Kiitos,
Ikitosi, ajatuksia herättävästä kommentistasi.
Kaipuu olemattomuuteen on seurassamme elämän koettaessa osoittaa
uutta suuntaa umpikujaan katsovalle rajalliselle ymmärryksellemme.
Silloin olemme ikäänkuin kääntäneet selkämme auringolle, ja
katselemme varjoamme, kaivaten takaisin kirkkauteen.
Ja kun ihminen itsessään omaa sisäisen auringon,
on tämä aurinko-tietoisuus samalla suunnannut valokiilansa niihin ihmisen pimeimpiinkin sokkeloon, jotka "rakkauden nälkänä" saattaisivat ajaa ihmisen "ottamaan" itselleen rakkautta sieltä, mistä sitä vain irti luulee saavansa.
Rakastumisessa, siis kun siitä puhutaan tunteena, meillä on usein jokin
ideaali, jonka toteutumisesta haaveilemme.
Pettymys seuraa siitä, ettei todellisuus vastaakaan haaveitamme.
Ja niinkin, ettei elämä tulekaan vastaan täydentämättä odotuksiamme odotuksettomuudella: sillä, etten välttämättä saakaan omalla ihastumisellani toista ihastumaan.
Mutta onko liikaa vaadittu, että saa rakastaa sekä vastarakkautta myös?
Vaatimuksensa voipi muuntaa "itselleen suomiseksi"
rakastamalla ensin itseään, koska muut ovat aina minussa.
Tässäpä onkin henkinen kynnys - yhdistää universaali Rakkaus
maallisempaan rakastumiseen - niiden suhde toisiinsa on aina 1:1.
Tuoden "universaalin rakkauden" läpileikkauksena heijastumaan yhdenkin erityisen ihmissuhteen kautta.
Universaali, rakkauden valopiirin ymmärryksemme, joka henkiseen suuntautuneilla ihmisillä on se maailmallisen elämän ja olemassaolon nimenomainen suunta, on kyllä tarkoitus tulla ilmenemään maallisemmassakin muodossa, kunhan tuo kynnys on ylitetty. Monasti se tarkoittaa Rakkauden perimmäisen luonteen ja laadun löytämistä rakkauden ilmenemiseen, ja tämäkin nimenomaan ensisijaisesti itseään kohtaan, sillä vain itsessään täydellinen rakkaus ei hae täydennystä ulkoapäin, ja on vasta silloin oikeutettu yhtymään Ykseyteen - täydellisyyteen täydellisenä osana.
Niin. Oikeutusta ei haeta saati ansaita vaan sitä suodaan ja välitetään.
Toisin sanoin; niin kauan kun koet jääneesi vaille, olevasi vaillinainen tai puutteellinen, rakkauden täydellisyys sinua kavahtaa, koska se ei voi omasta täydellisyydestään luopua sinua täyttämään, sillä täydellinen yhdistyminen, jota sielusi kaipaa, on mahdollista ainoastaan täydellisyyksien kesken.
Rakkautta
Niin kauan kuin en tunnista rakkauden kasvoja kohtaamissani sielunpeileissä, etsin..., etsin...
tietäen SEN olevan jossakin perin juurin erottamattomissa.