on varattu.

No Nimenomaa!

Ihankun miun näppikseltä. 

[Ulkopuolinen]

Katson mitä voin tehdä.

[indiima]

Alakulo iski takavasemmalta, kun tajusin oikeasti, että olen huhti-heinäkuun työkeikalla ja asun vanhempieni luona. Suomennos: teen 2/3 hyväntekeväisyytenä työn, josta oikeasti maksettaisiin (JOS JOKU VAAN MAKSAISI) about kolme kertaa enemmän.
Edellä mainitun ajan 5 päivää viikosta poissa kotoa, poissa harrastuksista ja poissa rakkaan luota. ETTÄ VITUTTAA. Kuin oon luvannutkin. Mutta hyvään saumaan se silti tulee - ihan oikeasti. Ja jotain siellä mua odottaa, jotakin muutakin kuin nyt tiedän.
Rupean petaileen sinne kaikkea kivaa, muuten hajoaa pää eikä innostus lämmitä liekillään. Fok.

[Lonelylight]

ÄÄÄÄÄH! Ärsyttää tosissaan!!!
Elämäntilanne on mitä on, ollut jo pitkän aikaa ja aina vedetään matto jalkojen alta. Sitten välillä näyttää paremmalta, ja sitten tuleekin taas uutta p***aa niskaan! No, se sinänsä ei ole mitenkään uutta, vaan ärsyttää se, että kun jotakin täällä yrittää kysellä niin miljoona viestiä tulee omani perään ja yleensä saankin huomata olevani ainoa, jolle on jätetty vastaamatta... Ei o reiluu ei. Mukavaa olla ns.näkymätön...

[Ratkaisu]

Mikä siinä on, että kaikki ottavat minun puheet aina niin tosissaan. Ei saisi koskaan olla sarkastinen ja liioitella, että ei joku hyppää naamalle. Grrrr, eikö ihmiset tajua, että kaikki mikä tulee minunkin suusta, ei ole aina niin vakavasti otettavaa. Itse puhun suurimman osan aikaan ns. pilke silmissä ja suu hymyssä, enkä ole oikeasti edes vihainen usein. Siksi ärsyttää, että sanoin mitä tahansa niin joku suuttuu ja loukkaantuu. Ja sen takia välillä tuleekin sellainen olo, että sama olisi sitten hyökätä suoraan ja vähän pistellä kuin saa ihan samanlaista vastaanottoa kuin silloin kun puhuu tavallisesti ja pyrkii oleman kiltti.

Onkohan tämä sitten noiden  -hirviöiden aikaansaannoksia. Välillä on vain sellainen olo, että on ihan jostain toiselta planeetalta ja maailman näkee niin eri vinkkelistä kuin suurin osa tuntemistani ihmisistä, että ei oikein jaksaisi edes selittää mitä oikeasti ajattelee. Kuulostaapas angstiselta, mutta kyllä rupeaa nyppimään se, että omissa kavereissa/tutuissa ja "ystävissä" ei ole kuin kaksi ihmistä, jotka tuntuvat ymmärtävän mitä oikeasti tarkoitan kun puhun aivan normaalisti. Mikä siinä sarkasmissa on niin vaikeaa?

[^^Queen Nefertiti^^]

ehkä on aika olla muuta kuin sarkastinen??  

eräskin ottaa vanhemmistaan ongelmaa joka ei kuulu hänelle, kun voisi kaikessa rauhassa nauttia mies-ja vauvatilanteesta. no, selitin miksi valitus alkoi kyllästyttää. itsekin pääsin vihdoin irti tilanteista, jotka ei kuulu elämääni; mutta vaati paljon henkistä kanttia. mutta huomasin, että
ongelmat voi tosiaan "taikoa" tyhjyyteen (jos joku tyyppi tai työ/tilanne rassaa) ja vetää positiivista tulosta esiin.

toisella samantyyppinen tilanne, luulin häntä itse asiassa juppimenestyjänaiseksi, niin ottaa murheita lähipiiristä (ymmärrän) - nauttisi miehestä -- mikähän tällä   on tuo blokki työssä?  

[tuonen joutsen]

hassua, minäpä alan seuravaksi tutkimaan sarkasmia....


siis oppisinko pitämään siitä.


minä vaan en ole koskaan pitänyt sarkasmista, kun minusta on tuntunut (niin, mutu,mutu....mutta mutu-näkökulmastani olen tietoinen)....että sarkastinen ihminen yrittää todistella älykkyyttään kaikella nokkeluudellaan, ikään kuin olisi epävarma siitä ja sitä pitää sitten esitellä, ja sarkasmin uhrina on joku toinen yksilö.


mutta tälläistä minulla ei ole tullut mieleen sinusta IN, vaan yleensä ihmisistä jotka hehkuttaa netissä sarkastisuuttaan, yleensä minulle tuntemattomista, joidenka tekstejä vaan luen mutta en tunne henkilökohtaisesti.


ehkä se on makuasia, minusta sarkasmi vaan on epämiellyttävää. usein tulee sellainen ole että puh, taas näitä, ollaanpas sitä nyt niiiiiiin sarkastisia



mutta ehkäpä sarkasmi onkin hieno oma taiteenlajinsa, jota minä en ole vaan vielä oppinut ymmärtämään ja arvostamaan.



niin no noista ystävistäsi en voi tietää, mutta jos ne sekoittaa sarkasmin piikittelyyn,


piikittely on yksi sellainen mitä en voi ystävissä sietää, ja sellaiset ystävät jää. good bye piikkipallot. kun tuntuu, että pitäisi osata sanoa negatiivinen kritiikki suoraan, eikä mitään ihme kiertoteitä. kyllä minä tajuan sen piikittelyn, ei ole siitä kyse, jos en siihen reagoi : en vaan pidä siitä. enkä jatka enää vuorovaikutusta, yleensä.



meni jo kovin paljon ohi IN:n jutuista ihan omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin.



asia sarkasmi on vaan joskus mietityttänyt....



edit. no IN:hän olikin sanonut, että 'ehkä pitäisi hyökätä suoraan sen sijaan kuin vähän pistellä....'.....ehkä se olisikin hyvä. itse olen ainakin toivonut sitä, mieluummin kuin piikittelyä.


edit2. ja toisaalta, minä koen näin että jos on kaksikin ystävää, jotka ymmärtää oman persoonan ja kommunikointityylin hyvin, niin se on jo paljon! ehkei voi vaatiakaan isompaa joukkoa oikein hyviä ystäviä....varsinkin jos on jotenkin sellainen persoona joka herättää voimakkaita tunteita ja mielipiteiteitä, ei löydä niitä yhteensopivuuksia ihan kaikkien kanssa. joten jos on sarkastinen, niin sarkasmia sietämättömät jääköön kauemmaksi : ehkä näin...



mutta tosiaan, kenenkään elämän asiantuntijana en tässä yritäkään esiintyä, kunhan vaan yksi kokemus....

[Titania.]

Huih Olipas mielenkiintoista lukee tällasta sarkasmista, koska en oos oikeen ees tajunnut kuinka sarkasmi voi kiristää tunteita niin kovin. Mun huumori perustuu todella paljon sarkasmille, oon vaan aina ollut sellanen. Ja nyt ku ajattelen, niin mun ystavätkin on ja mies kanssa. En mä kyllä puoli tutuille hirmu herkästi mitään heitä, koska ei voi tietää mikä on kenellekin arka kohta jne. Mun kohdalla se on osa sellasta asennetta, että hei ei elämää kannata ottaa liian vakavasti. En kyllä koe joutuneeni vaikeuksiin ihmisten kanssa sarkasmin takia (tai ok, kerran ja tajusin mokani heti kun olin sanonut (esimiehelle) ja siitä napsahti potkut tytölle ekasta työpaikasta... ei oltu oikeen samalla aallonpituudella... mutta niin sitä oppii). Ja jos jollain on mennyt jutut liikaa piikittelyn puolelle mun kohdalla, niin kyllä mä sitten oon sanonut ihan suoraan että nyt riittää. Mutta täytyy varmaan kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä suustaan päästelee

[Ratkaisu]

Niin no, en ole mielestäni siis sillä lailla sarkastinen, että sillä piikittelisin ihmisiä. Puhun asioista sarkastisesti, tai en osaa edes sanoa, onko se sarkasmia, ehkä enemmän vain sellaista vitsailua. Mutta aika monet tuntuvat ottavan yleisistä asioista vitsailun erittäin henkilökohtaisesti. Tai no, itse olen ainakin kokenut, että sen, että tekee vaikka pilaa välillä siitä mitä itselle tapahtuu on varsin piristävää. Mielestäni esimerkiksi musta huumori siitä, että yhden päivän aikana auto jätti tielle, putket menivät tukkoon ja hajotin pari lasia auttaa olemaan positiivisempi kuin se, että ilmaisisin asian ns. vakavasti. Tänään tuo eilinen päivä ei siis enää niin paljon ärsytä, koska voin nauraa, että I´m feeling so George Costanza from Seinfeld, että kyllä, olen aika miserable ja rahaton. Ja nyt voin nauraa itselleni.

Itse vain koen huumorin positiivisempana ja mukavampana asiana, kuin se, että suoraan vaikka valittaisi asioista. Tai no Lewis Black on aika hyvä esimerkki siitä miten monia asioita voi vähän keventää.  

http://www.youtube.com/watch?v=Sbw6Nxf8dYU

Aivan loistava stand up äijä muuten. <3 Oma suosikkini.

En mielestäni kyllä edes piikittele ihmisiä, lähinnä juuri puhun yleisistä asioistani tai itsestäni, välillä sarkastisesti, välillä "suoraan", mutta huumorilla. Baah, omia puheitaan on aika vaikea selittää.

No baah, ehkä vain mieluummin hyväksyn sen, että suurin osa ei pidä minusta puheideni takia, kuin rupean tappamaan itseäni tylsyyteen suhtautumalla kaikkeen liian vakavasti. Toisaalta ehkä ironiakin on välillä parempi termi sille miten välillä puhun kuin sarkasmi, koska harvemmin tahallaan hyökkään yksilöä vastaan kommenteillani. Hyökkään suoraan ihmistä vastaan jos haluan olla ilkeä, jos puhun välillä sarkastisesti ja huumorilla niin silloin en halua varsinaisesti loukata, mutta kuinka vain. Kyllähän tässä on yritetty olla mukava se viimeiset parikymmentä vuotta, eikä se ole toiminut, joten sama kai tuo on vaihtaa sille evil dark sidelle sitten ^^

Mutta en kyllä tiedä oliko tälläkään nyt sitten muuta pointtia kuin se, että silloin kun kirjoitin tuon edellisen tekstin niin olin todella käärmeissäni yhdestä jutusta missä kimppuuni hyökättiin vitsistä ja kirjoitin sen oikeastaan sen takia =D Mutta nyt ei asia enää niin ärsytä, joten hmmm, kai sitten tyydyn koheltamaan edelleen.

[indiima]

V:*** vr-sivut, jotka ei toimi, kun niitä juna keleen lippuja pitäisi ostaa! Muutenkin niin kireä kuin ylijännitetty viulunkieli! 

[sangviinikko]

Meillä vallitsee Legohelvetti.
Olohuoneessa ei voi kävellä astumatta terävään, kovaan ja rumaan (!) legopalikkaan.
Laittaisin kuvan jos se olisi foorumilla tapana.

Poika. Siinä se syyllinen.
Ja minäkun hyväähyvyyttäni ajattelin että ne penteleen palikat olisi joskus hyvä pestä ja lajitella omiin rasioihin käytön/värin/koon mukaan... Niin, mieli kaipaa järjästystä

Pojan mieli ilmiselvästi ei kaipaa. Hänestä kaikki on nyt hyvin hollilla. Jos vaikka sattuisi tarvitsemaan juuri sitä punaista ristinmuotoista palikkaa pallonivelillä härveliä rakentaessa.
Kele.

Ota äiti rauhallisesti vaan, tää on ehkä ensi viikolla valmis.

[Ulkopuolinen]

Juu lyhyeksi jäi täälläkin yöunet, kuka sitä malttaa nukkua, tosin nyt sitten nuokutaan. Toivon sinulle pirteyttä ja harmoniaa elämääsi.

[Titania.]

Mulla ois kauheesti luettavaa, tenttejä tulossa ja palautettavia töitä mutta mistään ei tuu mitään Keskittymiskyky on kadonnut ihan täysin, oon vaan levoton ja kuleksin ees taas enkä saa mitään aikaseks Ja perimmäinen syy on parisuhde, jossa on aika suuria ongelmia ja mie mietin että mitä mä tekisin seuraavaksi Mitä mä haluan elämältäni, suhteeltani, tulevaisuudeltani Vaikeaa...

[Asterix]

Saatananan shhhhhhhzzzzzzzzzzaatana!

Anna siipan "auttaa" ja tee sitten itse perässä -korjaten sen, mitä se ei sitten tehnyt.

Ennen USA:n reissua annoin Jouskarille mun pari laskua ja rahat käteen,
että se maksaa ne, kun mie en ehdi ja...

..hän sanoi moneen otteeseen, että mitä sinä nyt rahaa hänelle annat,
kyllä minä maksan ne (tosin kyllä otti ne rahat!) ja kun vielä kysyin jenkeistä käsin,
että maksoiko se ne, niin tämä veisteli kuin vettä valaen, että juu olen maksanut
ja kävin maksamassa sen toisen laskun ihan tiskillä ja kertoili mulle,
kuinka mun se sähkölasku oli jo viikon myöhässä ja otti sankarin viittaa,
kuinka hän huolehtii tulevasta vaimostaan ja maksaa laskut ja blah-blah..

ja vielä jatkoi sitä tarinaa, -kysymättä- kun tulin takaisin kotiin jenkeistä,
joten en kokenut, että minun tulee kuitteja pyytää.

-tänä aamuna oli sähkömies oven takana, että se katkaisee mun sähköt,
kun lasku on maksamatta. 

Voi perkele, minkä kohtauksen sain!

Ilmeisesti kaikki laskut on maksamatta, mitkä sille rahojen kera annoin!

Voi saatana mikä ketku!