Tää on naputuspalsta, mutta myös voimapalsta.
Olen itse oppinut näistä vaikeista tapahtumista paljon. Ei sitä tajua sillä hetkellä jolloin kokee tai juuri läpikäytyään, vaan myöhemmin ja lisää taas myöhemmin.
Toki tähän aikaan on kuulunut niin monta isoo, merkityksellistä asiaa et vaikee ilmaista sitä tunnekirjoa jota läpikäy...
Mä oon kuitenkin balanssis
Se Rakkaus jota olen saanut koko elämäni ajan ei kuole milloinkaan. Minua rakastetaan, minä rakastan
Eilisen illan JYTKY (maailman ärsyttävin sana) oli että sain sellasen lääkeyliherkkyyskohtauksen että ambulanssi tuli meidän kotiin ja otettiin verenpaineet, sydänfilmit, mitattiin kehonlämpö, konsultointiin sairaalalääkäriä ja kysyttiin "otetaanko mukaan"
Tämä uusi terveyskeskustohtori jota eri ketjussa täällä kehuin, sattui määrää mulle kilpirauhasen vajariin hieman liian suuren thyroxin annoksen joka mukavasti sit "juttelee" mun adhd-lääkityksen kanssa.
Seurauksena siis rintakipu sydänoireineen ym.
Sain jäädä kotiin mutta sillä varauksella etten ole yksin ja jos hiemankin vointi heikkenee, samantien päivystykseen.
No minä en tottele ikinä ketään enkä mitään ja kun pahin kiristyspuristus rinnas oli ohi, köpöttelin ystävän kanssa ulos ja baareilin vähän kostoks.
Pari siiderii testiks...
Tyroksiiniöveri valvottaa, kiitos mukava lääkärisetä
Mun lähihoitaja-ystävä sai miltei raivarin kun kuuli millä annostuksella tää kilpparilääke aloitettiin eli hoitomoka taasen kerran pour moi
Leposyke vieläkin n. sata Ei pysty uinuu mut onneks ei satu enää