En tosiaankaan käsitä miten mun faija on niin raivona koko ajan. Huutaa mulle koska oireilen. Äitiä käy sääliks koska joutuu tsiigaa sitä kiukku-ukkoa
Kaikki on vaan kiinni rahasta. En tajua miten voi stressaa niin jumalattoman paljon siitä asiasta?!
Home on aihe josta ei voi puhua. Mun asunnossa ei sitä ole enää mutta vanhat vaivat ja hieman huonosti tehty remontti (väärässä järjestyksessä) näköjään riivaa faijaa niin että meillä on vaan huutovälit hänen taholtaan.
Sota vaikutti valtavan paljon suomalaisiin aikoinaan ja vaikka meillä täällä oli valtava tuki enkeleiden suhteen, jäi paljon traumoja ihmisiin ja siitä se etenee polvi polvelta eteenpäin. Luojan kiitos ei kaikkille
Mun isän äidin ei olis kuulunut olla äiti yhdellekään lapselle.
Julmaa kirjoitusta mutta näin mä sen koen. Nainen joka synnytti 9 lasta mutta hänen omat hevoset olivat tärkeempii kuin skidit. Näkyy ja kuuluu tänäkin päivänä
Jotenkin sääli niitä ihmisiä jotka kuolemansa jälkeen tulee pyytää anteeksi omaa typeryyttään
Tiedän että mun isä on sellainen
Ensi viikolla hänellä on synttärit. Oman elämän rajallisuuden tiedostaminen ahdistaa ja mä oon aivan vastakohta; voisin kuolla vaikka heti koska tiedän mikä on aito rakkaus. Se odottaa verhon takana
Tuntuu niin kohtuuttomalta välillä. Toki tiedän olevani ns hyväosainen mutta en ole kiinni materiassa. Juttelin ystävän kanssa joka on käymässä 87-vuotiaan mummonsa luona. Frendi koittaa auttaa parhaansa mukaan mutta edes homehtuneen kellarin tavaroita ei saa heittää pois. Vinossa kasvavaa koivua ei saa kaataa. Mitään ei saa laittaa kierrätykseen vaikka muori on vanhainkotikunnossa. Vanha/entinen luo turvaa
Ihminen hakee rahaa ja valtaa. Miksi?
Materia luo turvaa vaikka olet miltei haudassa?
Olen jankuttanut ystävilleni tänä kesänä varmaan kyllästymiseen asti että niin toivon että tämä sairas ihmiskunta saa AVARUUSKAVERIHERÄTYKSEN eli ihan mitä vaan tän pallon ulkopuolelta tulisi saamaan aikaan vaikka joukkohysterian. Ihan sama koska sitä tämä maapallo oikeesti tarvitsee.
Tässä ootellessa mestat saastuu niin Japanissa kuin Jemenissäkin. Egypti (olen elänyt siellä kauankauan sitten lääkärinä) on sekasin ja kaik islaminuskoiset ukot on viimeistään nyt pimahtaneet siellä
Tosiaan toivon että tämä elämä maan päällä on lyhyt. Kuka jaksaa negaa koko ajan vaikka ajattelisi kuin positiivisesti? Erityisvahvat. Mä en ole sellanen