seuraava »

[pikkari]

Nyt ärsyttää 
Keittiön ikkuna oli ihan auki herätessäni ja mä en todellakaan tuulettele talvella läpi yön. Kyllä nyt tapahtuu outoja joka hiton ikinen päivä. Oon taas vaihteeks ihan jäässä

[Elwyn]

Taas jäi työpaikka saamatta Kohta en enää hae mitään töitä läheltäkään Itä-Suomea Kaiken huippuna pari kaveria sai tossa joulun kunniaksi kenkää, eli mulla ei enää montaa työssäkäyvää kaveriakaan ole. Joukkovoimaa? :

[pikkari]

Luin just vauva.fi sivustolta siitä kun vakavasti traumatisoitunut lapsi reagoi vielä sijaisvanhempiensa luonakin vaikka on jo ns turvassa
Omat ongelmat tuntuu niin kovin pieniltä kun ajattelee lasta jota aikuiset tahallaan kiduttaa, samankaltaista kuin pikku-Eerikan tapauksessa.
Miten ihminen voi olla niin julma? Tää on pakko olla oikeesti joku "koeplaneetta" niinkuin se ihmemummo miehelleni sanoikin.
Tää ei ole mitään maailmantuskaa vaan vahvaa tiedostamista. Ihan kuin olisin aikuistunut muutamassa viikossa.
Mulla on erityinen huoli eräästä nuoresta miehestä jolle mun mies oli kuin toinen isä. Pyysin just ystävältäni että antaa mun numeron hänelle että voitais jutella täällä mun kodissa.
Näin eilen sen lapsukaisen ja aistin niin voimakkaasti sen suoranaisen tuskan mikä hänel nyt on.
Toivon kovin että ottais yhteyttä.

Asiasta toiseen. Mua huvittaa kun ukkoni sanoi et jos hän kuolee ennen mua, hänen poikansa saa toimittaa mut samantien luostariin ja eilen poika sanoi että lähde mun mukaan tutkimaan luostareita 
Mulla on ihan älytön huumorintaju tässä elämäntilanteessa mut olosuhteisiin nähden voin hyvin.

Ihmettelen vieläkin sitä energiaa joka täällä eilen oli. Se ei ollut pelkkä henkimaailma tai enkelit. Aivan kuin joku oikeesti Korkeampi Voima oli täällä. Pyhä Henki? En tiedä muusta mutta mun silmä parani alle puolessa tunnissa vaikka oli oireillut koko illan ja ilma oli todellakin niin kirkas että sen huomasi selvästi.
Olispa joka päivä samanlainen parantava rakkaus 

[Elwyn]

^Suosittelen Valamon reissua, se on paras Käyn siellä aina kun mahdollista. Lintula on vielä näkemättä, mutta eiköhän sielläkin tule joskus käytyä. Lukioaikoina käytiin yhden uskonnonkurssin yhteydessä Jyväskylässä katolisessa luostarissa, joka on ursuliinisisarten ylläpitämä ja heillä on myös vuokra-asuntoja opiskelijoille jne. Se oli joulun aikaa, ja jännä oli nähdä se heidän kappeli jossa jouluseimi ja muut katolisen kirkon tunnusmerkit. Samalla reissulla tehtiin tietysti visiitti myös ortodoksikirkkoon, ja se oli se hetki jolloin tunsin saapuneeni ns. kotiin

Erosin luterilaisesta kirkosta yli 10v sitten, mutta jos liityn uudestaan seurakuntaan niin käännyn ortodoksiksi. Myös Lappeenrannassa on ihana ortodoksikirkko. Sieltä kulmilta muuten kerran pongasin yhden hassun pojan, joka opiskeli täällä itäistä teologiaa. Olin töissä linnoituksessa -missä se kirkkokin on- ja se tyyppi käveli rannasta laulellen virsiä/rukouksia&teki ristinmerkin samalla kun ohitti kirkon. Sanotaanko, että elävä usko saa siinä ihmisessä hyvinkin konkreettisen merkityksen

[pikkari]

Elwyn, ihana koskettava kirjoitus. Aloin itkee. Mieheni isä oli ortodoksipappi ja muistaakseni just Valamoon haudattu. Mä en muista nykyään mitään. Tarvitsen muistilappuja ja ystäviä siihen saan asiota hoidettua.
Nyt unohdin mitä piti kirjoittaa kun kuuntelin hetken radiota. Suihkuun ja kylmää vettä päähän. Herätys!!

[pikkari]

Tuntuu hölmöltä edes kirjoittaa tätä mutta tietyt ystäväni pelkäävät mua. Käsittelen menetystä muka liian rauhallisesti. Cool. Miten sit pitäis olla? Nyyhkyttää nurkassa tukka paskasena onnettomana
Mitään muuta en ole menettänyt kuin mieheni fyysisen olomuodon. Hän on mukana ollut kuolemahetkestä asti koko ajan. Mieli pyörii just siinä muuttuuko tilanne hautajaisten jälkeen?
Toivon että ei, silloin voi tulla ongelma. Nyt kaikki on ok. Toistan itseeni koska oikeesti sitä pelkään. Mut niinkuin eläessään sanoi " mä en jätä sua ikinä" Katsotaan pitääkö paikkaansa.
Hautajaiset on huomenna.
Olen ikuisesti kiitollinen meedioille jotka tukensa ovat antaneet,astrolaisille jotka ovat hengessä mukana sekä sille Korkeimmalle Voimalle joka tekee mun kodista kirkkaan. Siunaus Kristuksen nimeen

[Kyllikki6]

Voimia pikkari <3

Apuva! Aloitin tuossa työvoimapoliittisen koulutuksen ja nyt tuntuu, että vedän sata lasissa hatelikkoon. Haluaisin auttaa ihmisiä, mutten sillä tavalla, kuin byrokratia määrää, olla puolikas hoitaja.. Ja nyt mietin, et jos keskeytän, karenssia pukkaa ja oon aivan hukassa Toisaalta, voisin kaiketi pistää toiminimen pystyyn, tehdä vaikka hyväntekeväisyyttä alkuun ja hakea kokemusta.. Öö, kellään mitään ideoita/ehdotuksia asian tiimoilta?

Kyselee Kyllikki

[Yep]

Tuntuu hölmöltä edes kirjoittaa tätä mutta tietyt ystäväni pelkäävät mua. Käsittelen menetystä muka liian rauhallisesti. Cool. Miten sit pitäis olla? Nyyhkyttää nurkassa tukka paskasena onnettomana
Mitään muuta en ole menettänyt kuin mieheni fyysisen olomuodon. Hän on mukana ollut kuolemahetkestä asti koko ajan. Mieli pyörii just siinä muuttuuko tilanne hautajaisten jälkeen?
Toivon että ei, silloin voi tulla ongelma. Nyt kaikki on ok. Toistan itseeni koska oikeesti sitä pelkään. Mut niinkuin eläessään sanoi " mä en jätä sua ikinä" Katsotaan pitääkö paikkaansa.
Hautajaiset on huomenna.
Olen ikuisesti kiitollinen meedioille jotka tukensa ovat antaneet,astrolaisille jotka ovat hengessä mukana sekä sille Korkeimmalle Voimalle joka tekee mun kodista kirkkaan. Siunaus Kristuksen nimeen

Jokainen suree tavallaan ja omaan tahtiinsa. Se ei kuulu muiden määriteltäväksi.

Ymmärräthän, että miehesi pitää jatkaa matkaansa? Tuskin haluat hänestä maanläheistä vainajaa? Toki verhon toiselta puoleta voi tulla piipahtamaan ja hän elää sydämessäsi, mutta tarkoitus ei ole, että hän jäisi tänne.

[pikkari]

No en tietenkään halua että jää maatasolle pörräämään mutta tunnen niin vahvasti hänet sieltä Valosta tai miten sen ilmaisis.
Hän suojelee mua sieltä käsin jotenkin vahvana voimana. Näitä juttuja on vaikee pukee sanoiksi

[Eklektikko]

Silläkin uhalla että joku taas hermostuu, koska tämä tieto on peräisin Kryon-kanavoinnista, mutta itse pidän tätä lohdullisena ajatuksena:

Sielunenergiamme on sen verran suuri, ettei kaikki mahdu edes kerralla kehoon. Niinpä se moniulotteinen sielu voi toimitella myös muita asioita samalla kun on johonkin ihmiskehoon inkarnoituneena. Niinpä, vaikka ihminen kuolee ja vaikka hän inkarnoituisi saman tien seuraavaan ihmiskehoon, siirtyy osa hänen sielunenergiastaan hänelle rakkaiden ihmisten 'opassoppaan', opasenergioihin, mukaan.

Eli ihan koko loppuelämäsi ajan miehesi energiaa on sinun opasenergiassasi mukana, sen vuoksi varmaan tunnetkin hänen läsnäolonsa. 

Ihminen luulee olevansa yksi, vaikka se sielukin on iso energia joka on yhtä aikaa yksi ja äärettömän monta, kuten moniulotteisilla asioilla on tapana olla. Jopa niin, että vaikka olemme tässä inkarnaatiossamme, niin jos edellisen inkarnaatiomme läheisiä ihmisiä on vielä elossa, on osa sielunenergiaamme myös mukana heidän opasenergioissaan.

[Nefarian]

Onko tuosta sielunenergia aiheesta jossain muualla kirjoiteltu?
Ajattelin vaan, että en viitsi tähän aiheesta enempää kysellä jos tulee siitäkin haloota, että väärässä paikassa on vääriä asioita..
Olisin vain hyvin kiinnostunut keskustelemaan lisää aiheesta..

[pikkari]

Superlohduttava ajatus ja ihan totta. Kiitos  Oli niin ristiriitaiset fiilikset kun en ole halunnut jumituttaa häntä tänne mutta tunnen niin vahvan valoenergian etten ole halunnut päästää siitä irti. Nyt avautui taas uusi asia.
Olen helpottunut ja tällä tiedolla jaksan eteenpäin 

[pikkari]

Tää ei ole valitusvirren osa 100 vaan mietin miten saan itselleni mahd vahvan suojauksen ettei toisten suru saa minusta otetta. On vahva intuitio että mun tulee olla mieheni pojan ja äidin tukena. Siksi jätän tietyt kuviot väliin.
Katselin youtubesta ystävämme keikkaa ja mieheni näkyy siinä pari sekuntia. Itkukohtaus samantien
Mä en pysty katsomaan häntä kun arkku on auki saati suutelemaan otsalle kuten ortodoksit tekee.
Ei.
Tunnevuoristorata kiihtyy vaikka pitäis nukkua. Me valvottiin yhdessä kun Ronnie James Dio kuoli ja kuunneltiin sen biisejä. Valvoin myös silloin kun kuulin Amy Winehouse kuoli samoin Whitney Houstonin kuolema kosketti
No miks muuten puhuttais ruumiinvalvojaisista?
Jännästi menee kalenteri tässä kuussa. Mieheni kuoli marraskuun vikan ja joulukuun ekan välisenä yönä. Siitä kaksi viikoa eteenpäin eli tänään on hautajaiset.
21.12.2012 voimapäivä vai mikä lie maailmanloppu mut osuu myös perjantaihin.
Siitä viikko eteenpäin on täysikuu joka tulee olemaan tän vuoden vahvin ja perjantai. Sit vaan muutama päivä ja tää kammovuosi on ohi.
Jotenkin kaameta et me vietetään tänään hautajaisia ja 15.pv on mieheni syntymäpäivä eli eka haudataan ja sit juhlitaan synttäreitä 
Hän oli todella karismattinen ihminen joka teki vaikutuksen moneen, niin naisiin kuin miehiinkin ja varsinkin lapsiin. Mun elämän suurin rakkaus ja helevetin rasittava tapaus aika ajoin.
Jostain se voima on saatava huomiseen koska mä pärjään kyllä mut kun nään ne muut... apua

[ghede]

Vitu*taa, ko elämä tuntuu olevan kohdallani aina yhtä velvollisuuksien täyttämistä kerta toisensa jälkeen eikä koskaan voi olla rennosti ja siltikin kaikki tuntuu aina menevän päin persettä. Kaiken lisäksi sisimmässäni ikävöin edelleen kaikkia vuosien varrella menettämiäni rakkauteni kohteita aivan sietämättömästi. Ja kaikesta syytän lähinnä omaa paradoksaalisuuttani, jonka takia en vain yksinkertaisesti kykene ylläpitämään mitään suhteita. Huomenna taas tenttikin prkl. Kuka niihinkin jaksaa lukea, ko samaa toistoa kaikki. Sais nyt vielä nukuttuakin. No, tiedostanpa ainakin kohtaloni asteen verran selkeämmin.

Kiitos kaikesta kuuluu kartallani lymyävälle suurelle ristille!

[nanonyymi]

pikkari, voimia rankkoihin päiviin. Muista, että sulla ei ole velvollisuutta pitää muita pystyssä, keskity nyt ensisijaisesti itse jaksamaan.
Kun sulla on sitä oireilua ja sairasteluakin.

ghede. Tsemppiä tenttiin, ja muutenkin. Pystyin niin samaistumaan tähän "eikä koskaan voi olla rennosti ja siltikin kaikki tuntuu menevän aina päin persettä". Minun kohdallani syynä on stressi, joka saa mielen aina lannistumaan. Stressin helpottaessa taas asiat rullaa hienosti.


Enää pari viikkoa ja sitten ollaan kohta taas uudessa vuodessa. Olen päätellyt niin, että tämä ärtymys voi olla myös jotain kollektiivista stressiä kun/jos on tekemisissä kiireisten ihmisten kanssa. Joulunaika on kamalaa, haluaisin eristäytyä ja hiljentyä omaan luolaani viettämään Yulea kaikista läheisimpieni kanssa. Talvipäivänseisauksena istun pihalla nuotiolla ja toivon vielä aurinkoisempaa vuotta kuin tämä on ollut.