seuraava »

[meryem]

Meillä töissä management sucks tällä hetkellä ja varsinkin prosessit. Se menee niin, että pari tyyppiä kehittelee ja on luovia. Toiset taas sitten kihisee ku ohjeet ja käytännöt muuttuu koko ajan. Välillä nää pari tyyppiä on mentoroinu toisiaan ja kehittelee taas hienoja uudistuksia, ne vaan unohtaa ilmoittaa muulle porukalle niistä muutoksista. Ärsyttää töissä aika monikin asia ja tänään kyllä kiehu ihan kunnolla ja yks pomo on poissa paikalta niin huomas, että porukka päästeli höyryjä.

Nykkeilystä puheen ollen. Olipa hyvät nyrkkitreenit tänään. Tuli kyllä just tarpeeseen.

[Elwyn]

Muutokset joo, niitä riittää varsinkin kun on iso korporaatio = aina pitää säästää tai tehostaa tjtn

[Elwyn]

Venäläiset ja niiden ilotulitukset

Tää on vähän +- juttu

[Elwyn]

Flunssa

[meryem]

Sama uhka täällä olemassa. Kurkku ikävästi karhea, joka tarkoittaa yleensä sitä seuraavaa flunssaa. Toivon, että menis ohi ennen ku iskee kunnolla.

[Elwyn]

Nilkka taittui taas ja rynäsin ulkona -> polvi asfaltti-ihottumalla ja juoksutrikoot paskana

Ois joutunu ostamaan uudet trikoot kohta muutenkin, mutta onpa kiva kun nilkka on turvonnut kaksinkertaiseksi ja toisen jalan polvi vereslihalla Not my day..

[Varjotar]

Sielu on palannut takaisin entistäki vahvempana ja voimakkaampana. On nii riemuissaan tästä, että toilailee heti menemään minne sattuu ja aiheuttaa ongelmia aivan kuin peruslait ja säännöt eivät pätisi enää. 
Tarttee käyttää kovaa tahtoa pitämään se maassa ja rauhallisena, koska se on nii helvetin innoissaan, kun sillä on taas ääni joka kuullaan.

[Corvus Leonis]

Klassisen musiikin konsertissa joku potki penkkiäni ja ajattelin että tylsistynyt lapsi. Mutta se olikin paskainen vanha ukko! Onneksi tajusi lopettaa yhdellä mulkaisulla, muuten olisi saanut hankkia itselleen uudet tekarit.

[Elwyn]

Jääräpää mikä jääräpää, häpeän taas itseäni => 

(Joskus onneksi myös positiivinen asia)

[Elwyn]

Täytyy myöntää, että välillä (=aika usein) sitä kaipaa niitä hetkiä jolloin eli vapaana kuin vanha hippi konsanaan eikä mtn hiton työelämästressejä ollut

[Varjotar]

Voi jeesus että sitä on väsynyt ja pahalla tuulella, haluais vaa luovuttaa

[meryem]

Aamulla herätessä hämmästelin miksi herätyskello soi lauantaina. No, nyt olikin perjantai ja huomaa taas miten paljon on viikon aikana jäänyt töitä rästiin, jotka pitäisi vielä ehtiä tehdä.   

Sitten mikä ottaa vielä enemmän päähän niin Norja ja niiden hiihtoliitto, joka ei ole edelleenkään asettanut dopingista kärynnyttä Johaugia kilpailukieltoon. "astmaatikko" Sundby sai rangaistuksen, kilpailukielto 2kk kesällä.  Mutta tämä Johaugin käry on vielä vakavampi ja edelleen FIS:in sivuilla viikon urheilija ja status active. Säännöt ei näemmä koske kaikkia 

[Tiigris]

Sain sitten tossa kesken perheloman paluuiltana (kun kävin yksin baarissa ja mies ja lapset jäi nukkumaan) niin sellasen kokemuksen etten oo oikeen vielä näin viidessä päivässä siitä toipunut. Tarkotus oli ottaa pari juomaa ja lähtee nukkuu... No loppujen lopuks "kotimatkan" alkajaisiks pamahti psykoositasoinen sekavuus päälle. Olen melko varma, että olen "saanut" jotain huumausainetta kaupan päälle, vaikken pyytänyt. En ole koskaan ollut psykoosissa mut nyt mun ei tarvitse hirveesti enää kuvitella minkälaista se voi olla, vaan todella tiedän minkälaista se voi olla. Näin ja kuulin pahoja aistiharhoja. Se on helvetillisin tunne, mikä mulla on koskaan ollu. Menin aina välillä syvemmin sekaisin ja mietin vaan "miten mä pääsen tästä olotilasta normaalitajuntaan, apua, toivottavasti en ole lopullisesti seonnut!" Ihme et löysin tieni huoneelle (tai luojan kiitos sille ihmiselle, joka auttoi mua löytämään) ja luojan kiitos ne harhat hälveni kun pääsin perille... Hyi *piiip eli ruma sana* Mies kertoi et mun pupillit oli laajat kun vauhkona ja pelonsekaisena herätin sen ja kerroin olevani oudosti sekasin...

Hauskaa täs on se et kun palasin niin ne ei työterveyshuollossa suostuneet tekee mulle huumetestiä. Sanoivat, et päivystysasia. Hoitaja soitti päivystykseen (sama rakennus) niin siellä oli 4 tunnin jonot. Ja mä olin iltavuorossa töissä, en voinut niin vaan lähtee jonottaa. No, kerroin myös esimiehelle, koska en halunnu jättää kertomatta, vaikka ei meillä mitään seuloja oo koskaan ollu. Rikosilmoitusta en oo jaksanut tehdä. Tapaankohan enää sitä mukavaa tyyppiä joka auttoi mut takas huoneelle, vaikka olinkin rasittavan sekainen ja pelokas koko matkan ajan? Haluaisin kiittää...

[Suomityttö]

Hurjaa, Tiigris! Onneksi auttava enkeli osui tiellesi. Mutta mistä tämä ryökäle tuli, joka teki tihutyön? 

[Tiigris]

En tiiä. Mutta mulla on käsittämätön ikävä tuota nuorta miestä, joka saattoi mut oikeeseen paikkaan. En muista kaivanneeni ketään tällai pitkään aikaan    Mulla ei ole hänen numeroa, hän ei ole facessa, tiedän etunimen ja et asuu Helsingissä...
Jotenkin kun kohdattiin niin oli heti kotoisa olo, tuo sekavuusepisodi tuskin liittyy mitenkään häneen. Muistan et hän oli säikähtäneen näkönen. Muistan että vannotin hänelle ettei saa jättää mua yksin ja lupas ettei jätä vaan vei mut perille, vaikka saatoin jumittaa matkan varrella noin sata kertaa pääsemättä eteenpäin..

Voisko joku taikoa jonkun taian et löytäisin tän ihmisen? Ihastuin häneen voimakkaasti. En miehenä, vaan ihmisenä. Ja tiedän tunteen olevan molemminpuolinen, mä jotenkin tiedän et hän on ollu musta huolissaan ja ajattelee myös mua, mutta hän ei etsi mua koska ajattelee että mulla on mies ja lapset. No, mä en ajattele siinä samalla tapaa, koska tiedän hänen myös olevan suhteessa. Mut haluaisin ystävyyden. Tai ees vaan parit tekstiviestit/puhelut, että voisin sanoa et nyt on kaikki hyvin, kiitos sulle muruseni kun autoit.