seuraava »

[Wipi]

Piti itsekin tekisteröityä, että pääsin kiittämään loistavasta faktapaketista.

Löysin ohjeet tänään aamusta ja kahden ensimmäisen harjoituksen jälkeen tässä paria tuntia myöhemmin koitin katsoa käteni auraa valkoista paperia vasten ja jo vain näkyi jotain! Näin valkosinertävää hohdetta, mutta alue ei ulottunut vielä kovin kauas kädestä poispäin. Koitin tavaroillakin ja niissäkin näen valkosinertävän auran. Vielä en pysty näkemään auraa ilman taustaa tai näe muita värejä, mutta uskon taidon tästä kehittyvän harjoittelun myötä. Tuosta katselusta tulee kyllä mullakin vähän pää kipeäksi otsan ja silmien alueelta, juurikin sillä tavalla kuin olisi pitänyt silmiään kierossa vaikka ne eivät kierossa olekaan auroja katsoessa. Eli onko pääkipu vain jotain harjoituksen puutetta tai silmien väsymistä kun pitää käyttää sitä ääreisnäköä?

Mä näin kanssa lapsuuden kesäpäivinä aina niitä kirkkaita saippuakuplamaisia palloja. Yritinkin itse asiassa selittää joskus äidille, että näen taivaalla lentävän saippuakuplia sielä sun täälä, mutta äiti piti mua vähän hassuna.  Nyt vähän päälle parikymppisenä en enää aikoihin muista nähneeni noita kuplia, harmi. Tai sitten ei ole kesäisin aikaa eikä jaksamista rauhoittua vaikka nurmikolle makaamaan, että ehtisin nähdä niitä taas.

Toivon, että aurojen näkeminen avaa mulle oven myös energioiden aistimiseen entistä paremmin. Mm. taloa etsiessä vierailin 1600-luvulta peräisin olevalla maatilalla ja tuli heti se tunne, että en halua sinne asumaan. Siinä ajassa on varmasti sillä paikalla ehtinyt sattua paljon hyvää, mutta myös pahaakin. Kuulin jälkeenpäin talosta myös karmivia tarinoita. Ehkä mussa jossain saattaa piillä jonkilainen kehittymätön kyky oppia aistimaan energiat ja aurat voimakaammin kuin tällä hetkellä, eli treeniä treeniä

[Verninia]

Tuosta katselusta tulee kyllä mullakin vähän pää kipeäksi otsan ja silmien alueelta. Eli onko pääkipu vain jotain harjoituksen puutetta tai silmien väsymistä kun pitää käyttää sitä ääreisnäköä?

Toisinaan sitä tosiaan tulee!  Sain ensimmäisen kerran reenaamisesta migreenin ja pidinkin sen jälkeen melkein vuoden tauon että uskalsin taas. Uskoisin että pääkipu on merkki siitä, että silmät oppii näkemään erilailla. Jotain uutta aktivoituu, kai se on vaan merkki siitä että syntyy uusia yhteyksiä ja ratoja.

Toivon, että aurojen näkeminen avaa mulle oven myös energioiden aistimiseen entistä paremmin.

Varmasti avaa! Mun näkemyksen mukaan kyse on pitkälti siitä, että avaa ensin itsensä ja sen jälkeen asioita alkaa tapahtua kun kanava on auki. Tietysti sillä tahdilla millä on valmis ottamaan vastaan.

Mulla menee aaltoliikkeenä, välillä olen käsittämättömän innostunut ja kiinnostunut kaikesta ja välillä tietoisesti työnnän toista todellisuutta pois luotani. Nyt oon aatellu olla vastaanottavaisempi, ja maailmasta tulee viestiä ja valoa kun vaan ottaa sitä vastaan.

[Dowie]

Olen myös aina luullut, että ihmisten ja esineiden ympärillä olevat vaaleat hehkut ovat vain silmieni temppuja, mutta ehkä niitä olisi syytä tarkastella tarkemmin...  : Sillä viimeeksi kun olin luennolla ja jo väsyneenä jäin toljottamaan opettajaamme - lue: tyhjällä katseella.  Mitä kauemmin keskittyi eikä räpytellyt turhaan silmiään niin tämä valkoinen hehku alkoi leviämään! Mutta kauaa en jaksanut pitää sitä "esillä" kun silmät väsyivät, ja varmaan opettajankin mielestä katselin jo kieroon. Ajattelin tämän olevan väsyneiden silmien jokin juttu, mutta opettajan vieressä olevalla tekoluurangolla en moista efektia saanut aikaiseksi, vaikka sekin vähän hehkui. 

No ei sillä. En minä niin erikoiskyvystä itselläni. Mutta on hauskaa kun jotkut näkevät ja osaavat tulkita niitä. Miksei sitä joskus innostuisi tuotakin kehittämään.

[Verninia]

Oon tullu siihen ajatukseen pienen tutkiskelun jälkeen, että tää aurojen näkeminen ei ole välttämättä "mun juttu". Oon huomannu, että en välttämättä näe fyysisesti ihmisen auraa, mutta minulle kerrotaan minkä värinen se on. Mulle saattaa esimerkiksi tulla vahva mielikuva jonkun auran väristä, vaikken näe sitä.

Olen myös huomannut terästäytyneeni siinä, että aistin ihmisissä helposti mielialan muutoksia ja menneitä tapahtumia. Pidin tätä täysin huuhaana, mutta nyt kun olen tehnyt taustatyötä ja tarkkaillut ihmisiä, huomaan että olen pistänyt huomiolle asioita joista kuulen myöhemmin muuta kautta.

Tänään kävi tosin jotain ihmeellistä: käytiin kävelyllä erään täysin uuden tutun kanssa ja pimeätä vasten hänen ympärilleen alkoi hahmottua sininen aura. Todella jännittävää. Nyt kun luen sinisen auran "tunnusmerkkejä" huomaan, että näitä samoja asioita aistin tästä tuttavuudesta jo aiemmin.

[neverknow]

Minäkin olen oppinut nyt näkemään auroja. Itse näen aurat keskittymällä ja katson ns. kohteen läpi 

Tavaroiden aurat näen helpommin kuin ihmisten. Minua häiritseekin minkävärinen oma aurani on? kädesta näen valkoisen jossa on hiukan vaaleansinistä mutta en saa jotenkin katsottua peilin kautta auroja jotka muuten ovat ympärilläni.

Konmppaan muuten aikaisemmalle kirjoittajalle, että minäkin sain juurikin eilen jostain päähäni että ystävälläni on vihreä aura..mietin hetken että mistäs tämä ajatus nnyt kumposi. Illemmalla näin hänet ja paikkansa piti 

[Verninia]

Opettajia on hyvä käyttää auran näkemisreeneissä, koska harvoin tuijottamaan samaa henkilöä kovin pitkään leimaantumatta pöntöksi. Mä toljotan aina välillä, ja muutaman harvan kerran se on tuottanu tulosta.

[Rastainen]

Mitä luulette, olenkohan nähnyt auran tällä hevosella?

Ratsastan pari kertaa viikossa erästä hevosta, pääosin maastossa. Usein lenkin lopulla tämä hevonen hohkaa ainakin 15 sentin päähän sellaista purppuran väristä hehkua. Se väri on aina sama, oli valoisuus sitten millainen tai minkävärinen loimi sillä sattuu päällä olemaan. Tällöin molemmat ovat tietenkin myös oikein tyytyväisiä. Muulloin, esimerkiksi lenkin alussa, en sitä hehkua oikeastaan näe.

Toivottavasti opin tämän aurojen näkemisen taidon! Valitettavasti en voi tehdä ensimmäiselle sivulle laitettuja harjoituksia, joten tämä taito pitäisi opetella muiden keinojen avulla. Minulla on aivan todella paljon piilokarsastusta ja en kerta kaikkiaan pysty niihin harjoituksiin. Silmälasit uusitaan pian, mutta näkö huononee niin rajua tahtia ja vielä ei tätä ole kokonaan saatu korjattua. Silmäleikkaus lienee edessä! 

[Sartza75]

... päätin pistää sittenkin vastauksen...

Tuota, luin läpi nuo "Observing aura color" sivustolta ottamasi tulkinnat auraväreistä.
Olen itse saanut hyvin toisen tyyppistä tietoa - etenkin tarkoitan esm. valkoista, vaaleanpunaista, keltaista väriä... Näin siis auralukemukseen perehtyneiltä ihmisiltä.

Keltainen voi merkitä järkeilyn suurta osuutta ihmisen ajattelussa- hän ei käytä intuitiotaan tai tunnettaan niinkään -vaan järkeä.

Valkoinen on korkeimman tietoisuuden ja puhtauden väri. -Ei merkitse sairautta tai kuolemaa.

Vaaleanpunainen aura ei välttämättä ole kovin harvinainen - EIKÄ tarkoita "PYHIMYSTÄ". Kenties ihminen on rakastunut tms. Tiedän erään jolla tällainen oli - eikä tosiaan mikään pyhimys! 

Näin minulle on kerrotta selvännäkijöiden toimesta. Monissa auravärejä käsittelevissä kirjoissa on keskenään ristiriitaista tietoa värien merkityksestä - Myös netistä löytyvä tieto on niin ristiriitaista  : - että... noh, antaa olla!   

    

Mullekki on opetettu erinlailla. Valkoinen on puhdas väri koska sehän pitää sisällään kaikki värit kuten myös musta. Monilla lapsilla on aurassaan valkoista koska ovat vielä viattomia Pinkkiä näen toisinaan pieninä määrinä ihmisten auroissa. Keltaisesta sen verran että KAIKILLA on intuitio... Käyttivät he sitä eli eivät

[elenitsa]

kiitos faktapaketista, auttoi kivasti ja on helppo nahda aura, naen omani turkoosina ja muidenkin aurat naen.
todella mielenkiintoista.

[Suomityttö]

Elenitsa, opitpa tosi nopeasti näkemään auroja! Sinulla on varmaan ollut jo taito piilevänä. 
Kerro, kuinka pääsit alkuun! Minäkin tahtoisin oppia.

[elenitsa]

hei suomitytto!
luultavasti oli taito, enka sita tiennyt. joka tapauksessa se on mielenkiintoista. en polta, en juo viinaa enka syo lihaa,,voi ehka olla apua asiassa. hienoa on nahda aura, harjoittelen joka paiva ja naen jo nopeasti ja voimakkaasti. kahden lapseni aurat olivat keltaiset ja mieheni ja nuorimman tyttareni myos turkoosi niinkuin itsellani.
katson sita niin sanottua kolmatta silmaa ja melkein heti jo ilmestyy.
harjoittele peilin edessa paivan valossa, kylla se siita.
hyvaa syksya sinne suomeen!! lahetan energiaa ajatuksissani sinne taalta auringosta.

[fairytiger]

Viikonloppuna sattui erikoinen tapaus. Meitä oli  koolla isompi joukko ihmisiä, myös eräs henkilö, jolla on pitkäaikaissairaus. Tämä kyseinen henkilö seisoi erillään muusta joukosta ja näin eräänlaisen kehän hänen päänsä ja hartioidensa ympärillä, mutta se hypähti oikealle, ja oli jonkin verran irrallaan vartalosta. Jäin miettimään oliko tämä aura vai pelkästään harhanäky? Kyseisessä tilanteessa olin itse nauttinut hiukan alkoholia, ja voisi mennä humalan piikkiinkin? Alkoholin vaikutus kai estää kaikki tällaiset kokemukset? Aiemmin olen koittanut nähdä omaa auraani peilistä, jotain näin, samoin olen joskus nähnyt puiden yläpuolella eräänlaisen sykähdyksittäin liikkuvan auran/valokehän.

Yleensä nämä ovat liittyneet erittäin stressaaviin elämäntilanteisiin, joten sitä miettii, onko ne vaan harhakuvia ja pitäisikö ne pyrkiä torjumaan? .... ettei vaan pää sekoa  

[Luuu]

No niin.. Ilmeisesti olen myös nähnyt auroja luonnostaan ja tietämättäni 
Jos joskus tuijotan jotakuta vähän kauemmin niin hänen ympärillään alkaa hehkua värejä.. Olen ajatellut että se on ihan normaalia kun jää tuijottamaan vähä liian kauaksi aikaa ja niimpä räpyttelen hehkun pois  :

[Sateenkaarikala]

Minä näen auroja, tämä lahja on ollut mulla nyt kohta jo vuoden päivät. Olen ollut aina kiinnostunut energiasta, ja olen aina uskonut auroihin, vaikka en ole niitä ennen nähnyt kunnolla. Olen kyllä pienestä asti nähnyt pieniä nopeasti liikkuvia hiukkasia ilmassa varsinkin ulkona aurinkoisella säällä taivaalla, mutta värejä en ole ennen tätä vuotta nähnyt. Vuosi sitten tuli kova halu oppia näkemään paremmin, ja tein harjoituksia hedelmillä ja huonekasveilla. Katselin niitä aikani, näin ne ja rakastuin niihin  .

Aurat on mielestäni maailman kaunein ihme. Ne ovat kuin revontulia, jotka muuttaa väriään ja loistoaan tunteiden/luonteen mukaan. Oma aurani väri on vihreä, mutta pääni on violetti. Puolisoni aura on taas toisinpäin. Ja se ihmetyttää minua koska puolisoni ei ole kovin hengellinen/luova. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Osaisiko kukaan vastata tähän?

Ihanaa kun on tälläinen foorumi, kun en uskalla oikein kellekkään tästä puhua, ettei ihmiset luule mua hulluksi, koska sitä en ole. Selvännäköä on muutenkin minun suvussani, ehkä sitä kautta se saapui juuri nyt elämääni. Nykyään mun ei tarvitse enää kovasti keskittyä, vaan nään sen pienellä vaivalla, avaamalla "aura kanavani" ja katsoa ihmisen silmiin. Sitten ne ilmestyy, ne loistaa ensin valkeana hehkuna ja sitten tulevat värit. Tähän menee mulla nykyään noin minuutin verran. Ennen mulla meni jopa 5 min, ja silmät väsyi ja kuivui. En aio työtä tästä itselleni tehdä mutta kiinnostus on kova, ja parannan mielelläni taidoillani itseäni, ystäviäni ja sukulaisiani.

[fairytiger]

Minä näen auroja, tämä lahja on ollut mulla nyt kohta jo vuoden päivät. Olen ollut aina kiinnostunut energiasta, ja olen aina uskonut auroihin, vaikka en ole niitä ennen nähnyt kunnolla. Olen kyllä pienestä asti nähnyt pieniä nopeasti liikkuvia hiukkasia ilmassa varsinkin ulkona aurinkoisella säällä taivaalla, mutta värejä en ole ennen tätä vuotta nähnyt. Vuosi sitten tuli kova halu oppia näkemään paremmin, ja tein harjoituksia hedelmillä ja huonekasveilla. Katselin niitä aikani, näin ne ja rakastuin niihin  .

Aurat on mielestäni maailman kaunein ihme. Ne ovat kuin revontulia, jotka muuttaa väriään ja loistoaan tunteiden/luonteen mukaan. Oma aurani väri on vihreä, mutta pääni on violetti. Puolisoni aura on taas toisinpäin. Ja se ihmetyttää minua koska puolisoni ei ole kovin hengellinen/luova. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Osaisiko kukaan vastata tähän?

Ihanaa kun on tälläinen foorumi, kun en uskalla oikein kellekkään tästä puhua, ettei ihmiset luule mua hulluksi, koska sitä en ole. Selvännäköä on muutenkin minun suvussani, ehkä sitä kautta se saapui juuri nyt elämääni. Nykyään mun ei tarvitse enää kovasti keskittyä, vaan nään sen pienellä vaivalla, avaamalla "aura kanavani" ja katsoa ihmisen silmiin. Sitten ne ilmestyy, ne loistaa ensin valkeana hehkuna ja sitten tulevat värit. Tähän menee mulla nykyään noin minuutin verran. Ennen mulla meni jopa 5 min, ja silmät väsyi ja kuivui. En aio työtä tästä itselleni tehdä mutta kiinnostus on kova, ja parannan mielelläni taidoillani itseäni, ystäviäni ja sukulaisiani.

Miten olet harjoitellut aurojen näkemistä? Itse olen harjoitellut oman auran katselua peilin avulla. Tuijotan ensin nenää ja sitten nostan katseen otsaan. Silloin nään hetken aikaa vaalean kehän vartalon ympärillä tai kohoavan ylöspäin ikään kuin varjo... Mutta tuo häviää heti kun räpäytän silmiäni. Onko sinulla tai muilla vinkkejä miten voisin harjoitella lisää? Värejä en juurikaan aurassa vielä näe. Poikkeuksena tuo aiemmin ketjussa kuvaamani tapaus. Tuolloin aura oli värikäs, mutta varmaan tilan muu valaistus vaikutti siihen...