seuraava »

[Indium]

Pikkari, sää oot tosi paljon kirjoitellut sun menetyksestä, ja oon kaiken lukenut vaikkakin suurimman osan aikaa ollut hiljaa vain... mutta mulla on jäänyt päähän pyörimään joku ehkä parin viikon takainen sanomisesi. Sanoit että aika vääristyy, välillä tuntuu kuin olisi eilen menettänyt, välillä kuin siitä olisi iäisyys.
Jotenkin vaan, öhm, haluan sanoa että ymmärrän tuon. Itse koin viime vuonna perheenjäsenen kuoleman, se tuli ihan täysin yllätyksenä. Välillä tuntuu vieläkin pöljältä että hän ei enää ole täällä, ja jotkut tunnelmat, biisit, kuvat vie suoraan hetkiin kun oli juuri kuullut uutisen. Toisaalta ei muista suurinta osaa siitä mitä elämällään teki pari kk sen jälkeen, paitsi yksittäisiä hetkiä, kuinka alkoi keskikaupungilla kävellessä vain itkeä, tai ensimmäinen päivä kun kunnolla nauroi taas. Ja on niitäkin hetkiä ollut, kun tuntuu että hän olisi jotain unta vain, osa jonkun toisen elämää, hyvin kauan sitten tapahtuneita juttuja.

Läsnäolo kyllä välillä on ollut aistittavissa (erittäin lempeänä viileytenä, joka sitten häipyy taas pois) ja eräitä hyvin erikoisen tuntuisia unia olen hänestä nähnyt, uskon että ihan tuli minua moikkaamaan niiden kautta. Eipä tuo mitään haittaa sellaiseen uskoa, kun se lohduttaa kumminkin.

En tiedä miksi juuri nyt teki mieli tästä avautua. Noh, tulipahan sanottua. Voimia kaikille jotka ovat menettäneet läheisen, ja muillekin joilla on raskasta. Ehkä nämä asiat joskus ymmärtää, viimeistään kai sitten verhon tuolla puolen.

[Indium]

Ai perhana, nyt itken täällä niinku mikäkin.... kais tälle sitte oli tilausta.

[pikkari]

Mä tunnen kuoleman etukäteen joten siks ei tullut kauheeta shokkia mutta lähimmäisen menetys on rankkaa.
Se aikavääristymä ja tunnetilojen vaihtuminen on niiiiiiiin tuttua nykyisin
Voimia sinulle 
Ihan kummallisia kohtaamisia on ollut enemmän kuin ikinä. Puhuin just tunnin puhelimessa vanhan lapsuudenystävän kanssa jota en kyllä nykyään ystävänä pidä mutta kauheen kiinnostunut mun jutuista.
Koitan nyt alkaa auttaa hänen lastaan (lapsen isän toivomus)
Tosta menetyksestä vielä. Mieheni kuva on tän läppärin vieressä ja siirsin sen eilen kirjahyllyyn jossa on kuolleen ystäväni valokuva. Näytti niin kauniilta ja rakkailta mutta pakko oli ottaa mieheni kuva tähän lähelle takasin
Tuli heti ikävä kun en nähnyt häntä.
Tää on ollut aika itkuinen viikko samoin kuin viime viikkokin. Vaihtelee juu.
Se mun lapsuudenystävä ei uskalla tulla mun kotiin kun sai tietää kaikesta tapahtuneesta viime vuosien aikana.
Sanoi vielä että eihän sun kannata alkaa seurustelee kun sun kanssa kuolee kaikki. Olet kuin musta leski. Mä nauroin et eihän sunkaan sit kannata mua tavata. Pyysi anteeksi.
Tällaisia naisia ja ihmemiehiä joiden seurassa tuntuu et mun otsassa lukee fuck me
Sorry karkee ilmaisu

[Eklektikko]

on joo vanhoja sieluja, mutta myös niitä nuoria paljon.. väkiluku kasvaa kokoajan.. jotenkin ne oppiläksyt on opittava, mutta miettinyt silti sitä, että miksi ne täytyy noin raa'asti hoitaa.. eikö vähemmälläkin sais asiat perille.. Ahdistavaa lukea kokoajan jotain kamalia varsinkin lapsille tehtyjä juttuja.. Ihmiset vaan voi pahoin kokoajan.. "ennen kaikki oli paremmin" nykyään vaaditaan kauheesti.. johtuu ehkä siitä..

Muutamia huomioita:
Kun maksaa karman lapsena saa maksettua tavallaan enemmän kerralla kuin jos sama tapahtuisi aikuisena. Sama velanmaksu aikuisena vaatisi vielä karmeampia tapahtumia. Tämä voi olla sielun oma valinta, jos kyse on nimenomaan karman takaisin maksamisesta.

Toinen syy, miksi karmeita tapahtuu on se, että jotkut sielut valitsevat palvella muita herättämällä nämä huomaamaan, että tarttis tehdä jotain. Sielu voi valita uhrata itsensä kiinnittääkseen vaikkapa ihmiskunnan/kansakunnan huomion tärkeään asiaan. Tällöin myös ne 'pahantekijät' ovat niitä jotka uhrautuvat, ei se inhottuna pahantekijänä oleminenkaan kivaa ole. Holokausti oli tällainen tapahtuma: Lukuisat sielut tekivät itse sopimuksen kuolla keskitysleirillä ja toiset olla niitä pahiksia, jotta maailman huomio heräisi niin tehokkasti, että ihmiskunta ryhtyisi työskentelemään sen eteen että moista ei koskaan enää tapahtuisi. Ja niinhän se ryhtyikin, perustettiin mm YK.

Ja tällaisista tapahtumista on täysin mahdotonta päätellä osanottajien sielunikää. Kaikki osapuolet voivat olla vaikka vanhoja sieluja, joilla on meneillään aikaa sitten tehdyn karman maksaminen. Vaikka väkiluku kasvaa koko ajan, on silti nuoremman sieluniän edustajien määrä koko ajan laskussa. Tämä on mahdollista siten, että kaikkien koskaan planeetallamme eläneiden ihmisten yhteismäärän on arvioitu olevan noin 30 miljardia.  Kaikki eivät ole koko aikaa inkarnoituneina, väkiluvun kasvattamiseen ei tarvita koko aikaa uusia sieluja kun kaikki eivät kuitenkaan ole olleet inkarnoituneina yhtä aikaa.

KAIKKI, siis aivan kaikki, on sielun omaa valintaa. Mutta tässä asiassa täytyy kyetä ajattelemaan moniulotteisesti, eli hyväksyä tavallaan vastakkaisten asioiden yhtaikainen olemassaolo: Vaikka on ihmisen sisäinen asia ja valinta surra tällaisia asioita (omia käsittelemättömiä kipujamme me suremme, kun suremme tuntemattomien ihmisten kohtaloita) kauheita kohtaloita, eikä se tavallaan ole mitenkään tarpeen kun kyse oli sielujen valinnoista, tämä ei tarkoita sitä etteikö pitäisi kaikin voimin työskennellä sen eteen, ettei moista koskaan enää tapahtuisi. Moniulotteiselta tasolta katsottuna törmää väkisinkin tällaisiin paradokseihin.

Ja se surun ja ahdistuksen määrä muuten aiheutetaan tässäkin asiassa niillä omilla ajatuksilla. Jos rupeaa pyörittelemään päässään 'voi kauheaa, miten hirveää on sen pikkutytön elämä ollutkaan, voi miten hän onkaan kärsinyt, miksi kukaan ei välittänyt...' jne. ajatuksia, niin tottakai tulee paha olo. Ja sellaisten ajatusten pyörittäminen päässä ei auta ketään tippaakaan. Enkä nyt halua torpata tässä kenenkään tunne-elämää tai ajatusketjuja: Jokainen meistä on vapaa tuottamaan itselleen tunteita ihan niin paljon kuin haluaa, mutta kerron tämän niitä varten, jotka eivät sitä halua tehdä eivätkä ole tietoisia siitä että aiheuttavat ne tunteensa itse.

Kyllä minäkin tätä uutista melkoisesti hätkähdin, mutta tyttö on nyt verhon toisella puolella ja siten autuaassa yhteydessä jumaluuteen josta tulikin. Ketä hyödyttää että minä tuntisin tuskaa hänen takiaan juuri tässä hetkessä? Se vähentäisi omaa toimintakykyäni jonka voin paremmin käyttää esim. sen pohtimiseen, miten tällaiset tapaukset tulevaisuudessa voitaisiin estää.

[Indium]

Mä tunnen kuoleman etukäteen joten siks ei tullut kauheeta shokkia mutta lähimmäisen menetys on rankkaa.
Se aikavääristymä ja tunnetilojen vaihtuminen on niiiiiiiin tuttua nykyisin
Voimia sinulle 

Kiitos
Itsekin jälkeenpäin ymmärsin että taisin tuntea sen, en vain tunnistanut ko. kummallista tunnetta.

[Nefarian]

Kiitos taas viisaista sanoistasi Ekle..
Jotenkin tuntuu, että vaikka nuo asiat ymmärtääkin, niin paljon on juuri sitä surkuttelua jonka vuoksi sitä hairahtuu myös itse välillä surkuttelemaan.. Kaikille ihmisille ei aina voi sanoa mielipidettään ihan vaan yleisen hyvän ja ymmärtämättömyyden vuoksi.. En puhu nyt täälä puhutuista asioista vaan ihan esim. työpaikalla.. Jos meet tempasemaan mielipiteen, että "noh, sitä saa mitä tilaa, että nämä sielut olivat tämän näin halunneet" niin kyllä sitä saattaa joutua hullujen huoneelle.. Meilläpäin kun ainakin tuntuu olevan todella ahdasmielistä väkeä.. Suurin osa ihmisistä varmaan ajattelee, että on tunteeton jos nyt ei sytytä kynttilää jokaisen mediassa hössötetyn kuolleen vuoksi..
Sitä unohtaa välillä aina miksi asiat tapahtuvat, mutta onneksi meillä on niitä sieluja jotka muistuttavat todellisuudesta..
Tästä on hyvä jatkaa hyvillä mielin kohti tylsää koulutuspäivää..  

[Eklektikko]

Juu, Nefarian, kyllä minäkin nämä asiat pidän ihan omana tietonani muualla kuin tällä palstalla ja rajatietopiireissä. Oman tyyneyden ja mielenrauhan kannalta se oma tietoisuus näistä asioista on se tärkein, eikä kenenkään tarvitse tietää mistä se minun mielenrauhani on peräisin.

Tällaiset netissä kynttilän sytyttämiset ja muut joukkosuremisen muodot ovat uudehko ilmiö ja minulla on sellainen tunne että vaikka oikeaakin surua siinä on ja se toiminta joitain helpottaa, monilla se on ryhmäpaineen tulosta: Kun kaveri lähettää tekstarin tms.
että sytytä kynttilä, kuinka moni kehtaa olla sytyttämättä?    Ja osalla kyse on siitä, että halutaan erikseen korostaa omaa empaattisuutta ja myötäelämistä, vaikka ihan hyvin voisi kotonansa yksin kenenkään tietämättä olla ihan yhtä myötäelävä ja empaattinen ja surra yhtä paljon.

Hieman asian ulkopuolelta, mutta liittyen tähän sen omien ajatusten vaikutusten kannalta: Vuosi-pari sitten tehdyssä tutkimuksessa (en nyt jaksa selostaa koko koeasetelmaa, se olisi pitkä juttu, mutta tieteellisesti validi se kuitenkin oli) huomattiin, että  kriisiterapian antaminen PITKITTÄÄ kriisistä toipumista jopa kaksinkertaiseksi. Nopeimmin toipuivat ne, jotka eivät vatvoneet asiaa (eli aiheuttaneet itselleen sitä koskevilla ajatuksillaan niitä negatiivisia tunteita) kriisiterapiassa. Sitä on siis kerta kaikkiaan typerää tarjota ainakaan ulkopuolisille, jotka eivät olleet itse mukana tapahtumassa.

Tämä on kuitenkin uusi tutkimustulos ja kestäänee hetkisen ennen kuin asia tajutaan laajemmin.

[pikkari]

Uskon että sielu valitsee pääpiirteet elämässä ns isot merkitykselliset tapahtumat, ei ihan kaikkea joka meille elämän aikana tapahtuu.
Mistä me voidaan tällasia edes tietää? Vapaa tahto siis tarkoittaa sielun suunitelmaa, vai? Sen joka on jokaikistä pikkutarkkaa yksityiskohtaa myöden etukäteen harkittua tapahtumaa
Ei mene mun jakeluun
Toinen ihmetys on tää yliminä. Mikä se on? Egon vastakohta? Auran "uloin kenttä" mikä?
Kyselyikä.

[Eklektikko]

Tarkennetaan:
Sielu valitsee kuhunkin inkarnaation valtavan määrän potentiaaleja, mahdollisia tapahtumia joista sitten osa tapahtuu ja osa ei ja osan tapahtuminen sulkee toiset potentiaalit pois jne. Sielu valitsee jopa useita eri kuoleman potentiaaleja inkarnaation ajalle, eli useita 'lähdön ajankohtia' jolloin tietysti yhdenkin sellaisen toteutuminen sulkee pois sen jälkeen lineaarisen ajan illuusiossa seuraavat potentiaalit. Näitä 'varalähtöpaikkoja' suunnitellaan sen vuoksi, että joskus kuitenkin käy niin, että koko inkarnaation suunnitelmat menevät niin mönkään, että sielu ei halua jatkaa kyseistä inkarnaatiota koska  suunnitellut asiat eivät kuitenkaan voisi toteutua ja valitsee sen vuoksi lähteä pois aiemmin ja aloittaa uudelleen alusta.

Sielulla on tietenkin vapaa tahto. Ja ihmiseksi inkarnoituneena taas opetellaan sitä, että toisten vapaaseen tahtoon puuttuminen tuottaa karmaa. Henkimaailman taholta katsottuna se vapaa tahto ihmiseksikin inkarnoituneena taas tarkoittaa sitä, että verhon toiselta puolelta eli henkimaailmasta ei voi mikään olento tehdä ihmiselle yhtään mitään ilman hänen lupaansa. Jopa oppaille on erikseen joka kerran annettava lupa auttaa, ei voi antaa mitään 'voitte auttaa tästä elämän loppuun asti lupaa,' vaan se lupa on jopa sille rakkaalle opassopallekin annettava joka kerta tapauskohtaisesti.

Ainoat jotka voivat puuttua ihmiseksi inkarnoituneen vapaaseen tahtoon ovat toiset ihmisiksi inkarnoituneet ja sen tarkoitus on juurikin opetella olemaan tekemättä niin, koska siitä tulee sitä kakkaa käteen, eli karmaa.

Yliminästä on tosi monia määritelmiä, maallisessa psykologiassakin niitä on monia, joten kannattaa googlailla sanalla yliminä. Minä käytän sanaa 'korkeampi minä' kun haluan puhua siitä jumalan kipinästä joka meissä kaikissa on.

Ego on puolestaan aina sen yhden ihmisinkarnaation muistojen ja kokemusten summa, joka luulee että ihminen elää vain kerran ja että tämä muistojen ja kokemusten summa on kaikki mitä ihminen on. Ego pelkää kuolemaa, koska se luulee että kuolema on lopullinen, se kun ei ikuisesta sielusta tiedä mitään.

En itse koe tarpeellisena ajatella 'mikä on egon vastakohta' koska vastakohta-ajattelu on osa fyysisen tason harhaa. Sitäpaitsi meissä on muutakin kuin ego ja korkeampi minä, meillä on myös sielu ja sitten on kehon oma tietoisuus ja viisaus joka on siinä kehossa itsessään. Lisäksi meillä on sitten dna:n magneettisiin säikeisiin koodattuna akaasiset arkistot kaikista ikinä kokemistamme inkarnaatiosta, sekä niiden kokemuksista että kehoista. Niinpä sieltä voi parhaimmillaan hakea sekä unohtuneita mutta kerran opittuja asioita, sekä malleja terveemmistä kehonosista sairauksien parantamiseksi.

Ja se sielummekin on ajatusryhmä, eikä vain yksi. Kokemus siitä että on yksi ja yksin on myös fyysisen tason harhaa.

[Varjotar]

Ihmiset, jotka kuvittelee, että kaikki netissä kirjoitettu on sama kuin ihmine oikeassa elämässä, eli tekevät sitten omia vedenpitäviä diagnoosejaan ja saan hyvät naurut

[pikkari]

Mieheni isä oli venäläinen, mama suomalainen. Toisen ex- mieheni äiti oli venäläinen, isä suomalainen. Nyt tosta jengistä on neljä kuollut
Faija totesi hijaisella äänellä eilen: kai sulle annetaan näitä kovia kolhuja nyt tässä vaiheessa että sä opit tulemaan toimeen täysin itsenäisesti vaikka maailman tuulet kuinka puhaltaisi, sinä et kaadu.
Sanoi tämän kun olin käynyt tutkimassa mieheni kuolinpaikkaa.

Hän tuli tosi ihanana uneeni - alasti 
Iloisena patsasteli mun edessä ja sit sen muna alkoi kasvaa... aivan järjettömän kokoiseksi 
Ohjeisti mua syömään kunnolla ym mutta ensimmäinen muistikuva (heräsin tosi iloisena) oli kuitenkin se valtava...
Tänään on seinissä vilkkunut valopisteitä joista yksi teki oikein hienon pitkän kirkkaan viivan ihan tässä mun tk-pöydän vieressä, lähellä mieheni kuvaa. Aikaisemmin suoraan siitä valokuvasta lähti valoviiru kattoa kohti.

[pikkari]

Luulin yöllä et taas alkaa menkat kun olin itkuinen ja sama fiilis jatkunut tänään enkä mitenkään osannut yhdistää sitä mieheeni koska se uni huvittaa vieläkin ja teki aidosti iloiseksi
Yhdistin sen tunteen sen jälkeen isääni mutta sit piti oikein miettiä mistä tää tulee.

Soitin ystävälleni ja ensimmäinen sana tuli niin oudolla äänellä että tajusin, tää on oikea osoite.
Ystäväni isä kuoli viime yönä. Hän menetti parhaan ystävänsä päivää aikaisemmin 

Nyt alkoi mun hommat tässä jutussa. Ihan käytännön toimien hoitaminen siis. Laittaa mökki vuokralle, organisoida ison asunnon tyhjentäminen eli kaikki jätelavalle ja kaatikselle ym. Sit tietenkin hautajaiset
Frendi on nyt tyttöystävänsä luona ihan paskana mutta sinne en voi mennä koska se nainen on ylimustasukkainen

Voi jeesus mikä tilanne!!!! Soitin mutsille ja kerroin. Hän oli samantien tilanteen tasalla ja huomenna ruletti alkaa pyörii. Ystävälle sanoi et pidä huolta vaan omasta jaksamisesta parhaas mukaan, mun perhe hoitaa käytännön järjestelyt.
Huomenna aamusta labraan ja sit alkaa soittorumba.
Nyt tää lähtee siiderille

[pikkari]

Ja tuli hetki sit kotiin. Mun alanaapurin seksihurjastelu oli osasyy vetästä pikku päiväkänni.
Kauhee meteli lauantai-aamusta asti  Tietenkin olen tyytyväinen yh-naisen uudesta ilosta mutta.................
Olin siinä ihmebaarissa jossa tapahtuu aina jotain outoja.
Kaunis myyjä oli surullinen ja kertoi kuolemantapauksista. Annoin auttajan numeron.
Tapasin lukioni reksin ja hän ihmettelee mua yhtä paljon kuin minä häntä. Paljon asiaa kummallakin
Juttelin tuiki tuntemattoman opettajan kanssa henkimaailmasta pari tuntia ja näin niin kauniin miehen.
Mä tiedän sen tyypin ja se on pyytänyt mua laulamaan mutta Rapu on niin ujo et oevoi
Sitä pidetään ylpeänä mutta ei ole. Ihan kauhistunut kun sai vasta muutama päivä sitten tietää että mun mies on kuollut
Puh! Mä en jaksa selittää kaikille kyselijöille että olen ok. Välillä vinossa ja kenossa mutta sellasta se menetys on.

En nyt muista olenko kirjoittanut tämänkin jo aiemmin mutta mielestäni mieheni määritteli surunkäsittelyn ja muistamisen aika hyvin. Hän sanoi: Faijalla sekä broidilla on omat lokeronsa mun päässä. Ne voi avata ja muistella  silloin kun haluu olla rauhassa ja elää sitä aikaa heidän kanssaan. Sit sulkee sen lokeron ja jatkaa elämää. Ne lokerot voi ottaa ja avata milloin vaan haluu.
 
Mun mielestä tosi hyvin sanottu. Noin se mulla toimii ainakin. En mä aktiivisesti työstä surua mutta välillä otan itekseni sen asian just sieltä mieleni lokeroista ja ajattelen - annan tulla kaikki ne tunteet jotka vaan liittyy mieheeni eikä se ole pelkkää ikävää. On monenkirjava tunne ärtymyksestä, kiukusta, jonkinlaisen "itsesovittelun" kautta tasaisempaan oloon, rakkauteen ja siihen tietoisuuteen että me tavataan vielä

Mä en haluis samanlaista suhdetta enää. Kaksi tulisielua oli jotenkin överi. Liikaa kaikkea...Sex, drugs and rock"n roll elämä oli ja meni. Toinen jäi. Ei se kuolema huumeista johtunut mutta nekin oli kuvioissa aikoinaan
Nykyään ei vois vähempää kiinnostaa. En polta edes myssyy enää.
Voisin kyllä kasvattaa kevään kunniaks yhden kotijutun 

Kauheen pitkä kirjoitus. Oli eka kerta koko vkl kun näin tuttuja ihmisiä ja puhuin paljon. Perjantaina viisi tuntia puhelimessa. Koko ajan joku soitti ja minä soitin, oli kauheesti asiaa. Tällanen on itseterapointia. Se sopii mulle, jokainen käyttäköön omaa menetelmäänsä
Ei kukaan frendi tähän mennes ole näyttänyt kauheen kärsivältä koska mä en valita muualla kuin täällä.
Tekis mieli lähettää Astro-Sepolle joku lahja kun tällasen foorumin on perustanut 
Nyt alkaa kokkaus hitto et oon joutunu keksittyy tähän kirjoitukseen. Kännikala menee nyt keittiöön. Wish me luck etten pala

[liveforever]

pomooooooooooooo oooon yks 

[pikkari]

Mä luin ton edellisen pornooooooo
Onneks alakerran meno rauhoittui vkl:n jälkeen