seuraava »

[Mika-Matti]

Kävin eilen katsomassa elokuvan Edith Piafista.
Hänellä oli melkoisen... kouliva ja runteleva taiteilijaelämä.

Lähes tyyliin "katuelämästä parrasvaloihin".

Jännää, kuinka nyt yhden nukutun yön jälkeen minulla on jäljellä seesteisen onnellinen tuntu itse "hengestä henkilön takana". 

Ikään kuin hän olisi antanut minulle pari vinkkiä siitä,
kuinka asennoitua elämänfiiliksiin toisenmoisestakin vinkkelistä...  :

Mieleen tulee kysyä, mitä tiedätte hänen "julkkiskartastaan"?

Edith Piafilla oli traagisia kokemuksia, kuten häilyvän turvaton suhde isään ja äitiin
sekä mm. oman tyttären kuolema aivokalvontulehdukseen
ja "elämänsä miehen", mestarinyrkkeilijän, kuolema lento-onnettomuudessa.

Lisäksi Piaf kamppaili etenkin tämän jälkeen päihderiippuvuutensa (+ morfiini?) kanssa.

Olikohan kyse siitäkin, että hän saattoi vain antamistaan jakaa taiteilijansielunsa ylevyydestä muille,
muttei suoda itselleen läheisiä, turvallisia ja PYSYVIÄ ihmissuhteita?

Riipaisevana koin sen, ettei Edithin mainittu suuri rakkaus (nyrkkeilijä) suinkaan jättänyt vaimoaan Edithin vuoksi,
vaan Edith tyytyi elämään "toisena naisena" siihen asti, kunnes
mies kuoli onnettomuudessa.

Mitä ajattelette Piafista:

Olisiko hänestä tullut sellaista SUURTA laulajaa
ilman noita kovia kokemuksia, jotka tekivät hänestä ennenaikojaan vanhentuneen, raihnaisen kehärääkin?

 

[Riitta]

Uskon, etta kovilla kokemuksilla kasvaa todellinen mestari.
Ilmeisesti siita tama suuri tahti sai herkkyytensa mahtavaan aaneensa ja tama aani ei jattanyt ketaan kylmaksi.

[Freyja]

Sama homma, haltioiduin leffasta pitkäksi aikaa. Tunnistin siitä itseni aika voimakkaasti nimittäin.

Monet taiteilijat ammentavat kurjuudesta, mutta uskon että se on kuitenkin oma alitajuinen voima joka sinne päin vetää. Äänihän se on johon kaikki ihastui, olisi varmasti tullut yhtä suosittu ilman traagista elämääkin. 

[Arkiviisu]

Kävin eilen katsomassa elokuvan Edith Piafista.
Hänellä oli melkoisen... kouliva ja runteleva taiteilijaelämä.

* Minulla oli 17-18vuotiaana vahva " Edith Piaf - vaihe" ...  ja se jatkui "laimeampana" vielä pitkälle yli kaksikymppisen .... 

* Eniten minuun kolahti hänen olemus - jossa yhtaikaa oli pieni ja lähes läpikuultavan oloinen hauras  nainen, joka eli kuin syrjässä nk. arjesta - muttta kun alkoi laulaa ja oli parrasvaloissa niin hän eli ja oli täynnä voimaa ja  karismaa..... olin aivan hullaantunut hänen musiikkiinsa ~ehkä nuoresta iästä johtuen en ollut niin kovin  kiinnostunut hänen elämäntarinansa eri osista - varsinkin niistä pimeistä osista .. tai oletan ettei minulla, nuoresta iästä tai kokemattomuudestani johtuen  edes ollut kykyä katsoa hänen elämäänsä niinkuin nyt sitä katson 

Kävin myös katsomassa hänestä kertovan elokuvan, seuradin hänen elämäänsä, ja luin hänen elämäntarinansa, ynnä hankin kosolti hänen musiikkiansa .... jotenkin  kyllä samaistuin häneen - mutta siihen vahvaan taiteilijaan  - jonka hänessä näin , samoihin aikoihin olin kyllä muutenkin innostunut ranskankielisistä laulelmista ....

Nyt ajattelen että oletettavaa on ja vahvasti ETTÄ hän sai voimansa juuri siitä että koki mitä koki - sieltä se ääni syntyi ja varmasti kantoi häntä elämässään kuitenkin - vaan jotain hyvin samaa hänessä on , ihan  katseessaankin, useissa valokuvissa KUIN itkevässä klovnissa - että kun parrasvalot sammuivat hänessäkin sammui jokin voima - joka oli niissä hetkissä kun hän oli äänensä kautta yhtä luovuuteensa - ja voihan olla näinkin että oli hänen paradoxinsa ~dilemma että poistaakseen niiden tyhjien hetkien voimattomuuden ja vastakohtaisuuden  - suhteessa niihin hetkiin kun hän oli parrasvaloissa Pariisin varpusena - niin hänen oli huumattava itsensä - siitähän se kertoo  - että jotain sellaista hänen elämässään oli joka ylitti hänen sietokykynsä ja hän huumasi itsensä pois todellisuudesta.... jokin esti häntä voimaantumasta niin että se olisi myös täyttänyt hänet  - sillä näinkin ajattelen että eihän nekään hetket jolloin hän esiityi  olleet ihan puhdasta todellista elämää , ja kun todellisuus tuli eli valot sammuivat ei hän sitä kestänyt - että tavallaan molemmat olivat huumetta - sekä hänen  esiintymisensä ja toisaalta ne oikeat päihteet joilla hän sulki itsensä yhteyden todellisuuteen - siitä oletan olleen kyse... että jollain kohdin elämä oli  satuttanut hänen kuitenkin herkkää olemustansa liian lujasti - eikä hän siitä toipunut koskaan..... jotain hyvin surullista hänessä oli - ja mustissa asusteissahan hänet yleensä nähtiinkin  -  ja aika usein mustat lasit silmillä - jotenkin hän oli " Yön kuningatar" jonka taika lakkasi päivänvalossa - ja todellisuudessa...  nämä nyt omia ajatuksiani...

En osaa sinulle antaa astrologisia vastauksia

[Totsi]

Noususkorpioni hän ainakin on lisäksi korostunut 8. huone. Selittäisikö se mitään? Ja Yod. Kärki  ja 3. huone, kanta Mc-Saturnus. Kaikki ei kai tuota Yodiksi hyväksyisi, mutta mene ja tiedä...

Tuolta kattelin: http://www.astrotheme.fr/en/portraits/43TbqeDHcE59.htm

[K-NRJ]

Edith Piafilla oli traagisia kokemuksia, kuten häilyvän turvaton suhde isään ja äitiin
sekä mm. oman tyttären kuolema aivokalvontulehdukseen
ja "elämänsä miehen", mestarinyrkkeilijän, kuolema lento-onnettomuudessa.

Mielenkiintoinen tapaus. Edit Piafin elämästä tulee väkisinkin mieleen Saturnus, ja piti sitten ihan vilkaista millainen rooli Saturnuksella on hänen kartallaan.

Venus oppositio Saturnus esiintyy usein henkilöillä, joiden isäsuhde on jäänyt jotenkin vajaaksi ja jotka ehkä sitten koko elämänsä etsivät kaivattua isänrakkautta sitä löytämättä. Editin isä ei ollut paras mahdollinen isähahmo vaan tyypillinen naistennaurattaja.

Myöskin Edithin omat miessuhteet olivat siis onnettomia, varmasti kyseseillä aspektilla osuutensa asiaan.

Venus Kauriissa on karu sijanti, kuvaa hyvin hänen olemustaan.
Hän eli karttansa näköisen elämän, ja varmasti nuo kokemukset tekivät hänestä sen mikä hänestä tuli.

[Q]

Täällä aikaisempaa keskustelua henkilöstä: Edith Piaf