seuraava »

[Yep]

Olen joskus ajatellut, että pitäisi perustaa jokinlaisa "itsemurhaamoja", minne vois mennä tekemään itsarin iman, että siitä tulis toisille siivottavaa. Junien alle hyppijät ja varsinkin autolla rekan eteen ajajat ovat itsekkäämpää väkeä ikinä. Siinä voi kuolla ja vammautua moni syytön sivullinen.
Moni junankuljettaja ja ammattikuski on menettänyt työkykynsä, kun joku kahjo on päättänyt tehdä itsemurhan hyppäämällä junan alle tai ajamalla eteen. On varmaan kamalaa tehdä työtään, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Yleensä ihminen on jo niin umpikujassa, ettei näe muuta vaihtoehtoa. Ammattilaiset sanovat, että ihminen joka puhuu itsarista, ei sitä tee. Ehkäpä just siksi, että vielä jaksaa suunnitella elämää - kuten itsaria. Eiköhän se ole enemmänkin hätähuuto. Johon tietty läheisten (ja ennenkaikkea ammattilaisten) pitäisi puuttua ajoissa. Toisaalta olen tuntenut aika monia itsemurhalla uhkaajia, jotka käyttävät sitä toisten hallitsemiseen omien mielihalujen toteuttamiseksi.

Itsarissa ei ole järkeä, mutta ei täällä ole pakko olla. Itseäni olen joskus lohduttanut ajatuksella, että kyllä täältä pois pääsee, jos ei jaksa. Onneksi olen jaksanut, koska elämä on tuonut paljon uusia hyviä asioita - toki uusia murheitakin.

[Kuuhilda]

Mä olen aatellu, että itsarissa voi olla hyvinkin järkeä. Kun ja jos oikeasti on niin sietämättömän paha olla, ettei täällä kestä olla, niin voi sitä lähteäkin. Kaikki se minkä taakseen jättää on edessä tietenkin myöhemmin, mutta voi tietysti tulla semmoinen määrä tuskaa, jota ei vaan enää kestä. Hoh, olen jopa toivonut että yksi pääpipi ihminen lähtisi täältä, joko sen itsarinsa kautta josta aina puhuu, tai muuten kuolisi...ja tuo toivomus kumpusi ihan puhtaasta myötätunnosta  Noh, ei hän nyt ole lähtemässä, joskaan ei tuosta puhumista ja sillä uhkailua ole lopettanut eikä varmaan lopettamassakaan.
Monesti itsemurha yritys on tosiaan juuri se hätähuuto. Joku ranteiden avaaminen tai yliannostus. Junan alle hyppy on joko mielenhäiriö jostain  syystä tai sitten ihan tahtoo tositaroituksella täältä päästä.
Ja tuo itsemurhaus...kuinka paljon se tosiaan opettaakaan niitä tänne jälkeenjääviä...sielunsuunnitelmaan mietitty valmiiksi varmasti usein, joskin luulen että noita suunnittelemattomiakin niitä tulee aika paljon.

[Yep]

Totta joka sana, Kuuhilda.

Muistan ilahtuneeni aikoinaan jostain maailmalaajuisesta kriisistä (en muista mikä) Ajattelin, että onneksi nyt maailma tuhoutuu ja elämä päättää puolestani. Ei tuhoutunut, eikä päättänyt. Uskon jokaisella ihmisellä tulevan joskus tunne, että haluaa kuolla tai ettei ole väliä, jos pallukka räjähtää jalkojen alla. jokainen on joskus niin uupunut tai masentunut, että hetkellinen kuolemankaipuu yllättää.  Se on käsittääkseni yleisempää ns henkisillä ihmisillä, joiden mielestä Koti on jossain muualla. Jos ihminen muistaa parempia paikkoja, niin tottakai voi tulla halu lähteä täältä tuskien ahjosta.

Mielestäni ihmisen vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa tässäkin asiassa. Siksi eutanasia kannattaisi sallia myös niille, jotka tahtovat täältä pois. Kunhan se nyt ylipäätään sallittaisiin  

Suomen reikimamma Aila Norlamo kertoo kirjassaan pojastaan, jolla oli vakavia mielenterveysongelmia ja yritti useita kertoja itsemurhaa. Kun poika viimeisen kerran soitti äidilleen, Aila käveli ulkona ja rukoili, ettei hänen poikaansa löydetä ajoissa. Äidinrakkautta suurimmillaan. Toki hän suri poikaansa ja kärsi kovasti myös tämän eläessä. Mutta hän näki kuinka poika kärsi. Myöhemmin sitten besserwisserit kiiruhtivat kertomaan Ailalle pojan joutuneen helvettiin. Ailan kasvoilta loisti ilo ja rauha, kun hän kertoi saaneensa nähdä poikansa henkimaailmassa ja hänellä oli kaikki hyvin.  

Kun on tosi paikka, kunnioitan ihmisen lähtöä. Omaisille on aivan varmasti kova paikka. Vaikeampi, kuin tahaton kuolema. Itsesyytökset vaivaavat varmaankin lopun elämän.

Eniten olen kuitenkin tavannut itsemurhalla melskaajia, jotka keräävät säälipisteitä ja käyttävät sitä vallan välineenä. Eräskin ihminen tiedotti koko suvulleen tekevänsä itsemurhan, jos menettää lastensa huoltajuuden. Aikansa melskattuaan hän joutui onnettomuuteen ja pelästyi kuolevansa. Siihen loppui itsemurhapuheet.

[Yep]

Ja tuo itsemurhaus...kuinka paljon se tosiaan opettaakaan niitä tänne jälkeenjääviä...sielunsuunnitelmaan mietitty valmiiksi varmasti usein, joskin luulen että noita suunnittelemattomiakin niitä tulee aika paljon.

Fiksu ajatus.
Itsemurha voi kuulua Sieujen sopimukseen. Joku sielu lupautuu lähtemään itsemurhan avulla, jotta muut saavat sen vaikean kokemuksen.
Ei sen kummempi poistumisyy, kuin vaikea sairaus tai traaginen onnettomuus.

[pikkari]

Viisaita sanoja teillä. Mä tulin taas kipeeks kun piti mennä juttelee psyk.hoitajan kanssa ja olen joutunut kaksi kertaa jo perumaan ajan.
Olisin halunnut mennä jo alkukesästä kun tuntui että masennus alkaa pukkaa päälle mutta koko kesänä ei ollut tällä aluella mitään hoitoonpääsymahiksia
Tuskin siitä kuitenkaan suurta apua on muutenkaan. Homma toimii siis niin että lääkäri antaa lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle ja muutaman keskustelukerran jälkeen konsultoi psykiatria joka määrää lääkityksen
Mä en haluu niitä kaameita lääkkeitä!!!
Mielialalääkkeet poistaa toki masiksen mutta tekee muuten ihan olmi-olon, tunteettoman. Ei kiitos
Vahvemmat psyykelääkkeet vasta kauheita ovatkin. Olen saanut pelkotiloihin ja oksennusfobiaan lääkettä nimeltä Truxal. Herraisä mikä olo tuli! Kooman ja zombin risteytys 
Ei ikinä enää. Mulla on täs kuussa aika lääkärihomeopaatille ja sitä venaan kuin kuuta nousevaa. Uskon että silloin ratkee monta juttua.
Heräsin tänään kipuun joka on piinannut mua uuden kierukan laittamisen jälkeen. Soitin kättärille ja siel sanottiin et vedä kipulääkettä koko viikonloppu aina tarvittaessa ja tule maanantaina polille
Mun silmät oli eilen niin helvetin kipeet että olin varma että joudun lähtee het aamusta lääkäriin mut pakotin ukkoni antaa energiahoitoa ja nyt voin paljon paremmin.
Hän ei usko omiin lahjoihinsa vaikka meediokin hänelle siitä on puhunut. Oli mun mukana Piekkolan luona ja Naden kävi meillä himassa pari vuotta sitten.
Nyt alkaa olla jo suht normi olo ja voin lähtee shoppailee 
Mukavaa viikonloppua kaikille astroilijoille 

[Yep]

Masennuslääkkeet turruttavat, mutta eivä poista masennuksen alkuperäistä syytä. En ole itse käyttänyt, mutta monelta olen kuullut vastaavaa.

Oletko saanut kutinaasi lääkettä? Muistaakseni Atarax on tehokas kutinan lievittäjä.

Saattaisit hyötyä Rosen-terapiasta enemmän kuin julkisesta terveydenhuollosta. Siinä pyritään löytämään ongelmien alkuperäinen syy koskettamalla lihasta kevyesti. Hoitotilanne on salliva, eikä terapeutti anna elämänohjeita. Kun muisto palaa pintaan, sen voi purkaa pois samantien. Moni on saanut apua hyvinkin nopeasti. Tosin riippuu itsestä, uskaltaako kohdata ne asiat, vai pötkötteleekö vain mielummin hoitopöydällä. Toki on muitakin menetelmiä, mutta Rosenia saa melkein ympäri Suomea. Toinen tehokkaaksi havaittu on psykologinen vyöhyketerapia.

[Kuuhilda]

Mä olen samaa mieltä, että tuo kuvio lääkäri-pysk. sairaanhoitaja-psykiatri on ihan takapuolesta...tai siis vois olla varmaan hyväkin mutta ei oikein toimi niinkun ehkä pitäs.
Aaaaaargh mä en kestäny sen psyk. sairaanhoitajan päännyökyttelyä ja rutinoitunutta myötätuntoa ja " Miltäs se sinusta tuntuu?" kysymyksiä ja sitä hemmetin nenäliina pinoa siinä pöydällä joka vaan odotti käyttäjiään. Ehkä jollekin riittää se että saa puhua...edes kuvitella puhuvansa jollekin muulle kun seinälle, mutta mulle ei riitä että puhun jollekin maksetulle ihmiselle, kyllä sen täytyy ihan oikeesti olla kiinnostunut että siinä purkamisessa on yleensä mitään ideaa.
Ja sitten lääkkeet...miksi meille kaikille tunnutaan nykyään vähääkään vaikeammissa tilanteissa tungettavan niitä lääkkeitä!?!? Ihan niin kun vastamäki ja ahdistus ja surkeus ei kuuluis elämään, vaan olis jotain hys hys hyi hyi juttuja jota ei saa ollakaan ja on hoidettava pois...oikeestaan vähän sama, mitä kuolemalle on käynyt...se on erotettu tästä meidän jokapäiväisestä elämästä aika lailla, ja lakastu maton alle, vaikka se kuuluu tähän systeemiin justiinsa niinkun suru ja tuskakin. Eihän tuommosia asioita voi piilottaa mihinkään, millään, ihmekään kun ihmiset moisista yrityksistä pimahtelee.

[Suomityttö]

Yep ja Kuuhilda.
Minun veljeni teki itsemurhan parikymppisenä. Sitä olemme lähipiirissä kaikki nämä vuodet selvitelleet. Ja lähisukulaiset ovat tulleet sanomaan, että helvettiin se meni. Se kirvelee. En kehtaisi vihamiehellekään niin sanoa. Heti kuolemansa jälkeen hän tuli usein unessa iloisena kertomaan, että kaikki on hyvin. Ja meille jälkeenjääneille ohjeita: Tee aina hyvää ja Kaikki järjestyy.  Ikävä jää ja tulee ajatuksia millainen hän nyt olisi, kun olisi vanhempi. Hänellä oli henkisesti vaikeaa. Mulla on suuri lohtu, että joskus tämä eläminen loppuu: Pääsee täältä poiskin. Kuolemanpelko hävisi myös tyystin. 

[unelmassa]

Tuosta helvetistä tuli mieleen,kun ainaki u...v....t..sannoo et sä joudut sinne..et missähän se mahtaa olla. siis oikeesti joskus miettiny sitä helvattua et onkohan siellä isot lieskat ja sit pienet lieskat... minusta on hirveää pelottelua...ku sanotaan ..jos et tee sitä ja sitä.. niin sinne joudut.. .
Nuo masislääkkethän on kauheaa bisnestä.
Minusta tuo nauru ois aika hyvää terapiaa..ja saa vatsalihaksetkin treeniä..
Jostakin lukenu et pitäs ns.väkisin alkaa nauramaan,vaik ei naurattaskaan oikeasti..
En minäkään oikeen noista psykiatreista piittaa..heitäkin on varmaan erilaisia..ei sen puoleen
Muuten kerran olikohan lehessä vai radiossa,kun yks lääkäri sano,et hän niin toivoo.. että alettas enempi käyttämään noita masislääkkeitä, kun ne auttaa joka vaivaan..selkäkipuun..kin

[Yep]

Yep ja Kuuhilda.
Minun veljeni teki itsemurhan parikymppisenä. Sitä olemme lähipiirissä kaikki nämä vuodet selvitelleet. Ja lähisukulaiset ovat tulleet sanomaan, että helvettiin se meni. Se kirvelee. En kehtaisi vihamiehellekään niin sanoa. Heti kuolemansa jälkeen hän tuli usein unessa iloisena kertomaan, että kaikki on hyvin. Ja meille jälkeenjääneille ohjeita: Tee aina hyvää ja Kaikki järjestyy.  Ikävä jää ja tulee ajatuksia millainen hän nyt olisi, kun olisi vanhempi. Hänellä oli henkisesti vaikeaa. Mulla on suuri lohtu, että joskus tämä eläminen loppuu: Pääsee täältä poiskin. Kuolemanpelko hävisi myös tyystin. 

Osanottoni 

Kyllä on joillakin pokkaa. Toimia jumalana ja lisäksi pahentaa toisten surua ja tuskaa. Valitettavasti noita löytyy paljon.

Läheisen kuolema on ainas raskas, mutta kyllä itsemurha lisää taakkaa. Varmaankin sitä tulee pohdittua, olisiko voinut auttaa tai olisiko ollut merkkejä nähtävissä.

Itsestäni tuntuu, että kaikkein raskainta olisi menettää läheinen jonkun psykopaatin tappamana. Suruun sekottuisi varmaankin aivan kestämätöntä vihaa. Vaikka joidenkin sielusuunnitelma sekin on.

[Yep]

Tuosta helvetistä tuli mieleen,kun ainaki u...v....t..sannoo et sä joudut sinne..et missähän se mahtaa olla. siis oikeesti joskus miettiny sitä helvattua et onkohan siellä isot lieskat ja sit pienet lieskat... minusta on hirveää pelottelua...ku sanotaan ..jos et tee sitä ja sitä.. niin sinne joudut.. .

Oliskohan se helvetti täällä maanpäällä? Kovien, tyhmien ja itsekkäiden ihmisten keskellä

[Yep]

Mä olen samaa mieltä, että tuo kuvio lääkäri-pysk. sairaanhoitaja-psykiatri on ihan takapuolesta...tai siis vois olla varmaan hyväkin mutta ei oikein toimi niinkun ehkä pitäs.
Aaaaaargh mä en kestäny sen psyk. sairaanhoitajan päännyökyttelyä ja rutinoitunutta myötätuntoa ja " Miltäs se sinusta tuntuu?" kysymyksiä ja sitä hemmetin nenäliina pinoa siinä pöydällä joka vaan odotti käyttäjiään. Ehkä jollekin riittää se että saa puhua...edes kuvitella puhuvansa jollekin muulle kun seinälle, mutta mulle ei riitä että puhun jollekin maksetulle ihmiselle, kyllä sen täytyy ihan oikeesti olla kiinnostunut että siinä purkamisessa on yleensä mitään ideaa.

Kävin lapseni kuoleman jälkeen muutaman kerran puhumassa jollekkin psykologille. Eihän siitä mitään tullut, kun ei se raukka kestänyt käsitellä sitä aihetta. Tunnin lopussa sen posket punotti ja se oli silminnähden kärsivä.
Koska en halunnut rasittaa läheisiäni tolkuttomasti jauhamalla kuolinillan tapahtumia uudestan ja uudestaan, kehitin itselleni mielikuvitusihmisen, jolle kerroin ajatuksissani siitä. Kyllä siinä vuosia meni, mutta pikkuhiljaa kertomisen tarve väheni. Oisko lie ollut tehokkaampaa, jos ois löytynyt ihan oikea ammatti-ihminen avuksi.

[Kuuhilda]

Voi ei Yep. Varmasti olis jostain tästä maasta ihan pätevä ammattilainenkin löytynyt, joka olis asiansa osannu :/
Mutta olihan sulla sit kuitenkin välittävä kuuntelija, josta oli apua

Helvetti on varmaan juurikin täällä maanpäällä, ja ehkä just se käsitys siitä että itsemurhaaja joutuu helvettiin tule siitä, että joutuu takasin tänne hoitaan ne samat systeemit jotka jäi tälläkertaa kesken?

Todella tökeröä ihmisiltä sanoa sureville omaisille jotain tuollaista 

[unelmassa]

Tuosta helvetistä tuli mieleen,kun ainaki u...v....t..sannoo et sä joudut sinne..et missähän se mahtaa olla. siis oikeesti joskus miettiny sitä helvattua et onkohan siellä isot lieskat ja sit pienet lieskat... minusta on hirveää pelottelua...ku sanotaan ..jos et tee sitä ja sitä.. niin sinne joudut.. .

Oliskohan se helvetti täällä maanpäällä? Kovien, tyhmien ja itsekkäiden ihmisten keskellä

Ihan sammaa mieltä oon sun kanss..joillakin parisuhde,tai sitten joku muu juttu,et sillon elämä tuntuu, ei hyvälle...

[Yep]

Voi ei Yep. Varmasti olis jostain tästä maasta ihan pätevä ammattilainenkin löytynyt, joka olis asiansa osannu :/
Mutta olihan sulla sit kuitenkin välittävä kuuntelija, josta oli apua

Olis varmaan ollutkin, mutta kun sairaanhoitopiirien byrokratia saneli minne mennä.

Kuuntelija, joka kerrankin keskittyi vain minuun - luksusta