seuraava »

[eppana]

Ystävän tummapintainen kaveri hakattiin sairaalaan.."Persujen kunniaksi" oli ollut syy  

[indiima]

^ Voi ei! Nyt idiootit saavat syyn toimia noin! Eihän persut tollaista edes haluaisi!

Työmotivaatio nolla, nenä tukossa.

[mc82]

Ystävän tummapintainen kaveri hakattiin sairaalaan.."Persujen kunniaksi" oli ollut syy  

Voi luoja..   Toivottavasti tämä ei tule tavaksi nyky-Suomessa, eli jokainen valtaväestöstä vähänkin poikkeava hakataan henkihieveriin - en halua elää pelon ja vihan ilmapiirissä   Ja samaa mieltä olen Indiiman kanssa, eli tuskin PerSutkaan kannattavat katuväkivaltaa ja mellakoita

[Ambrel]

tein tässä vähän aikaa sitten saman virheen jo toistamiseen ja teen sitä parhaillaankin. välillä mietin että miten pystyn olemaan niin viileän tunteeton, onkohan minulla omatuntoa ollenkaan kun pystyn satuttamaan läheisiäni tosta noin vaan? ihan vaan omien halujen ja tunteiden vuoksi...
nyt sitten seisotaan taas tienristeyksessä tietämättä mitä tehdä ja miettien miten tähän päädyttiin.

en pidä itsestäni.

[Topaasi]

Ukko, joka on jotenkin ripustautuuva ja ongelmallinen, välillä ollaan kuin yö ja päivä, välillä niin on ja off... Multa loppuu pian voimat joten ero on ehkä pian jo, ainakin mun sydämessä jo jokseenkin selvää...   

Sattuu. Mutta se on parempi silti näin, päätös pitää. En oikein oman itseni vuoksi voi muutakaan kuin seurata omaa paremman voinnin lähdettä...     

Ja yks ystävä jos toinenkin, tänään taas yks lisää osoitti oman kaksinaamaisuutensa, onneksi parhaaseen ystävääni voin luottaa vielä. Ja aina.   

[Topaasi]

tein tässä vähän aikaa sitten saman virheen jo toistamiseen ja teen sitä parhaillaankin. välillä mietin että miten pystyn olemaan niin viileän tunteeton, onkohan minulla omatuntoa ollenkaan kun pystyn satuttamaan läheisiäni tosta noin vaan? ihan vaan omien halujen ja tunteiden vuoksi...
nyt sitten seisotaan taas tienristeyksessä tietämättä mitä tehdä ja miettien miten tähän päädyttiin.

en pidä itsestäni.

Ole nyt itsellesi armeliaampi, hemmottele itseäsi jollain tavalla. Meditoi vaikkapa, käy ulkona kävelyllä. Onko ystäviä enää jäljellä? Soita vanhalle tutulle, sukulaiselle tms. vaikka mukavalle exälle..?  Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Aina voi opetella pyytämään myös anteeksi omaa noloa käytöstään. 

Särkee päätä. Ikävä kultaa. Huono keli, ei pääse ottamaan aurinkoa, eikä pilkkiminenkään kiinnosta harmaalla säällä.
Hiuksetki leikataan tännään, vaikka luulis sen olevan ihan hyvä juttu. Ärsyttää vaan kun oon kasvattanut näitä ahkerasti.

Tupakkaa palaa.
Olo on huono, etova.

Juoksevan veden puute aiheuttaa satunnaisia ärsyyntymiskohtauksia, ja pääsiäisstressi iskee kovaa.

Oikeastaan asiat ei ees ole huonosti, vaan pääkoppa saa kaiken kääntymään negatiiviseksi. Masennuspäivät..

Anteeksi vaan, mutta valitatko nyt vähän turhasta? Minusta se kuulosti siltä. 

Mietipä Japanin Fukushiman uhreja hetki, tai Kauhajokea tai Selloa tai Haitia. 

Sinun ongelmasi taitavat olla kuitenkin aika vähäisiä näiden rinnalla, eikös?? 

[pikkari]

Olen tänään miettinyt viimeistä puolentoista vuoden paskajaksoa elämässäni.
Pahoinpitely, käsi 12 viikkoa kipsissä, aivokasvainepäily, helikobakteeri, kuolleena syntynyt sikiö rv 23, henkimaailman ahdistelu, ystävän itsemurha, äidin rintasyöpä, isän eturauhassyöpä ja nyt viimeismpänä kilpirauhasen vajaatoiminta.
Miks kaikki kamaluus tulee kerralla/putkeen?
Tosin mainitaanhan Raamatussakin seitsemästä laihasta vuodesta ym.
Onko ihme että hiuksia on lähtenyt kun olen läpikäynyt näin raskaita asiota?
Onneks sentään psyyke on pysynyt ehjänä
 

[indiima]

^ HUI! En voi muuta sanoa, kuin että tsemppiä tosi paljon. Jos olet kaiken tuon kestänyt, taidat olla lujaa tekoa.

Tänään kinnas kiinni työkaverin kanssa - paljon sanoja, vähän tekoja. Laput pois silmiltä, pliis.

[Ratkaisu]

Anteeksi vaan, mutta valitatko nyt vähän turhasta? Minusta se kuulosti siltä. 

Mietipä Japanin Fukushiman uhreja hetki, tai Kauhajokea tai Selloa tai Haitia. 

Sinun ongelmasi taitavat olla kuitenkin aika vähäisiä näiden rinnalla, eikös?? 

Varmaankin. Aikalailla on-off-tyyliin vuoden kestänyt pahoinvointi on vaan jo aika kyllästyttävää.

Ja miehän kirjotin, että "oikeastaan asiat ei ees ole huonosti, vaan pääkoppa saa kaiken kääntymään negatiiviseksi. Masennuspäivät.."

Pikkari on kyllä saanut kestää paljon. Ei toisiaan ihme, että hiukset tippuvat.. toivottavasti nyt se kilpirauhaslääkitys auttaa siihen, muista asioista toipumiseen menee varmasti kauan.. Paljon voimia!

Ihmisen arkielämän asioita ei mielestäni voi verrata katastrofien uhrien kärsimykseen. Jos ei anna itselleen lupaa kokea omassa elämässään negatiivisia tunteita ja kokee niistä huonoa omaatuntoa maailman kärsimyksien rinnalla, tekee sekin mielestäni vähän huonoa. Eikös tämän ketjun idea ollut vapaus valittaa vaikka niistä pienistäkin asioista. Tietysti jos ei pysty kokemaan positiivisia tunteita on asia vähän eri.

Pikkarille voimia. =)

[pikkari]

Tää on naputuspalsta, mutta myös voimapalsta.
Olen itse oppinut näistä vaikeista tapahtumista paljon. Ei sitä tajua sillä hetkellä jolloin kokee tai juuri läpikäytyään, vaan myöhemmin ja lisää taas myöhemmin.
Toki tähän aikaan on kuulunut niin monta isoo, merkityksellistä asiaa et vaikee ilmaista sitä tunnekirjoa jota läpikäy...
Mä oon kuitenkin balanssis  Se Rakkaus jota olen saanut koko elämäni ajan ei kuole milloinkaan. Minua rakastetaan, minä rakastan 
Eilisen illan JYTKY (maailman ärsyttävin sana) oli että sain sellasen lääkeyliherkkyyskohtauksen että ambulanssi tuli meidän kotiin ja otettiin verenpaineet, sydänfilmit, mitattiin kehonlämpö, konsultointiin sairaalalääkäriä ja kysyttiin "otetaanko mukaan"
Tämä uusi terveyskeskustohtori jota eri ketjussa täällä kehuin, sattui määrää mulle kilpirauhasen vajariin hieman liian suuren thyroxin annoksen joka mukavasti sit "juttelee" mun adhd-lääkityksen kanssa.
Seurauksena siis rintakipu sydänoireineen ym.
Sain jäädä kotiin mutta sillä varauksella etten ole yksin ja jos hiemankin vointi heikkenee, samantien päivystykseen.
No minä en tottele ikinä ketään enkä mitään ja kun pahin kiristyspuristus rinnas oli ohi, köpöttelin ystävän kanssa ulos ja baareilin vähän kostoks.
Pari siiderii testiks... 
Tyroksiiniöveri valvottaa, kiitos mukava lääkärisetä
Mun lähihoitaja-ystävä sai miltei raivarin kun kuuli millä annostuksella tää kilpparilääke aloitettiin eli hoitomoka taasen kerran pour moi
Leposyke vieläkin n. sata Ei pysty uinuu mut onneks ei satu enää

[Mustikka46]

 
Nyt saapi riittää työrintamalla vastatuulet.
 
Voisitko ilmentää jollain muulla tavalla, jotta keho, mieli ja sielu tekee mielekästä ja antoisaa työtä. Tiedostan, että toisten jälkien korjaaminen vie turhaa energiaa niin minulta kuin kanssakulkjoilta. Ja muutoinkin kuluttaa itseään vääränlaisella energialla.....

[pikkari]

Rintakipua vieläkin, tosin paljon lievempänä kuin eilen. Lääkäri soitti tunti sitten ja nyt jää thyroxin pois koko pääsiäisen ajaksi. Maanantaina aloitetaan lääkitys uudestaan puolet pienemmällä annoksella.
Herranjestas mikä olotila ol eilen!! Luulin oikeesti että tulee sydäri. Ikinä aiemmin o ollut sellasta kipua.
Kahden vahvan lääkkeen yhteisvaikutus joka yllätti lääkärinkin.
Ambulanssiukkelit oli tosi kivoja  Tosin mun oma ukkeli meinas pyörtyy huolesta mun takia. Kamala päivä jonka jälkimainingit tuntuu edelleen

[pikkari]

Pankkikortti katosi. Apua! Pankit auki vasta tiistaina.
Miks koko ajan tapahtuu jotain pahoja asioita?

[Topaasi]

Vituttaa suorastaan kaikki.

Uranus,  aika: raivasi elämästäni lähes KAIKEN. on koeteltu, aika pirun lujaan on koeteltu. Masentunut olen, ystävät jätti, perhe kääntyi vastaan, työ meni, mikään ei innosta jne. Rakas saa kaiken potaskan niskaansa, ehkä sekin kohta kääntyy vastaan ja loppuu lyhyeen tämä yhteiselo.

Kaupungilla juorutaan mun asiat paremmin kuin ite ikinä osaisin edes sanoiksi pukea.

Aivan se ja sama, pääsiäisen pyhät yhtä tuskaa kun on näin masentunut. Edes ulos ei tee mieli mennä, vaikka minkämoinen aurinko siellä olis. Oon liian loukkaantunut, monelle ihmiselle, riidoissa kohta koko maailman kanssa, mahtavaa...

Pari ystävää soitti vasta tänään, ekat puhelut koko pääsiäisenä. No ei tää nyt sentään mikään joulurauha ole, sais useamminkin soitella. Itkin sitten. En tiedä auttoiko, mutta oli kiva saada puhelu. Sitten taas ollaankin ihan omillaan, ei ne käymään tullu tai näkee ehdi.

Ihan pohjalla kävin noin kk sitten, onko suunta nyt ylöspäin vaiko tasaisen suorasti ja tylsästi eteenpäin? En tiedä, pahinta: ei vittu edes kiinnosta välillä...

Tuomitkaa ihan miten haluatte, ette oo ekoja ettekä vikoja. Tää on aikamoisen hanurista, sitten tiedätte kun rankka uranus tulee teille joskus omaan elämään... 

[indiima]

Sama pää kesät talvet - unohdin e-pillerit kotiin koko lomaksi. Eikä ole näin pahoja menkkamasennuksia ja kipuja sitten naismuistiin ollutkaan.