Merjaperhana, en todellakaan ymmärrä ihmistä, joka vihaa, tai ainakin sanoo vihaavansa jotain ja sitten menee naimisiin
Ennustajat ja selvännäkijät saavat usein tietonsa henkimaailmasta (silloin, kun oikeasti näkevät) Tai oikeastaan jokainen meistä saa tietoa henkimaailmasta. Henkimaailman "ongelma" on se, ettei siellä ole aikaa. Oikein korkealta katsottuna kuolema ei ole mikään iso juttu, joten jotkut sielunkumppanit voivat näkyä yhdessä "aina". Jotkut näyttävät olevan yhdessä, koska he ovat niin yhtä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi automaattisesti olla silleen yhdessä
Joskus näissä kohtaamisissa on suuremmat syyt. Yksi tärkeä on Pikkarin mainitsema Rakkauden oppiläksy. Nämä ihmiset tulevat elämäämme opettamaan rakkauden - ja itsensä rakastamisen taidon.
Tuon ystäväsi käytöksestä tulee mieleen läheisriippuvainen ja tahdoton ihminen, joka ei hallitse itse omaa elämäänsä. Samoin sinusta, annat toisen ihmisen epämääräisten puheiden ja käytöksen sitoa itsesi tunnelukkoon. Kaksi läheisriippuvaista?
Tuo kaveri on tuonnut elämääsi oppiläksyn. Voit jäädä jumiin ja miettiä kaverin käytöstä vaikka maailman tappiin asti, tai valjastaa kokemasi Rakkaus voimaksi, jolla voit oppia rakastamaan itseäsi - ja muita. Onnea matkaan!
hei sinulle ei pitänyt enää kirjoittaa tästä mutta luettuani vastauksesi oli vähän pakko vielä kerran laittaa "kootut selitykset"
siitä läheisriippuvuudesta niin rakastamallani miehellä se on suurempaa koska hän ei osaa olla yksin vaan pitää "olla joku" ja jotenkin tuntuu että hän yritti minun avullani irti siitä naisesta mutta jostain syystä ei onnistunut rakkauttakin on niin monenlaista vähän "itseäni kehuakseni" kukas se kissanhännän jos ei... niin en minä vaatinut tai pyytänyt häntä lähtemään minun kanssani vaan tapahtumien kulku oli yleensä hänen puoleltaan ei suoraa pyyntöä mutta; tilaa kaksi taksia niin mennään kotiin - hän tilasi yhden ja joskus pilkun tullessa ei edes "huomannut" että olin vielä paikalla ja kun lähdin kotiin niin saattoi soittaa ja "ihmetellä" minne katosin että sillee...
ja siitä toisesta naisesta en myöskään kysellyt vaan hän aloitti itse ja se oli aina pelkkää vihaa ja kiukkua "tahdon päästä eroon" ja sitten minulle että "tallaista läheisyyttä en ole kenenkään kanssa kokenut" en sitten tiedä minä jatkan elämääni kyllä mutta se mitä harrastukset ja
kaverit ennen antoi tuntuu tyhjältä vaikka olin ns. tyytyväinen elämääni vaikka olinkin yksin ja nyt sydämessäni on aukko ja se ihmisten hokema haeuusi ei ole niin helposti tehty kuin sanottu - itse en koskaan tyrkytä tätä jos joku on menettänyt sen jota rakastaa koska se ei auta sitä menetyksen kokenutta!!!! mutta mitään ei saa väkisin eikä voi myöskään väkisin pitää - rakkaus on sellainen että vain on tai sitten ei.
vielä lopuksi senverran että äitini oli 30v kun minä synnyin eikä koskaan senjälkeen "hankkinut" ketään ihmistä rinnalleen koska rakasti isääni että sillee... nyt tietysti minulle sanotaan ettei minun pidä "matkia" äitiäni mutta vaikka olimme hyvin eri luonteisia niin tämä piirre on häneltä...!!!!
nyt pitää laittaa piste tälle vuodatukselle - minä rakastan tätä miestä sellaisena kuin hän on ja jos olemme vielä yhdessä niin se on sitten tarkoituskin ja tämä on hyvin "terapeuttista" edelleenkin mutta se että sydämeni kertoo minulle ettei hän ei ole onnellinen vaan "mitäpä se minulle kuuluu" minähän vain rakastan häntä en elä hänen kanssaan