seuraava »

[Esmiralda]

Lapset näkevät maailmaa vielä toisella lailla! 

[SanctAstra]

Jaa että höyhenet olisivat yksisarvisilta? No niitä höyheniä on kyllä näkynyt. Olin siinä luulossa, että enkelit niitä jälkeensä jättävät. 

[Esmiralda]

Kuulostaa tosi kauniilta, Saturnalia! 

[SanctAstra]

Minä olen myös aloittanut oman lähestymiseni yksisarvisiin. Aloin eilen lukemaan Diana Cooperin kirjaa "Ihanat yksisarviset".

Mutta tuo Prinsessa kertoma on jotain todella hienoa. 

[Rakkauden enkeli]

Ihanaa Saturnalia. 

[Aikuinen Nainen]

Itsellä muutama unessa koettu kohtaaminen *yksisarvisen* kanssa.
Niistä jäi itselle todella levollinen ja hyvä olo. 

[assi]

Löysinpä mielenkiintoisen ketjun joten nostin ylös. Olen itse hiljattain saanut kosketuksen yksisarviseen ja ollut aivan ihmeissäni miten elämä on muuttunut sen jälkeen. En muista koskaan ajatelleeni yksisarvisia, joten hämmennys oli aikamoinen  Vielä ei oikein löydy sanoja kuvailemaan omia tuntemuksia. Diana Cooperin kirjan ostin jos hieman ymmärtäisin mitä yksisarvisen ilmestyminen viestittää.
Mielelläni lukisin muiden kokemuksia, niistä kun tekee parhaimmat oivallukset 

[Esmiralda]

Olipas yllätys aikamoinen, kun löysin foorumilta tällaisenkin herätteen!

Sillä juuri tänä päivänä kiipesin vintille ja etsin käsiini unohduksissa olevan yksisarvisen, jonka olin ostanut eräältä taiteilijalta vuosia sitten. Tämä samainen taiteilija oli auttamassa minua pajuaidan teossa. Hän naureskeli yksisarvisen nähdessään, että teki niitä ihan väsyksiin asti. Sanoin hänelle, että yksisarvinen voisi palata hänenkin hyppysiinsä. Sillä olisi varmaan taas kysyntää. Tämä yksisarvinen on tehty paperimassasta. Tummaa violettia hieman ja kultaa sarvessa, muuten valkoinen.

Kirjoitin nimittäin siitä juuri äsken blogissanikin, josta voi käydä kurkistamassa tätä yksisarvista: www.ruusutarha.blogspot.com

Aikamoinen yhteensattuma tämäkin!! Kiitos assi! Luulen että tämä on hyvä merkki.

[Kuuhilda]

Yksisarviset 
Ne oli koulutyttönä mulle tärkeitä, ja kirjoittelin sekä piirtelin niistä paljon.

[Aminanda]

Tuli mieleen uni, jonka näin noin 10 vuotta sitten. Seurasin pientä puroa, jossa oli paikoitellen keltaisen, vihreän ja lilan värisiä jalokiviä. Puron varrella oli myös ikivanhojen rakennusten perustuksia. Jossain vaiheessa saavuin peltoaukealle, jonka ympärillä oli metsää. Näin aukealla valkoisen yksisarvisen ja kuin ajatukseni havaiten hän huomasi minut. Yllätyin ja minua alkoi jännittää, kun yksisarvinen lähti laukkaamaan luokseni. Pyysin mielessäni korkeimman suojausta ja luotin, että kaikki tapahtuisi niin kuin on tarkoitettu. Kun yksisarvinen tuli lähemmäs välillemme muodostui telepaattinen yhteys ja vaihdoimme muutaman ajatuksen (joita en muista). Sain kokeilla yksisarvisen sarvea ja huomasin, että se oli enemmän valoa ja energiaa kuin ainetta. Kun painoin kämmenellä kevyesti sarven kärjestä, sarven kierteinen valorakenne jousti niin, että pystyin säätelemään sen pituutta. Vaihdoimme vielä jotain ajatuksia (jotka olen unohtanut) ja jatkoin sitten matkaani.

Tuli vielä mieleen, että menin seuraavaksi suureen saliin, jossa oli valtavasti ihmisiä kuvaavia tauluja eri kulttuureista ja eri aikakausilta. Jokaisesta taulusta pystyi katsomaan kokonaisen elämäntarinan kuin elävänä kuvana. Ilmeisesti taulut kuvasivat kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä useissa eri elämissä.

Yksisarvinen tuli siis uneen, jossa liikuin itselleni tavallista henkisemmissä sfääreissä. Kenties maan korkeammissa ulottuvuuksissa/henkimaailmoissa on yksisarvisia. 

[Eklektikko]

Legenda yksisarvisista on todennäköisesti peräisin afrikkalaisesta keihäsantiloopista. Niillä on kaksi melkein suoraa sarvea lähekkäin otsassa ja kun ko. eläimen näkee sivusta, profiili on aivan yksisarvismainen. Samoin jos yksilöllä on toinen näistä sarvista katkennut, niin kovin yksisarvismainen vaikutelma siitä tulee.

Ihmiskunta on kehittänyt kaikenlaisia myyttisiä olentoja mielessään. Nyt kun värähtelyt ovat korkealla, on ainakin energeettisellä tasolla mahdollista luoda olentoja joita ei alunperin ole ollut fyysisellä tasolla olemassa. Ei siis käsinkosketeltavia yksisarvisia, vaan niitä yksisarvisenergioita. Kannattaa muistaa, että olemme kaikki luojajumalia, meissä on se kipinä. Eli kun tarpeeksi suuri joukko ihmisiä kaipaa ja mielessään luo mitä vain, vaikkapa nyt yksisarvisia, niin jokin sovelias energia ottaa sellaisen muodon, tai ko. energia luodaan tällä ihmisten tahdolla.

Yksisarvismyytti on itselleni eräs vastenmielisimpiä myyttejä. Yksisarvisenhan saa perinteisen legendan mukaan vangittua vain neitsyt. Neitsyyden korottaminen jalustalle ja kaikinpuolinen ihailu ja mystifiointi, on eräs eniten naisille kaikenlaista tuskaa ja hankaluutta aiheuttanut asia kautta aikojen. En siis myöskään tykkää neitsyyttä keskeisessä arvossa pitävistä myyttisistä eläimistäkään.  Mutta siitä vaan, mikä vaan rakkaudella luotu tuo todennäköisimmin rakkaudellisen tuloksen. Jokainen meistä voi luoda energeettisellä tasolla kaverikseen nykyisin vaikka mitä. Tämä nyt on minulle vain tämmöinen mieltymysjuttu.

Toinen mihin en usko, ovat enkelit. Liian 'kirjan-kansojen-hommaa' minun pakanashamaanin makuun. Esimerkki: Ei se ole näitä uskontoja paljon vanhempien energioiden vika, että ko. energiat on myöhemmin kollektiivisesti nimetty 'Arkkienkeli Mikaelin' energioiksi.
Minulle se on vain soturien iso apuhenki, ollut olemassa jo kauan ennen kuin em. uskonnot alkoivat nimetä joitain energioita 'enkeleiksi.'

[Kuuhilda]

Ei sillä nimellä tosiaan ole väliä. Ihan sama miksi sitä sanoo, mutta se on.
Minulla oli pitkään negatiivinen asenne esim. enkeleihin, koska ne tulivat minulle suoraa kristinuskosta, ja kristinusko on minusta aina ollut ristiriitaista ja hankalaa sekä negatiivista energiaa.
Mutta siitä irrallaan enkelienergia on ihan jees

Jos on tilausta ja kaipausta yksisarvisille, niin ihanaa, jos sellaista pystytään itse luomaan.

[Aminanda]

Legendat muuttuvat aikojen saatossa. Mielestäni neitsyt on vertauskuva sisäisestä puhtaudesta. Vain puhtain mielin voi olla yksisarvisen tai minkä tahansa puhtaan olennon kanssa samoilla aallonpituuksilla. Ja vaikka elämässä olisi mokaillut niin kaikki mahdollisuudet sisäiseen puhtauteen ovat vielä tallella. Likaantuneet vaatteet voi pestä ja ihminenkin voi puhdistua sisäisesti valon ja rakkauden avulla.

Kehitymme pikkuhiljaa kohti valoa ja rakkautta. Mitä täydemmin voimme elää todeksi pyyteetöntä rakkautta, auttaa toinen toisiamme ja palvella elämän kokonaisuutta, sitä täydemmin toteutamme omaa todellista itseämme. Siinä on pieni suuri salaisuus, joka tuo rauhan ja rakkauden, sisäisen runsauden, rikkauden ja onnen.

Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut kohdata yksisarvisen. Ja vaikka joillekin yksisarviset ovat satuolentoja, minulle ne ovat tosia, hyviä ja kauniita hevosen kaltaisia olentoja toisilla tasoilla.
 

[Eklektikko]

Juu, ja minä en myöskään tykkää näistä puhtaus/epäpuhtaita vastakkainasetteluista, niillä myös on ihmiskunnan historian aikana nimenomaan kyykytetty naisia. Naiset ovat olelet vähän väliä epäpuhtaita synnytyksen, kuukautisten ja ties minkä vuoksi. Ymmärrän, että puhut henkisestä etkä fyysisestä puolesta, mutta se on sitä samaa jatkumoa, hiukan vain hienostuneena. Dualistiset vastakkainasettelut hyvä/paha, oikein/väärin, puhdas/epäpuhdas ovat sitäpaitsi sitä harhaa jonka valtaan joudumme ihmiseksi inkarnoiduttuamme. Sielun näkökulmasta on vain kokemuksia ja  oppimista, sielu ei arvota asioita dualistisesti.

Okei, maallisten traumojen ja hankalien käyttäytymismallien putsaamista itsestä ehkä voin ajatella puhdistautumisena, mutta se on loppupeleissä ollut minulle maallista toimintaa, koska ne putsattavat asiatkin on kerätty maallisten elämien aikana. Hengellisyys on ollut lähinnä tukitoimenpide esimerkiksi tämän inkarnaation asioita putsatessa. Siihen putsaukseen olen sitten käyttänyt ihan esim. kognitiivis-behavioristista itsetyöskentelyä.

Enkeleistä vielä:
Minulle enkeli ei tarkoita mitään, koska se on juutalais/kristillis/islamilaisen kulttuurin käsite. Minun hengellisyyteni on vanhempaa perua kuin mikään noista. MInulla on apuhenkiä, kuten shamaaneilla yleensäkin. Joku muu kutsuu sitten samaa energiaa enkeliksi. Mutta esim. viimeksi Hengen ja Tiedon messuilla alkoi olla vähän imeltynyt olo kun siellä jouduin pyörimään (vapaaehtoistyövoimana) koko viikonlopun ja joka paikka oli täynnä pastelliväriä, kimallusta ja sensemmoista. Minulle se on ehkä eniten estetiikkakysymys: Jotkut visuaaliset jutut (esim tämän foorumin nykyinen ulkoasu ja värimaailma) ovat vain niin imeliä, että tässä alkaa kaivata insuliinipiikkiä vaikkei ole edes diabeetikko. 

Mutta hyvä että on monenlaista juttua, sillä siten jokainen löytää sitten juuri sen itselleen sopivan tavan.

[Esmiralda]

Hei, mielenkiintoista keskustelua!

Minäkin ajattelen tai olen 'tullut siihen uskoon', että jos on jotakin jumaluutta, niin meissähän se, se mitä meissä luontoa ja jotain tuntematonta henkeä on, jokin virtaa ja luo, energia miljoonilla tavoin. Olemme pystyneet luomaan jopa uskonnot, poliittiset arvot, maailman mahtavat trendit. Meissä virtaa loputon mielikuvien suma. Se luo ja luo jopa fyysiseen värähtelyyn asti.

Mutta asettua siihen vastateloin, vähän kuin Elektikko, luo hyvän tarttumapinnan keskustelulle. Nythän voidaan miettiä, mitä on neitsyys ja puhtaus. Onko se miesten luomaa illuusiota, jota heillä on tehtävänä murtaa. Naisen pitää olla ihana neitsyt siihen asti, kun he sen valloittavat ja sitten pitää olla hyvä 'huora'. Ajattelen että 'huora' on jopa sitä joka antaa vaikka ei haluasikaan. Tai että enkelillä pitää olla siivet ja se on valkoinen. Kuka sen on määritellyt?

Ja mitä on puhdas? Jos se on vain jotakin niin avointa, että 'yksisarviselle' on tilaa tulla. Sehän voi tulla juuri hänelle, jota on elämä rujonnut, polkenut maahan asti, aineiden sumentamalle. Tai se voi tulla vankilan kaltereiden sisään. Yhdistän 'yksisarviseen' unelmaa parammasta ja kauniimmasta, jota kaikki kaipaa.

Ja uskon kollektiiviseen luovaan voimaan. Niin on ehkä syntyneet ufot, enkelit....miksei sitten muutkin olennot. Ehkä suurin osa onkin vain subjektiivisen uskon ja mielikuvan tuotosta.