Kiitos paljon avustasi
Vatsa kiukuttelee nyt ummetuksen muodossa, muuten ok olo mutta...
Mä aistin kuoleman
Toivon niiiiiiin paljon että olen väärässä. Tämä nimittäin koskee äitiäni.
Näin maaliskuussa energiahoidon aikana vaihtuvia kuvia joista vahvimmin jäi mieleeni äitini makaamassa avoimessa ruumisarkussa.
Siitä hän nousi kuitenkin iloisena istumaan. Samalla kuulin äänen "Viimeinen äitienpäivä"
Energiahoitaja lohdutteli ettei henkimaailma joka kuvia näytti, tunne aikaa joten viimeinen ei tarkoita välttämättä juuri tätä vuotta.
No eilen meditoidessani näin taas kuvia. Iloisten, sarjakuvamaisten "näkyjen" jälkeen näin äitini heidän omassa pihassaan haravoimassa syksyllä.
Sit kuva muuttui: äiti katosi ja tilalle tuli iso musta risti.
Seuraavaksi risti oli pidempi ja ulottui korkealle taivalle jossa näkyi kaunis tähtitaivas.
Meedio kehotti mua antamaan äidille luettavaksi enkelikirjojani. Kysyin miksi. Vastaus oli: ei kerrota.
Näiden lisäksi selväkuuloisuus aukesi äidilleni n viisi vuotta sitten ja hän kuulee musiikkia henkimaailmasta miltei viikoittain.
Huolestuttaa. Mun mielenterveys ei kestä tällä hetkellä yhtäkään menetystä ja jos niin läheinen ihminen kuin äitini otetaan pois, lähden varmaan itse perässä.
Tosin turha etukäteen on manata mutta ei em jutut sattumaakaan ole.
Jotain tapahtuu
Uusi opaskin näyttäytyi eilen ekaa kertaa.
Alkaispa parempi aika...toinen puolikas vuodesta. Jouluun on just puoli vuotta ja silloin tulee kaks vuotta mieheni kuolemasta.
No niin, koitan lopettaa nyt nämä kuolema-ajatukset ja keskittyä tähän hetkeen.
Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa astroväelle!