seuraava »

[merjaperhana]

Niin, minustakin on luonnollista, ettei kaikkien kanssa aina vain tule toimeen, eikä siihen tarvitse heittää jotain kommenttia kuinka tarvitsee jonkin näköistä opetusta tuolta ihmiseltä, ihan kuin henkisesti kehittyneen ihmisen määritelmä olisi että tulee kaikkien kanssa toimeen. Mutta niin, eihän kukaan koskaan mielestäni olekaan niin täydellinen, ettei juuri näitä ärsyyntymispisteitä olisi, ja onko niiden kaikkien tosiaan aivan pakko aina olla heijastuksia omista tukahdutetuista puolista? Eikö joskus vain voi olla pinna kireällä tai henkilökemiat vain niin erilaiset yms.? Tuo henkinen jaarittelu ärsyttää silloinkin, kun ei kunnolla saa vituttaa silloin kun vituttaa, vaan se latistetaan kaikenlaisilla "heijastat vain itseäsi" kommenteilla. Kyllä se vitutus pitää purkaa silloin kun se on päällä eikä yrittää tukahduttaa sitä yrittämällä olemalla niin henkinen että. Totta kai tilanteet, jossa on välttämätöntä olla korrekti ovat eri asia, mutta niistäkin kotiin tullessa tai omaan rauhaan päästessä voi ihan rauhassa purkaa tuntemuksiaan.

olen samaa mieltä että jos kerran v..ttaa niin ei pidä alkaa näytteleen vain siksi että pitää aina olla "se ilopilleri" kyllä positiivinen asenne siellä pohjalla on ja sitten jos ei pidä jostain ihmisestä niin miksi pitää sen ihmisen kaverien(ystävien) vuoksi näytellä pitävänsä. minulla on vähän sellaista ollut tässä matkan varrella että jos en ole kaveri jonkun kanssa niin muut suuttuu minulle ja vielä sellaiset jotka ovat minulle itselleni tärkeitä. miksi ihminen ei ymmärrä ettei kaikesta/kaikista voi tykätä?? tietysti olen samaa mieltä että korrekti pitää olla mutta rajansa siinäkin ainakin vapaa-ajalla - työelämä sitten erikseen kylläkin!

[unelmassa]

Kiitos kultaseni 
Kävin just Hiusakatemian sivuilla ja se johtajamama kirjoittaa blogissaan homeesta johtuvasta hiustenlähdöstä josta siis itse myös kärsii kun heidän kodistaan oli löytynyt sitä.
Tää oli siis selvä merkki et sinne on suunnattava het ensi viikon alussa. Neitsytkookosöljy auttaa kuulemma myös sulkasatoon.
Outoo kuitenkin että ripset ja kynnet kasvaa supernopeesti mutta tää tukka...voi apua! 
Mies on ollut hunningolla jo kolmatta päivää ja soittelee mulle "mä niiiin rakastan sua-puheluita" Hah! Otin avaimet siltä pois ja nyt ukon kaveri soittelee mulle ja koittaa saada leppymään.
Mulle ihan sama missä vipeltää. Nää oxaminit on saanut mun myrskyluonteen tyyntymään just sopivas elämäntilanteessa. Alkukesä kun oli niin kaamee. Mä oikeesti ajattelin itsetuhoisia ajatuksia päivittäin
Itkeskelen välillä vieläkin mutta VOIMA on alkanut palautuu ja se tuntuu hyvältä 

Kiitos rakas ihminen ja ymmärän sua hyvin.. sellaistakin tapahtuu,et jos on herkkä ihminen ja toinen jättää toisen, niin tehhään itsari.
Nuo sydän surut ottaa joillakin niin koville.  
Mut toivon sulle niiiin paranemista ja VOIMIA..
Ja uskon et kaikki kääntyy parhain päin..

ps.kaikilla meillä on muutama tosi rakas ihminen täällä...maanpäällä..
Voi olla nainen tai mies..näin mä uskon..

[Yep]

Että onhan näitä kaikenlaisia piirejä, eikä ne ns. henkisetkään ole aina niitä kivempiä... Yritetään luovia parhaamme mukaan ja jos joku ei tykkää millanen on, niin antaa olla tykkäämättä! Me olemme kaikki uniikkeja ihmisiä, mutta olemme kytkettyinä toisiimme ikuisesti, yhtä. Tärkeintä on, että rakastaa itseään ja tietää mitä on. Jokaisella meistä on ristinsä kannettavana. 

 

Joo! Mulle tuli vuosia sitten tosi rankkana yllätyksenä se, että henkisesti orientoituneet ihmiset saattoivatkin olla niitä pahimpia selkäänpuukottajia.Ei tietenkään kaikki, mutta surullisen moni. Meinasi oikein pukata kriisiä, kun olin kuvitellut, että henkisellä tiellä ollaan rehellisiä ja pyritään kaikkien yhteiseen hyvään. Paskanmarjat!
Niin sanotuilla tavallisilla ihmisillä on mielestäni rehdimmät keinot. Henkisten ihmisten aseet on näkymättömiä, eli joku toinen arvioi, kuinka elää ja olla. Henkisempi saa oikeuden määrittää toisen ihmisen henkisyyden asteen, eikä uhrilla ole mitään todellisiä välineitä itsenä puolustamiseen.

[unelmassa]

Rehellisyys maan perii..tää on mun motto ja en tosiaankaan ois uskonu. et henkisissä piireissäkin voi olla vaik minkalaisia ihmisiä.     Eikä meidän tarvii tulla toimeen jokaisen kans,jos ei kemiat toimi.
Joka päivä opimme uutta.
Kaikesta huolimatta rakastakaa toisianne.
Se on vaan niin "paras lääke" maailmalle..

[Indium]

En jaksais olla minä. 

[Kalevanneito]

Ollaankohan samassa kunnassa? P**kele! Tarttis jaksaa tehdä töidä sekopäiden johtamassa kunnassa 
Onneksi ammattiliitto on puuttunut asioihin...

Ei me varmahan olla, täs maas on niin perkelehen palijo kuntia johona on tällaanen tilannes, jotta pitääs oikeen niitä näiren seutujen myyttisiä hahamoja Jaakko Ilikkaa ja Isoontaloon Anttia ja Rannanjärviä käskiä tänne vähä häjyylemähhän.

Jotta joset koe murrettani ja myyttisiä hahamoja omiskes niin ei olla samoolta seuruulta, jos koet, ei välttämättä samalta paikalta ku tämä on vähä Lakeuren lairalla tää seutu eikä täälä oikeen varmahan koeta noita omiksi mutta mun synnyynseurulla koetahan...

(Miksei täälä oo eteläpohojalaasta häyä hymiöös?) No on tää ainaki pampunheiluttaja. 

[Kalevanneito]

Niin, minustakin on luonnollista, ettei kaikkien kanssa aina vain tule toimeen, eikä siihen tarvitse heittää jotain kommenttia kuinka tarvitsee jonkin näköistä opetusta tuolta ihmiseltä, ihan kuin henkisesti kehittyneen ihmisen määritelmä olisi että tulee kaikkien kanssa toimeen. Mutta niin, eihän kukaan koskaan mielestäni olekaan niin täydellinen, ettei juuri näitä ärsyyntymispisteitä olisi, ja onko niiden kaikkien tosiaan aivan pakko aina olla heijastuksia omista tukahdutetuista puolista? Eikö joskus vain voi olla pinna kireällä tai henkilökemiat vain niin erilaiset yms.? Tuo henkinen jaarittelu ärsyttää silloinkin, kun ei kunnolla saa vituttaa silloin kun vituttaa, vaan se latistetaan kaikenlaisilla "heijastat vain itseäsi" kommenteilla. Kyllä se vitutus pitää purkaa silloin kun se on päällä eikä yrittää tukahduttaa sitä yrittämällä olemalla niin henkinen että. Totta kai tilanteet, jossa on välttämätöntä olla korrekti ovat eri asia, mutta niistäkin kotiin tullessa tai omaan rauhaan päästessä voi ihan rauhassa purkaa tuntemuksiaan.

Asijata on tässä.

[Kalevanneito]

[
Typerintä on luulla tietävänsä mitä toinen tuntee, mitä pitäisi tuntea ja mitä ei saisi tuntea. Mutta se onkin paljon helpompaa, kuin omien kipupisteiden kohtaaminen.

Täskin on asijata.

[Kalevanneito]

Joo! Mulle tuli vuosia sitten tosi rankkana yllätyksenä se, että henkisesti orientoituneet ihmiset saattoivatkin olla niitä pahimpia selkäänpuukottajia.Ei tietenkään kaikki, mutta surullisen moni. Meinasi oikein pukata kriisiä, kun olin kuvitellut, että henkisellä tiellä ollaan rehellisiä ja pyritään kaikkien yhteiseen hyvään. Paskanmarjat!

"Meinasi oikein pukata kriisiä, kun olin kuvitellut, että henkisellä tiellä ollaan rehellisiä ja pyritään kaikkien yhteiseen hyvään. Paskanmarjat! "

Noin mäkin joskus luulin. Ei kaikki tosiaankaan ei, mut onneksi jotkut. Pyrki hyvään siis.

[pikkari]

Katos vaan. Sinne Pohojanmaalle tää akka lähtee ystävää auttamaan muutaman viikon kuluttua.
Ei olla kahteen vuoteen pidetty yhteyttä ja nyt toinen soitti et tarttis tavata. No juna alle ja menoks
Oikeesti mä en käsitä näitä "loukkaannuin niin verisesti" juttuja netissä kun täysin toisillemme tuntemattomina suurin osa kirjoittaa.
Tästä tosin kehittyi varsin mainio keskustelu mieheni kanssa olisko matriarkaalinen yhteiskuntajärjestelmä toimiva vielä levinneenä globaalisti kun tää testosteronipitoinen järjestelmä on niin kovin tuhoavainen/alistava 
Mun kesän hupini olen saanut vauva.fi sivustolta jossa provoilijat saa hieman hölmöläiset ilmaisemaan itseään niin huvittavalla tavalla 
Sasha sai aikoinaan mun veren kiehuu mut nyt on jo hieman ikävä hänen kirjoituksiaan vaikka mullekin törkeili. Mitä sitten? Nega-ajatukset on kuin seisova likainen vesi. Myrkyttää.
Mä haluisin sen akan takas tälle palstalle 

[pikkari]

Mä oon taas alkukesän tunnelmissa, itsetuhoisena. En viitsi vetää rauhoittavia joka päivä ettei koukahda niihin.
Ne tosin auttaa kohottaa mielialaa mutta...
Koko viikon silmät on tuntuneet oudoilta ja nyt pukkas silmätulehduksen oikein kunnolla päällä eli huomenna taas vaihteeks lääkäriin ja vkl taksoina parin huntin lasku. Hip hei!
Tää vuosi 2012 on ollut kamalin ikinä  
Faija vielä vittuilee mulle miksen ole työelämässä mukana ja miks opinnot on kesken  
Mulle olis ihan sama vaikka koko sininen pallo räjähtäis eri sfääreihin.
Oliks se Malmin asemalla vai missä päin stadii kun joku akkeli oli hypännyt junan alle tänään puoli kahdelta?
Minä en tollasta hyppyä tekis mut mua kiinnostaa se kuka korjaa jäljet?
Monosen pojat tekee loppusilauksen mut kuka korjaa ne osaset sieltä raiteilta tai ampumisen jäljet kun aivot on pitkin seiniä?
Täytyy kyllä olla tosi kylmät hermot että pystyy tekee sellasta duunia. Googlasin just sanalla kalmasiivous.
Sama tyyppi joka kävi tekee homerempan jälkeisen otsonoinnin duunaa myös kalmasiivouksia näköjäns
Ihmisillä on kummallisia ammatteja

[Kuuhilda]

Mites pikkari sen mielenterveyshoitajan kanssa suju? Ei varmaan ainakaan kovin hyvin, kun on tuommost fiilarit? 
Kalmasiivous...yh.
Kaveri oli ihan tavis siivoojana jollain paikallisella pääjehuyhtiöllä, ja ne joutu kyllä siivoileen jos joku oli kuollu ja vaikka verestelly kaikki paikat. Ei nyt mitään aivonkappaleita kai, ne oli joku muu jo sit siivonnu.

[Yep]

Olen joskus ajatellut, että pitäisi perustaa jokinlaisa "itsemurhaamoja", minne vois mennä tekemään itsarin iman, että siitä tulis toisille siivottavaa. Junien alle hyppijät ja varsinkin autolla rekan eteen ajajat ovat itsekkäämpää väkeä ikinä. Siinä voi kuolla ja vammautua moni syytön sivullinen.
Moni junankuljettaja ja ammattikuski on menettänyt työkykynsä, kun joku kahjo on päättänyt tehdä itsemurhan hyppäämällä junan alle tai ajamalla eteen. On varmaan kamalaa tehdä työtään, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Yleensä ihminen on jo niin umpikujassa, ettei näe muuta vaihtoehtoa. Ammattilaiset sanovat, että ihminen joka puhuu itsarista, ei sitä tee. Ehkäpä just siksi, että vielä jaksaa suunnitella elämää - kuten itsaria. Eiköhän se ole enemmänkin hätähuuto. Johon tietty läheisten (ja ennenkaikkea ammattilaisten) pitäisi puuttua ajoissa. Toisaalta olen tuntenut aika monia itsemurhalla uhkaajia, jotka käyttävät sitä toisten hallitsemiseen omien mielihalujen toteuttamiseksi.

Itsarissa ei ole järkeä, mutta ei täällä ole pakko olla. Itseäni olen joskus lohduttanut ajatuksella, että kyllä täältä pois pääsee, jos ei jaksa. Onneksi olen jaksanut, koska elämä on tuonut paljon uusia hyviä asioita - toki uusia murheitakin.

[Kuuhilda]

Mä olen aatellu, että itsarissa voi olla hyvinkin järkeä. Kun ja jos oikeasti on niin sietämättömän paha olla, ettei täällä kestä olla, niin voi sitä lähteäkin. Kaikki se minkä taakseen jättää on edessä tietenkin myöhemmin, mutta voi tietysti tulla semmoinen määrä tuskaa, jota ei vaan enää kestä. Hoh, olen jopa toivonut että yksi pääpipi ihminen lähtisi täältä, joko sen itsarinsa kautta josta aina puhuu, tai muuten kuolisi...ja tuo toivomus kumpusi ihan puhtaasta myötätunnosta  Noh, ei hän nyt ole lähtemässä, joskaan ei tuosta puhumista ja sillä uhkailua ole lopettanut eikä varmaan lopettamassakaan.
Monesti itsemurha yritys on tosiaan juuri se hätähuuto. Joku ranteiden avaaminen tai yliannostus. Junan alle hyppy on joko mielenhäiriö jostain  syystä tai sitten ihan tahtoo tositaroituksella täältä päästä.
Ja tuo itsemurhaus...kuinka paljon se tosiaan opettaakaan niitä tänne jälkeenjääviä...sielunsuunnitelmaan mietitty valmiiksi varmasti usein, joskin luulen että noita suunnittelemattomiakin niitä tulee aika paljon.

[Yep]

Totta joka sana, Kuuhilda.

Muistan ilahtuneeni aikoinaan jostain maailmalaajuisesta kriisistä (en muista mikä) Ajattelin, että onneksi nyt maailma tuhoutuu ja elämä päättää puolestani. Ei tuhoutunut, eikä päättänyt. Uskon jokaisella ihmisellä tulevan joskus tunne, että haluaa kuolla tai ettei ole väliä, jos pallukka räjähtää jalkojen alla. jokainen on joskus niin uupunut tai masentunut, että hetkellinen kuolemankaipuu yllättää.  Se on käsittääkseni yleisempää ns henkisillä ihmisillä, joiden mielestä Koti on jossain muualla. Jos ihminen muistaa parempia paikkoja, niin tottakai voi tulla halu lähteä täältä tuskien ahjosta.

Mielestäni ihmisen vapaata tahtoa pitäisi kunnioittaa tässäkin asiassa. Siksi eutanasia kannattaisi sallia myös niille, jotka tahtovat täältä pois. Kunhan se nyt ylipäätään sallittaisiin  

Suomen reikimamma Aila Norlamo kertoo kirjassaan pojastaan, jolla oli vakavia mielenterveysongelmia ja yritti useita kertoja itsemurhaa. Kun poika viimeisen kerran soitti äidilleen, Aila käveli ulkona ja rukoili, ettei hänen poikaansa löydetä ajoissa. Äidinrakkautta suurimmillaan. Toki hän suri poikaansa ja kärsi kovasti myös tämän eläessä. Mutta hän näki kuinka poika kärsi. Myöhemmin sitten besserwisserit kiiruhtivat kertomaan Ailalle pojan joutuneen helvettiin. Ailan kasvoilta loisti ilo ja rauha, kun hän kertoi saaneensa nähdä poikansa henkimaailmassa ja hänellä oli kaikki hyvin.  

Kun on tosi paikka, kunnioitan ihmisen lähtöä. Omaisille on aivan varmasti kova paikka. Vaikeampi, kuin tahaton kuolema. Itsesyytökset vaivaavat varmaankin lopun elämän.

Eniten olen kuitenkin tavannut itsemurhalla melskaajia, jotka keräävät säälipisteitä ja käyttävät sitä vallan välineenä. Eräskin ihminen tiedotti koko suvulleen tekevänsä itsemurhan, jos menettää lastensa huoltajuuden. Aikansa melskattuaan hän joutui onnettomuuteen ja pelästyi kuolevansa. Siihen loppui itsemurhapuheet.