...
Näin viime yönä unta olevani vanhassa puurakenteisessa mökissä, jonka katto ulottui "taivaisiin". Katon harjaan oli kiinnitetty hirvensarvia. Parista niistä ilmiintyi elävät hirvenpäät, jotka katsoivat minuun ja sanoivat jotain.
LISÄKSI...katossa parveili ampiaisia... Eivät tosin olleet vihaisia eivätkä yrittäneet pistää, kovasti vain parveilivat
Kaksinaisuus (= vanha puurakenteinen mökki) ulottuu käsityskykymme huipulle asti.
Se on sitä, että jopa sellaiset käsitteet kuin "taivas" ja "maa" ilmaisevat vastakohtaisuutta/täydentävyyttä.
Minulle unesi hirvensarvet ovat kuin merkki kaksijakoisuudesta,
jonka läpi itse luonto elementeillään (= elävät hirvenpäät) meitä puhuttelee.
Ampiaiset edustavat minulle "herätystekijää",
joiden ilmaantumisen tarkoituksena on valpastuttaa unessamatkaajaa.
Nimenomaan KOLME ampiaista (ks. aikaisempien kirjoittajien viittaukset)
ilmentävät tasapainoa - kuten myös 3D:n kohtaamisen merkitystä.
Onkin kohdattava silmästä silmään paitsi kaksinaisuutensa, myös 3D:hen rajoittuneisuutensa - ennen kuin se TODELLA PISTÄÄ.
Läpäistäkseen tietämättömyytensä on tultava sinuiksi sen kanssa, mihin on samastunut, vaikka asennoituisikin "kun tässä on kaikki; kun muuta ei ole".
Sinuiksi tuleminen on sen erottamista itsestään, minkä kanssa on kuvitellut joutuvansa vain elämään, maksoi mitä maksoi,
mutta myös sen tunnistamista itsessään, jota piti irrallisena itsestään tyyliin "pois se minusta" - kuten vastuu ilmastonmuutoksesta.
Kun näet onkin kaksi eikä enää vain "sekametelisoppa", voi se kolmaskin käydä selville.
Siten polariteeteissa on mahdollisuus: täyteen etenemiseen läpi kaiken senkin, minkä kerrottiin olevan "koko kaksijakoinen totuus".