Poikasella on jussin jälkeen synttärit, mutta koska porukat karkaa mökeilleen, niin pitää juhlia hieman etukäteen. Menin sitten hölmöyksissäni (TAAS!!!) ehdottamaan, että jos sellaiset pienimuotoiset kakkukahveet järjestän.. 15 hengelle. Mun hihna alkoi luistamaan siinä vaiheessa, kun exäni ilmoitti tyttiksensä tulevan mukaan (ei siis kysynyt sopiiko se, johon olisin voinut vastata tottakai) ja nousu-neitsyen tarkkuudella kämppää siivotessa on käynyt mielessä miksi v#tussa mä tätä teen? Nää on just niitä ihmisiä joiden on a) pakko pitää yhteyttä sukulaisuuden nimissä tai b) joita näkee tasan jouluna ja juhannuksena, kun ne täyttää velvollisuuksiaan. Ok, en itsekkään pidä yhteyttä, joten kyllä ne neljä sormea osoittaa minuun, mutta kun ei ole mitään yhteistä! Jos kertoisin missä "meen", täällä olis lastensuojelu tuota pikaa, koska kenenkään päähän ei mahdu se, että tämä juuri on se mun läksyni, mitä oon tullut tänne läpikäymään. Lapset aiheuttavat vanhemmilleen kummallisia mielleyhtymiä, oli ne sitten velvollisuudentunteesta tai kaikuja omasta lapsuudesta, sama se, mutta musta ei pitänyt tulla tällainen kaavoihin kangistunut mutsi
No, ens vuona on taas kokemusta viisaampi... ja samassa suossa, luulen ma