seuraava »

[Asterix]

Jännä miten kylmät väreet menee vieläkin kun luen Sashan vastineita..

*en oikein ymmärrä miten rutistan.. mies jos itse mankuu naimisiin, vaikka koetan perua häitä..

* jos mies itse haluaa muuttaa yhteen..

* jos mies itse sanoo haluavansa rakastaa ja olla yhdessä....(ehkäpä te vain muistatte "yrittämisen" narsistin kanssa, sitä ennenhän se meni luonnostaan)


jne

Hey come on!

95% kaikista miehistä ja perään mankujista kinuaa naimisiin
lupaillen ummet ja lammet, haluten kauniita lapsia heti vuoden
päästä ja mielettömät mega-häät ja onnellisen avioliiton.

Tässä ei ole mitään uutta auringon alla.

En voi uskoa, että olet niin naivi, että uskot kaiken,
mitä liehitellään.

[^^Queen Nefertiti^^]

No mistä sinulle tulee tarve sanoa NAIVI?

Oletko itse meinannut olla naivi kun sinua on kosittu ja olet melkein mennyt naimisiin?

Vai tiedätkö tässäkin tapauksessa, mitä minä ja mieheni silloin tunsimme toisiamme kohtaan?

Koetko että hän ei tuntenut mitään ja minä en tuntenut mitään, se oli pelkkää hakuammuntaa, että oikeastaan hän olisi voinut kosia ketä muuta tahansa, vaikka sinua? Vaikka asiasta puhuttiin vuosia JUURI meidän välillä? Ja sen jälkeen itse asiassa jutut eivät ole menneet kosintaa kohti. Minusta tapasi kommentoida on aika mielenkiintoinen, ehkäpä sinullekin sanotaan aina, ei se tyyppi nyt tosissaan ole kanssasi, kukapa sinua nyt haluaisi.

Vai tämäkö kenties todisti lopullisesti että "roikun miehissä" kun halusin mennä naimisiin rakastamani henkilön kanssa?  Vai todistiko tämä että en osaa rakastaa? Kukkuu-    

[Ametisti]

Aikaisempi "avoliitto" kesti 9 vuotta, ensimmäiset viisi vuotta aivan normaalia nousuineen ja laskuineen, skorpparimies tällöin kumppanina. Muutama vuosi sinkkuna ja nyt suhteessa kohta neljä vuotta ja jälleen skorpparimiehen kanssa.

En ymmärrä itseäni, sillä jotenkin molemmat ovat saaneet minut otteeseensa, vaikka näen jossain määrin että ei tästä "loppuelämän" suhdetta tule, en vain pääse irti - saamattomuutta - jep - toivoa ?

Tosin tähän saattaa vaikuttaa se, että nykyinen "mieheni" (emme ole naimisissa, ei edes kihloissa, ei edes puhetta tai tekoja  ) ja hänen ex ovat "parhaimmat ystävät", siitä huolimatta tai siitä syystä ex-kihlattu ei löydä itelleen sitä oikeaa. Vuosien vieriessä ja huomion edelleen olevan kiinnitettynä ex-kihlattuun (yhteisiä matkoja, illan istujaisia yms.) tunnen että annan enemmän kuin saan ja kysynkin usein - miksi annan itseäni kohdella näin? Eikö löydy sellaista miestä, joka odottaa minulta yhtä paljon/vähän kuin minä suhteessa? Itse olen exäni kanssa puheväleissä, mutta emme hakeudu toistemme kanssa tekemisiin.

Tunnen sielujen sympatiaa Soul´s Adventuren kanssa 

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikö löydy sellaista miestä, joka odottaa minulta yhtä paljon/vähän kuin minä suhteessa?

 

[Dala]

Olen seurustellut vain kerran ja se "lysti" kesti 1,5 vuotta. Minä jätin, olin ihan loppu. Siitä on jo aikaa ainakin kaksi vuotta...

[Asterix]

No mistä sinulle tulee tarve sanoa NAIVI?

Oletko itse meinannut olla naivi kun sinua on kosittu ja olet melkein mennyt naimisiin?

Vai tiedätkö tässäkin tapauksessa, mitä minä ja mieheni silloin tunsimme toisiamme kohtaan?

Koetko että hän ei tuntenut mitään ja minä en tuntenut mitään, se oli pelkkää hakuammuntaa, että oikeastaan hän olisi voinut kosia ketä muuta tahansa, vaikka sinua? Vaikka asiasta puhuttiin vuosia JUURI meidän välillä? Ja sen jälkeen itse asiassa jutut eivät ole menneet kosintaa kohti. Minusta tapasi kommentoida on aika mielenkiintoinen, ehkäpä sinullekin sanotaan aina, ei se tyyppi nyt tosissaan ole kanssasi, kukapa sinua nyt haluaisi.

Vai tämäkö kenties todisti lopullisesti että "roikun miehissä" kun halusin mennä naimisiin rakastamani henkilön kanssa?  Vai todistiko tämä että en osaa rakastaa? Kukkuu-    

Älykäs ihminen tiedostaa realistiset rajansa/rajoituksensa myös ihmissuhteissaan.

Miehet puhuu aina naimisiin menosta! Kaikki ne, eikä ne silloin pälise,
että olenpa puhunut samoin parille muullekin akalle,
vaan kyllä se on aina suurta rakkautta juuri sinua kohtaan ja vain sinua kohtaan.

Olen sanonut aikaisemminkin, että ei heti ensimmäisen miehen
tai edes kaikkien miesten kanssa,
jotka kinuavat kersoja ja/tai naimisiin menoa, kannata ryhtyä
tuumasta toimeen tai on hyvin pian yksinhuoltaja,
jonka pitää kinuta elatusmaksuja ja sen sellaista. 

Jyvät pitää seuloa akanoista.

Poistin hieman tekstiä viestin alusta, terv. mode

[Ippuska]

Menin kihloihin 17 vuotiaana ja erosin 18 v. - ensirakkauteni, jonka tapasin 14 v. ja aloimme seurustella ollessani 15 v. Tosin hän  minua 5 vuotta vanhempi. Se oli elämäni ainut rengastus tähän mennessä 

Sitten 23 vuotiaana tapasin karma iini, joka kanssa ON-OFF'ina hurahti noin 12 vuotta, eli Kiinalainen kierto  :
Intohimosuhde ON rasittava  Tosin kokemisen arvoinen 

Sittenpä olenkin ollut yh-äippänä kelpuuttamatta enää ketään ... 
 

[Sun73]

Mie oon jo viidettä kertaa kihloissa ( veskarin kanssa 2 kertaa) ja naimisiin asti en ole ketään kelpuuttanut vielä  Tai ehkäpä kukaan ei ole kolahtanut niin rajusti 
Eräs härkämies oli jo viikon seurustelun jälkeen menossa naimisiin kanssani ja suunnitteli millanen tukanväri lapsillemme tulisi  Sehän sai minut luikkimaan pakoon ja liukkaasti 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kylmät väreet menee taas.. en taida enää vaivautua kommunikoimaan tämän Sashan kanssa, järjetöntä. Kun kerran on niin erinomainen tyyli tuo varattujen miesten kanssa muhinointi, ja sitä en ainakaan tee. Sinä et pidä itseäsi yksinkertaisena? KAIKKI miehet eivät joka paikassa puhu aina naimisiin menosta.

Mikä ongelma sinulla on uskoa, että joku todellakin on rakastanut juuri minua, vaikka tulisi ero? Jotenkin on kuin et olisi kokenut mitään. Olet varmaan niin nuori ja nähnyt elämää vain yhdeltä kantilta. (en sano miltä ja mistä kuvakulmasta ) Toivon onnea valitsemallesi linjalle ja säälin miestesi vaimoja. Mutta koska aina pidät huolen siitä, että juuri SINULLA  on kivaa, niin..hyvähän se sitten varmaan on. Noloa lukea juttujasi. No onneksi sinäkään et ole Skandinaviassa pelaamassa. Elatusmaksuja en ole joutunut kinumaan kertaakaan. Voisin kuvitella että joku mies kinuaisi elatusmaksuja sinulta..  ai niin mutta sinullahan ei suhteet lopu millään, vastaavien juonivien miesten kanssa. Jotenkin muistutat exääni.. joka pelkäsi ettei kukaan sittenkään rakasta häntä..

JA muuten Sasha opetettiinko sinulle kotona netikettiä? Miten netissä kirjoitetaan?

  

Kyllä on sanottava että on 180 astetta vastakkainen persoona tämä hlö, onneksi on sellaisiakin kuin Ametisti ja Arkiviisu.. jne-.

Pitkä suhde on mahdollinen itseään vastaavan henkilön kanssa, kun kehitys lähtee eri suuntiin, suhde katkeaa. Toki jos on itseään vastaavia persoonia olemassa, hyvässä tai pahassa, silloin suhde jatkuu kauan.

Henkisyys on ollut sellainen tekijä, joka tuntuu miehistä vaativalta, viimeisen 3-4 vuoden aikana. En pidä kiistelystä suhteessa, ja tuo asia aiheuttaa kiistaa, jos toinen ei oikein välitä kasvaa.

 

[Asterix]

Kirjoituksessani ei ole mitään netiketin vastaista.
Jos kirjoittaa yleisellä sivustolla, niin silloin
pitää myös kestää kritiikki suoraselkäisesti.

En ole missään kohtaan väittänyt, että joku ei olisi
rakastanut sinua. Itse ilmoitat asiasta aika moneen otteeseen,
joten kai se totuus sieltä on ymmärrettävissä
ihan sinun omista sanoistasi.

Varattuja tai vapaita miehiä, mitä sillä on väliä?
Kaikki ne ovat itse luokseni kävelleet.
Ei ole tarvinnut kolkata, huumata tai muutoinkaan pakottaa,
ihan itse ovat olleet se aktiivinen osapuoli.

[Mika-Matti]

Niin. Onpa hänellä... hauska tapa puhua "hänestä",
vaikka puhuukin sinulle.

Entä jos olisittekin silmätysten
- missä olisi se "hän" ja missä "sinä".

Ei ole pakko keskustella näilläkään foorumeilla,
ellei sitten kyse ole siitä,
että puhuu "hänestä" muille
ikään kuin "hän" olisi muille "tuo tuolla".

 

Ja hetkonen, kuka täällä viekään varattuja miehiä silloin,
kun itse yrittää omia niitä!

[sarru81]

Hmm, tämä on ihan selkeästi vaikea aihe.
Ja ratkaisuja ei ole, on vain vaihtoehtoisia mahdollisuuksia jokaiselle. Yhtenäistä kaavahan rakkaudelle ei ole, ja Luojalle kiitos siitä.
Minä uskon jotenkin siihen että tietyt ihmiset ovat niitä elämän suuria rakkauksia sen tietyn ajan, ja niin kauan kun rakkaudesta saa molemmat sen mitä tarvitsevat, kestää se sen ajan. Olen parisuhteellisuuksissa hyvin noviisi, joten toiv pitkänlinjalaiset ei nyt vedä hernettä snorkkeliin..
Monet meistä, ovat maksaneet toisesta kovan hinnan. Mutta se ei saisi olla rakkauden ehto, vaan yhdessäpitävä voima.
Se että miten toista rakastetaan ja miten itseä toivoisi rakastettavan on vaikea asia juuri siksi, että usein pelko yksin jäämisestä estää itseä näkemästä metsää puilta. Missä vaiheessa on huomattava että tuo ihminen on minulle väärä..siinä vaiheessa kun on iteltä ja toiselta paukut loppu? siinä vaiheessa kun on olo että tuhlaa omaa ja toisen aikaa ?  Kultainen sääntö ehkä pitää suhteen jotenkuten oikeilla raiteilla. Tee se toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.
Kommunikointi auttaa kyllä huimasti. Ei kai se voi olla väärin, että voi sanoa avoimesti : minä toivoisin että minut huomioidaan näissä ja näissä tilanteissa, ärsyynnyn tästä ja tästä..ei syyttelyä vaan avointa keskustelua.Harva kun meistä omaa sitä selvännäköä, vaikka kuinka tunnettaisiinkin toinen.Tässä pitää vaan muistaa olla yhtä suopeamielinen kun toinen avautuu omista tarpeistaan.
 Luin jostain lehdestä että (hitsi, en muista kuka näyttelijä pariskunta se oli) mutta heillä on kanssa 2 vahvatahtoista ihmistä yksissä, on myös lapsia. He keksivät tälläiset Kuningaspäivät. Eli kerran kuukaudessa partneri saa vuorotellen päättää että mitä tehdään, ja minne mennään ym ym..  Näin kumpikaan ei koe jäävänsä aina toisen armoille, varsinkin jos on vaikeuksia tehdä kompromissejä. Kuningaspäivät menevät ainakin mun parisuhteessa kokeiluun, kuhan nyt pääsis miehen kanssa edes samaan kaupunkiin..

[Sun73]

Ketään täällä ei voi omistaa 
Ja elämästä pitää nauttia täysillä, se kun on niin lyhyt  Kaikki me maailman ihmiset varmasti nautimme eri asioista 

[sarru81]

sepä se, kun ei omistus-suhteita anneta. Mutta silti siihen on niin helppo ajautua. Itse älyttömän mustasukkaisena ihmisenä koen tuon toisen vapauttamisen erityisen haasteellisena. Nyt olen sentään oppinut pitäämään mölyt suht' koht' hyvin mahassani kun tuo tummanpuhuva tunne velloo mahasa. Mutta edelleen, kenestä se kertoo enemmän..minusta vai tästä toisesta. Minun epävarmuushan se siellä nostaa päätänsä.
Toisaalta, kyllä minä tykkään kun minusta puhutaan Tässä on MINUN sarru, ja ollaan vähän mustiksena. Mutta en minä kenenkään anna minua omistaa(siitähän tulisi ekanakin vain tylsää) eikä mulla kiinnosta omistaa ketään. itseni kanssa on ihan tarpeeksi töitä..

Jopas minä olen kirjoittavaisella tuulella, kun pitää kaikkeen kommentoida. Sitä tää flunssa teettää.. kolme päivää sisällä ja seinät kaatuu päälle kun yksin sairastaa..  

[^^Queen Nefertiti^^]

En ole käsittääkseni sanonut missään että rakkautta ei olisi OLLUT? Olen vain sanonut, että sama henkilö voi muuttua toisenlaiseksi ja siinä tapauksessa ei kannata jättää roikkumaan elämään.

Eikö nimittelyt ole Sashan mielestä herjausta?

Toki miehet kävelee anteliaiden naisten luo.. itsekään en muistaakseni ole HUUMANNUT ketään, hih--