seuraava »

[Titania.]

Huoh. Tää on ollut ihan hirveen vaikea vuosi monelle läheiselleni, hirveitä kriisejä tuntuu niin moni kahlaavan läpi. Viikonloppuna tuli nähtyä tällasia ihmisiä ja tuntuu et on mehut ihan poissa. Se vaan vie energiaa. Niin ja omassakin elämässä ollut ihan tarpeeksi draamaa, kaipaisin vaan sellasta kevyttä, huoletonta ja hauskaa meininkiä nyt. Ja kappas: mieskin on poissa nyt ainaki viikon, saan elellä ihan omana herranani ainaki hetken ja keskittyä vaan lukemiseen ja opiskelijabileisiin

[SanctAstra]

Voi vitsausten vitsaus. Olipa kerran täi, joka päätti muuttaa meille. Se tykästyi kovin meidän asuntoon ja päätti tuoda koko sukunsa sitten kerralla. Nyt olemme alkaneet näkyvästi tappelemaan siitä, kun alivuokralaissopimusta ei tulekaan. Kapinaan käymme lääkkein ja kammoin + yltiöpäisen siivouksen myötä. Se olen minä, joka meillä näyttää täillekin, missä kaappi seisoo, jos on seisoakseen.


Eläköön 2000-luku ja suuret päiväkotiryhmät! Eläköön 2000-luvun huono hygienia! Tervetuloa 21 vuosisadan pimeälle keskiajalle, jolloin itsestään huolehtiminen on suorastaan synti!

En minä katkera ole.... enPÄ! 

[Suljin]

Ahdistaa ja ärsyttää opiskelut nyt toden teolla..
Muutenkin siellä vähän pakosta roikun, mutta nyt ei edes tietoja
saa käsiini vaikka keneltä kysyisi.. Ja omaan tietämättömyyteeni
on olemassa ihan lääkärintodistuskin.. Tuntuu, että oma
hyvyyskin on turhaa kun itse saa sitten tällaista kohtelua. äh..

Noh, olen osani tehnyt ja onneksi näihin asioihin voi hyvin hakea
ratkaisua muualtakin..

[Yep]

SanctAstra,
Täit viihtyvät kuulemma paremmin puhtaassa päässä. Rasvaisessa päänahassa on ikävä liukastella?

Ikävä vitsaus kuitenkin 
Toivottavasti saatte ne häädettyä.
Sitten tulee talvi ja joku heittää piponsa lapsesi pipon päälle naulakolla... Hope Not!

[indiima]

Käsi on tulessa kele. paranis nyt niin pääsisin tekemään, enkä vaan olemaan tekemisen äärellä.

[siala]

munki pakko kantaa korteni kekoon ja äristä ja purista vähän.
ei oikeesti jaksa ymmärtää miehiä varsinkaan.. 
eikä tätä työuraa, mikä loppuu ennenkö edes pääsee kunnolla alkamaankaan
niin näitä joka päiväisiä kipuja, selkä on paskana ollu jo useamman kuukauden, onneks huomen pääsee lääkäriin, jospa se kattois nyt kunnolla mikä on vikana.

[Ratkaisu]

Ärsyttää kun jo monen kuukauden ajan ollut sellainen olo, että mikään ei oikein tunnu enää miltään ja mikään ei enää inspiroi, eikä sytytä. Kaikki ihmiset tuntuvat jotenkin jo koetuilta ja ihmissuhteet jollain tapaa turhilta. Yleensä olen ollut ihminen joka löytää aina jotain mistä olla innostunut ja kiinnostunut, mutta olen ollut kuin eri ihminen viime aikoina. Jokainen päivä tuntuu tylsältä ja merkityksettömältä. Jollain tapaa en enää tiedä miltä minusta tuntuu tai oikeastaan en oikeastaan koskaan ole oikein saanut kosketusta omaan tunne-elämään. Onko se sitten sitä  syndroomaa, että omat tunteet vaan sysätään syrjään, eikä eletä niiden mukaan. Tunteet saavat aikaan huonon omantunnon ja tuntuu, että ei saisi edes tuntea sitä mitä tuntee. Tuntuu, että en oikein koskaan ole antanut itselleni lupaa toimia tunteideni mukaan ja nykyään tuntuu, että niitä ei oikein ole havaittavissa.

Olen miettinyt, että voiko ihminen olla masentunut tietämättään. En ainakaan tiedosta, että olisin masentunut, mutta kuten sanoin, enhän oikein tiedä mitä tunnen ja mitä en. Baah, että tälläistä.   

[Ebenia]

Ratkaisu, tuntuuko sinusta, että olisit menettänyt yhteytesi sisimpääsi? Olen usein huomannut, että läheiseni, jotka alkavat kuvailla vastaavanlaista kokemusta, niin yhteisenä piirteenä löytyy se, että jossain vaiheessa matkasta tippui se syvällinen yhteys omaan henkiseen itseensä ja pikkuhiljaa asioiden saattelemana elämä alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän turhalta, tylsältä, vastahakoiselta, ahdistavalta, turhalta kaikin puolin.

Moni ystäväni on sanonut, että apu on löytynyt, kun hiljentynyt ja ruvennut uudelleen kuuntelemaan niitä tunteitaan ja sitä sisäistä ääntään, joka kehottaa mitä tehdä. Pikkuhiljaa elämänilokin on usein palannut ja usein aikamoisen rysäyksen kera.

Tällainen tuli minulle mieleen. 

[^^Queen Nefertiti^^]

R, tuo tunne tulee joka tapauksessa aika ajoin, vaikka olisi yhteys itseen. sitten tarvitaan yhteys muihin, uusia asioita, jne. matkusta jonnekin voimapaikkaan. tutustu ihan uusiin ihmisiin. juokse marathon. tee jotain, mitä et ajatellut koskaan tekeväsi / siis jotain positiivista. itsellä on pudonnut niin paljon ihmisiä ja kaikkea, että on alituinen uuden kokemisen "tarve". ja kyllä sitä sitten tuleekin! äsken neuvoin yhtä tyttöä Jenkkeihin, joka ei edes tiennyt aarrekartoista jne.
täällä astrossa on itse asiassa aika paljon tietoa!

etsi uusia merkityksiä. tuo mikä tuolla yhdessä ketjussa oli hyvä idea, oli kirjoittaa 999 asiaa joista on kiitollinen. itse ainakin löysin jo monta. muiden auttaminen on aina tärkeä juttu ja oman tehtävän toteutus.

tunne on sinänsä hassu juttu, koska sitä on pitänyt käsitellä niin monta kertaa. mene tunteeseen sisälle ja tutki sitä. mitä on tunteettomuus, mitä rakkaus, viha, mistä mikin reaktio syntyy jne.

[Ratkaisu]

Mietin tuota yhteyttä omaan sisäiseen itseeni ja toisaalta tuntuu, että tunnen kyllä hyvin itseni ainakin kylmän analysoidulla tavalla. Eli tiedän mitä teen ja miksi ja mitä siitä seuraa. Tiedän erilaiset luonteenpiirteeni. Mutta sitten tullaan näihin tunteisiin. Ne tuntuvat niin irrallisilta ja kaukaisilta. Ehkä se on sitä, että on liian pitkään vain mennyt oman järjen varassa ja miettinyt kaikki tärkeät ratkaisut siltä pohjalta mistä on eniten hyötyä. Ehkä aina ei kannattaisi miettiä sitä järkevää ratkaisua ja heittää tunteelliset ratkaisut romukoppaan.

Se on muuten jännä tämän rapumieheni kanssa, kun hän on melkein vastakohta siinä mielessä, että osaa luonnostaan elää tunteidensa pohjalta, mutta silti saada ratkaisut myös järkeviksi. Hänen on vaikea tosin ymmärtää omaa kyynistä puoltani. Periaatteessa itsekin olen yleensä suhteellisen tunteellinen siinä mielessä, että suutun ja lepyn nopeasti, mutta en tosin toimi niiden mukaan. Ehkä täytyisi ottaa oppia tuolta toiselta puoliskolta. Nyt se suurin ongelma tosin on, että oikein mikään ei edes saa suututettua, kun kaikki on niin kaukaista.

Olen ehkä itse vähän turhan vaihtelunhaluinen. Olen miettinyt, että se on varmaan oma Pluto 10. huoneessa ja vahva 8. huone, mikä tekee itselleni pakonomaisen uudistumisen ja uuden kokemisen tarpeen. Sen takia osittain muotialalla olenkin, kun haluan jatkuvasti nähdä muutosta, vaikka minun makuuni maailma muuttuu liian hitaasti. =D Se on oikeastaan tällä alallakin tullut sellainen kyllästymisen tunne, kun kaikki mitä katsoo näyttää jo niin käytetyltä ja tehdyltä. 

Ihmissuhteissa ongelmana vähän se, että ihmiset ovat niin ennalta-arvattavia ja kukaan ei oikein sano mitään mitä ei osaisi jo ennustaa heidän sanovan. Liikaa varmaan tullut käytettyä aikaa ihmisten käytöksen analysointiin, kun mikään ei enää oikein yllätä. Toisaalta nyt tullut paljon vanhoja tuttuja ihan tuolta ala-aste ajoilta takaisin elämään, vanhoja luokkakavereita ja sukulaisia. Sukulaisetkin sellaisia joiden kanssa tullut aikoinaan aika paljonkin oltua yhteyksissä ja nyt taas vuosien päästä huomannut, että nykyään taas ollaan aika samalla aaltopituudella.

Pitää vähän tutkailla tätä asiaa.

[indiima]

Vasemmassa ranteessa jännetulehdus, vanha ja jo tehnyt arpia, ja nyt vasta todetaan. Tämän laitan ainakin retromerkkariin. Ja oikea olkapää edelleen turvoksissa, repeytymiskohdassa arpea, jota mun täytyy venytellä pois  It hurts. Mutta haluan toimivan kehon.

Oliskohan tuolla merkuriuksen sijainnilla merkitystä myös, että mitkä asiat lävähtää naamalle?

Ja tähän ketjuun kirjoitin, koska ylläolevat asiat ovat MUR MUR!

[^^Queen Nefertiti^^]

voihan sitä antaa tunteen palaa tai kirjoittaa paperille kaikki, mikä nyt yleensä voisi herättää tunteita, osaat varmaan kuvitella! minä aina ajattelen (toteutan) muiden auttamista silloin kun filosofiaan menee liikaa aikaa, sitten huomaa muidenkin elämää ja kenties jopa tuntee myötätuntoa, no siinä yksi tunne. sinullapa on sentäs suhde, eikö siitä saa intohimoa tms irti.

en oletakaan enää muista ihmisistä mitään yllättävää kuin huippukirjailijoista, luovista lahjakkuuksista, henkisistä opettajista. mutta kaikkein eniten minua huvittaa se mitä kaikkea jumaluus/ energia sai aikaan kun alkoi eriytyä 3d malliin. filosofiset oivallukset kaiken luomisesta ja tunteiden tarkkailusta ovat kiintoisia. tietty olisi kiva että tulisi hieman enempi niitä yllättäviä juttuja, toisaalta koen olemassaolon aika huikeaksi jutuksi.. tietty jos on jo kokenut muun, ei auta kuin valaistua ja kokea autuutta.  

indi - onko kenties jokin symbolinen syy tuolle jutulle? itsellä rannemurtuma tuli kun piti hieman
saada paapomista ja suorittaa vähempi.

[indiima]

Ai, nyt vasta huomasin, että Bellatricella oli mulle kysymys. Minulla oli sellainen olo, kun kädet menivät paskaksi, että tarkoitus on hidastaa. Kyllähän se hidasti ja hyvä niin. Nyt yritän edelleen jaksaa ottaa rauhallisesti, etten tarvitsisi kosmisia muistutuksia fyysisten tai muidenkaan vammojen muodossa.

Ja sitten: V***! Mua syyllistetään siitä, että olen saanut töitä! Ju****uta, että vituttaa! Mä ravistan tollaset takertujapa*skiaiset sitten aika nopeasti punteistani, niinko NYT. uskomattoman huono kyky suhtautua elämänpomppuihin, jos toisen työt, suhteellisen harmittomasti, muuttaa suunnitelmia!

[Athene]

sain joulukuun loppuun asti määräaikaisen työpestin.Eka työviikko menossa ja minä vain mietin,että selviänkö minulle annetuista työtehtävistä! :'(Toinen puoli työstäni on minulle selkeää,mutta toinen osa ei.Joku tässä ketjussa puhui valkoisesta magiasta,joka toisi työasioihin onnea.Mistä sen kirjan löytää?Tarvitsisin sitä kipeästi!

[SanctAstra]

Kouluhommat menee päin musculus gluteus maximusta * (*iso pakaralihas). Piti alkaa se käytännönjakso kotisairaanhoidossa ja sitten jouduinkin viikoksi karanteeniin syöpäläisten takia. Eikä siinä vielä mitään, kun nyt olen lentsussa. Taas päivä poissa harjoittelusta. Tällä menolla valmistuminen siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun eräs toinenkin käytännönjakso siirtyy ensi kesälle suoritettavaksi.

Vaikea tässä on positiivisesti suhtautua koko koulunkäyntiin, kun takkuja tulee koko ajan matkan varrelle. Periaatteessa, kun olis pakko valmistua jouluna 2011. Äyh. Veto poissa.