Paljon voimia valon lapselle ja kaikille muillekin rakkaansa menettäneille!
Se runo, missä oli kissan kuva alhaalla, sai ihan itkun silmään. Tuli mieleen meidän jo kauan sitten edesmennyt pystykorvamme (nykyisen Jymyn äiti), joka oli minulle erittäin rakas. Se oli se ensimmäinen koira, ja niin hyväsydämminen oli hän, vaikkakin itsepäinen ja kipakka.
Sitä koiraa itkin pitkään ja hartaasti, kun vanhempani päättivät, että hormonitoiminnaltaan "seonnut" koira on armelianta viedä piikille. (ei ole pennutus ihan riskitöntä puuhaa)... Eläinlääkäri epäili lopetuksen yhteydesä sillään olevan kasvaimia nisissä.
Jonkin aikaa Wilman kuoleman jälken näin unen, missä JYMY johdatti minut labyrintissä huoneeseen, missä oli keskellä pieni puu jossa oli linnunpesä. Munat olivat rikki. Sen jälkeen se johdatti minut labyintin keskustaan, missä Wilma jo odotti, makasi siinä tyynen arvokkaana, niin kuin aina. Jymy asettui sen viereen kiehnäämään, Jymy oli silloin vielä alle pari vuotias. Minä itkin ilosta ja silittelin Wilman turkkia, miten aidolta se tuntuikaan! En unohda tuota ikinä, Jymy oli suuri apu surutyössäni.
Wilma vieraili usein unissani ihan viime vuosiin asti, tosin piti älillä pitkiäkin taukoja. "Uusimmat" unet olivat jotenkin outoja, niissä Wilma oli jotenkin "tullut kotiin".
Muistan yhdessä unessa kertoneeni eräälle ystävälleni, että "btw, Wilma on tullut taas kotiin, se vain kävi jossain, mutta on nyt kotona." ja jos olen vain vanhempieni luona käymässä, niin yleensä takapihalta löytyy kaksi koiraa, vaikken niihin huomiota niin kiinnittäisikään.
Voivatkohan lemmikit käydä tälleen jättämässä joitain viestejä, että syntyvät kohta uudelleen..?