Tänne hakeuduin...
Olen kärsinyt koko viime vuoden ihan oudoista kivuista oikealla puollani (lantiossa ja säteilynä joka suuntaan) ja eilen sain kuulla siellä majailevan kasvain, munasarjassa.
Miten yksi ainoa sana "kasvain" voi vetää maton alta, vaikka vielä ei edes tiedetä onko se minkä laatuinen?
Päätin eilen illalla eten murehdi turhan takia ja liian aikaisin, mutta se ajatus on tuolla, takaraivossa... oliko tämä tässä? Juuri kun sain elämäni ruotuun ja nautin kaikesta siinä, syliini lentää "kasvain"
Vaikka toisaalta tiedän, että elämä ei pysähdy ja mielipidettä minulta liikkeen suunnalle ei kysytä... se on elämän suloisuuden salaisuus
Seuraavaksi hiipii olkapäälle se piru joka kuiskuttaa tämän olevan seurausta menneestä... Siis mitä he...iä, elämä näyttää kaiken ihanuuden ja mukavuuden, vain viedäkseen sen aivan kieleni kärjeltä, juuri ennnen kuin maistan
Vai? Julmaa huvia.
No joo, lupasin myös olla jossittelematta kunnes tiedän varmasti mistä on kyse. Ja siihen menee aikaa, koska on kesä! Jatkotutkimukset vasta Elokuun alussa...
En kysy mitään, enkä odota mitään. Jos joku tahtoo jotakin kommentoida, kiitos! Kuhan purin lastiani, ehkä saan rauhaisamman yöunen... sit joskus tänään?