Kiitos Neptunus-Nikki (tällä kertaa näin), toit hyvästi esiin nämä asiat astrologian kautta!
Joten enpä voine olla ottamatta tähän esiin taas muistin virkistämiseksi tuon astrologisen Neptunuksen näkökulman. Siis suora kopio tuolta astropaketista. Vahvistan sen osan tekstiä, joka osuu, ainakin omalle
kohdalleni.
Neptunus
Sielu ja materia pyrkivät ylöspäin kohti henkeä, joka kuitenkaan ei ole näkyvillä. Kreikkalaisessa mytologiassa Neptunusta vastaa Poseidon, meren, maanjäristysten ja
hevosten jumala.Hän sai hallittavakseen meren vedettyään arpaa veljiensä Zeuksen ja Haadeksen kanssa. Poseidon kävi jatkuvasti taistelua maanpäällisten paikkojen vallasta. Poseidon hallitsi merta ja sen äärettömyyttä kolmikärjellään. Symbolien yhteys on hätkähdyttävän selvä ja astrologisessa ajattelussa
Neptunus hallitsee vesielementtiä, joka ihmisen elämässä liitetään tunteisiin.Suurimpana esteenä matkallamme kohti henkistä päämääräämme ja sisäistä harmoniaa ovat juuri tunne-elämämme alueet. Hermeettisen symboliikan mukaisesti materia puhkaisee tiensä sielua edustavan puoliympyrän läpi matkalla kohti henkistä tietoisuutta. Jokaiselle on varmaan tuttu tilanne, että tietää mitä jonkun asian tai ihmissuhteen kanssa pitäisi tehdä, mutta pelko sekä omista että toisen tunnereaktioista estää päätöksen toteuttamisen käytännössä. Mieluummin haluamme haudata koko ongelman ja
täyttää syntyvän tunnetyhjiön haaveilla ja kuvitelmilla.Eläinradalla kiertäessään
Neptunus kuvaa juuri näiden illuusioiden ja harhojen paljastumista siten, että ihminen ajautuu tilanteeseen, jossa petos paljastuu. Materia eli konkreettinen elämä siis puhkaisee tunteiden suojaksi luomamme kuvitelman ja totuuden lopulta paljastuessa olemme pakotettuja tekemään asialle jotakin. Tämä ratkaisujen tekeminen itsepetosten paljastuttua
palvelee henkistä kehitystämme, niin kurjalta kuin se toteutuessaan tuntuukin.
Neptunus-energia toteuttaa itseään unien ja alitajunnan kautta, eikä meillä voi olla silloin käsitystä tekojemme tarkoituksesta.
Koska nykyinen yhteiskunnallinen moraali vaatii selityksen ja syyn kaikelle tekemiselle, on tällaisen irrationaalisen
itsen toteuttaminen hyvin vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. Niinpä moni meistäkin pakenee herkkyyttään alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden usvaiseen maailmaan. Etenkin Neptunuksen tehdessä transiittia lisääntyy houkutus näille aineille moninkertaiseksi.
Neptunus-vaiheen aikana tulisi uskaltaa elää kuin usvassa. Silloin tuntuu siltä, ettei saa otetta yhtään mistään ja yrittäessäsi luoda jotain konkreettista tai toteuttaa aiempia tavoitteitasi saattavat ne kariutua aivan käsittämättömällä tavalla. Selityksiä on aivan turha tällaisena aikana hakea.
Parhaiten selviät, kun uskallat hyväksyä tapahtumat pilvilinnojesi poksahteluna.
Jotkut astrologiset teokset varoittavat joutumasta petoksen uhriksi, mutta unohtavat tähdentää, että kysymys on nimenomaan itsepetoksista, kuvitelmista, joilla ei ole pohjaa todellisuudessa. Saadessasi puolisosi kiinni uskottomuudesta ei kysymys ole siitä, että hän pettäisi sinua. Hänhän vain käyttäytyy ja toimii oman harkintansa ja tietonsa mukaisesti. Jos olet kuvitellut hänestä jotain muuta, niin ensisijaisesti se on sinun virheesi, ei hänen. Jokainen meistä elää oman ymmärryksensä mukaisesti ja tuottaa aina pettymyksen sellaisille, jotka ovat asettaneet meille omia mallejaan ja odotuksiaan.
Planeettaohitusta eli transiittia tehdessään Neptunus jälleen alistaa Uranusta lukuun ottamatta aiemmin mainitut planeetat vaikutuspiiriinsä. Neptunus ja Uranus eivät kosmisina planeettoina koskaan edusta keskenään ristiriitaisia voimia. Tätä kirjoitettaessa (1992/1993) ne ovat samalla kohtaa eläinrataa ja voimistavat huomattavasti samoille asteille osuvien syntymäkartan planeettojen uudistumisprosesseja.
....
Siis vaikka tekstissä on ladeltu noita totuuksia pikkuisen irvaillen, minä mielelläni puolustan tuota maailmaa mihin välillä unelmoimme, vaikka sitten vain yksisarvisen tapaamiseenkin.
Maailma on niin kova...tai ihminen itse on sen sellaiseksi luonut...että on pakko välillä etsiä 'turva' jostakin, että kestää tuota valtavaa luomaamme Frankensteiniä, instituutioitamme ja hirvittävää pakokauhua ja pakkoa jonnekin jolla ei ole mitään arvoa.
Ja kuten nikki tuossa sanoi vuodesta 2011 ja kaikki se mitä on sanottu vuodesta 2012, niin emme kestä enää sitä pakkoa jonnekin, vaan on etsittävä turva vaikka sitten alitajunnastamme. Taikka oikeammin meidän tulee luoda alitajunnastamme vastapaino tuolle nykyiselle Frankensteinhirviölle minkä 'kaunis viisas järkemme on luonut'.
Ymmärtääkö minua kukaan?!
Mutta huomaa nikki, myös tuo yksi sarvi, joka symbolisoi myös kolmatta silmäämme. Siinä oma mystiikkansa myös! Samalla se symbolisoi kierrettä, spiraalia.
