Huaaah!
Nyt tässä yön tiimellyksessä ehdin vähän vastaamaan näihin kysymyksiin. Nämä ovat vain minun näkemyksiäni ja oman ymmärrykseni mukainen totuus niinkin monitahoisesta asiasta kuin henkimaailma.
mikä on henkimaailmassa paremmin kuin täälläNo jos verrataan Maapalloon, niin sanotaanko, että ihan kaikki!
Siksi Maapallolla ihmisille heitetään unohduksen verkko päälle ennen syntymää niin vahvaksi, jotta osaisimme keskittyä tähän vaativaan tasoon täysillä. Vanhoilla sieluilla tämä verkko alkaa olla jo niin ohut, että pahimmillaan tällainen vanha sielu haluaa vaan maata paikoillaan ja odottaa kuolemaa. Sille Maapallo on jo niin loppuunkulutettu ja ihan vääränlainen paikka.
Maapallolla on monien erilaisten oppimis- ja kokemusmahdollisuuksien lisäksi myös sellaista hienoutta, mitä henkimaailmassa ei ole ja tähän kuuluvat esimerkiksi fyysiset aistit, syöminen, nukkuminen, liikunta ja seksin harjoittaminen. Täällä voi kokea ja nauttia elämästä kehonsa avulla, joka on mahdotonta henkimaailmassa pelkällä sielulla. täällä voi istua toisen rapsutettavana tai rapsuttaa itse toista, paijata kissanpentua, syödä herkkuja, käydä pitkällä juoksulenkillä tai joogata, vetää kunnon tirsat ja nähdä jänniä unia siinä samalla. Jakaa oma fyysinen kehonsa toisen ihmisen kanssa. Uida viileässä järvessä ja napata paksuja lumihiutalaita suuhunsa. Uppotua pehmeisiin tyynyihin tai halata lähimmäistään.
Tosin vastaavasti on sitten kaikenlaista ikävääkin aisteihin, syömiseen, nukkumiseen, liikuntaan ja seksiin liittyvää, kun nyt ollaan kahtiajakautuneella Maapallolla!
Tirvaista toista naamaan tai tulla itse tirvaistuksi. Reväyttää nilkkansa hyppiessä ja saada mahansa kipeäksi liiasta ruuasta. Kärsiä allergisesta nuhasta haisteltuaan vääränlaisia kukkasia ja palelluttaa sormensa pakkasessa. Oksentaa ja haista pahalle xD Ne ovat sitten tämän Maapallon fyysisten ihanuuksien ikävimpiä puolia, mutta edelleen mahdollisia vain täällä fyysisessä muodossa. Henkimaailmassakin voi varmasti uupua, jos menee liian korkeisiin energioihin liian pitkäksi aikaa, mutten ole koskaan kuullut, että joku olisi oksentanut tai tapellut toisen kanssa kuoltuaan xD
mikä on siellä se toiminta eli mitä tehdään, onko lähinnä oleskelua, opiskelua vai taistojaKuoltuaan sielu saa (saatuaan voimansa takaisin elämän koettelemusten jälkeen) tehdä ihan mitä haluaa. Kirjaimellisesti ihan mitä haluaa. Ketään ei käskytetä eikä kielletä. Jos pidät kukista voit kasvataa oman puutarhan. Jos taas pidät eläimistä voit opiskella vaikka Eläintenhoitaja sieluksi, jotka kuulemma mm. tuovat eläinten sieluja tapaamaan juuri kuolleita omistajiaan näiden tultua henkimaailman puolelle. Jos nautit lukemisesta voit viettää aikaasi kirjastoissa. Maailma on laaja ja tekemistä riittää. Jos taas et halua tehdä mitään, olla vain vaikkapa omassa ylhäisessä yksinäisyydessä saat tehdä niin ihan vapaasti. Tai sosiaalisena järjestää vaikka juhlat. Henkimaailmassa vain mielikuvitus on rajana.
Tekeminen riippuu jonkin verran myös siitä, minkälaiselle tasolle päätyy kuoltuaan. Jos uskoo vahvasti, että "minä joudun kuoltuani kiirastuleen!" silloin luo itselleen tuollaisen tilan, jonne päätyy kuoltuaan. Samoin useimmat hevarit sanovat haluavansa Helvettiin, koska siellä on viinaa, naisia ja parhaat bändit
Hekin voivat halutessaan päästä tuollaiselle itse luodulle tasolla ryyppämään ja kuuntelemaan heviä - henkimaailman puolella mikään ei ole mahdotonta eikä pidä automaattisesti olettaa, että kaikki sielut päätyvät heti valoon. Toiset eksyvät vähän matkalla, mutta heitä varten on tällaisia Sielun Paimenia. He etsivät näitä harhaantuneita sieluja Valoon, mutta eivät vie ketään väkisin sinne. Jokainen sielu päättää itse, kun on valmis luopumaan siitä itseluodusta kuoleman tasosta ja palaamaan kotiin.
Tämä on kuitenkin aika harvinaista, minusta. Suurin osa sieluista tietää minne mennä ja päätyvätkin heti Valoon päin.
mistä omat muistumasi tulevatPääosin meditointikokemuksistani. Teen aina meditoidessani matkan Henkimaailmaan, jossa käyn tapaamassa oppaita ja kysymässä heiltä neuvoa. Omien kokemusteni mukaan maailma siellä on erittäin värikäs ja monipuolinen kuin suoraan fantasiamaailmasta. Tämä on tietenkin vain minun totuuteni siitä maailmasta.
Minulla on myös hataria muistoja menneiden elämien tavoin henkimaailmasta, mutta olen kokenut, että kun voin mennä tuonne meditoimalla minun ei ole tärkeää kaivaa muistoja esiin. Voin elää paikan uudestaan ja uudestaan.
ollaanko siellä lähinnä elämien välillä ja jostain pisteestä pysyvästiHenkimaailmassa ollaan elämien välillä niin kauan, kun reinkarnaatiota tarvitaan sielun jalostamiseksi. Aika, kuinka kauan siellä ollaan elämien välillä on yksilökohtaista. Käsittääkseni jossain vaiheessa jäädään kokonaan henkimaailmaan, mutta jatketaan sielun jalostamista siellä. Tarkoitushan olisi päästä takaisin Alkulähteeseen, joskin olen kuullut, että Alkulähteeseen pääsyn jälkeen sielun kiertokulku alkaa uudelleen alusta. Ei ehkä Maapallolla, mutta jossain muualla. Itse en ainakaan vielä allekirjoita tuota, se tuntuu jotenkin omituiselle, ikään kuin sille, ettei ikinä saisi rauhaa vaan aina pitäisi olla tekemässä ja menossa saavuttamatta koskaan määränpäätään. Mutta, en osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata.
entäs ennen sielujen luomista, mitä olimme, olimme siis Alkulähde eli KAIKKIEN pitäisi periaatteessa muistaa se tilaKäsittääkseni se miten hyvin muistamme elämämme henkimaailmassa riippuu sieluniän lisäksi siitä paikasta, jonne olemme syntyneet. Toisilla planeetoilla asukkaat muistavat erittäin selkeästi henkimaailman aikaisen elämänsä, toisaalla se taas unohtuu tyystin. Sielu ei unohda kuitenkaan, mutta on eri asia saako ihminen muiston kuolleistaan päivätietisuuteen.
Täällä Maapallolla sielun päälle heitetään unohduksen verho, jotta sielu jaksaisi keskittyä maanpäälliseen elämäänsä täysillä. Maapallo on nimittäin rankka paikka! Mitä siitäkin tulisi jos kokisimme jatkuvasti olevamme täysin vieraassa paikassa, vieraassa ajassa, vieraassa kulttuurissa tuntematta koskaan oloamme kotoisaksi, potien jatkuvaa hellittämätöntä koti-ikävää? Eihän täällä kukaan jaksaisi olla, jokainen tekisi itsemurhan heti kun olisi tarpeeksi vanha pitelemään veistä käsissään tai nielemään pillereitä, jotta pääsisi takaisin kotiin! Maapallo olisi ihan turha paikka.
oppisalit, tai eri kerrostumat jos tiedätEn tiedä kerrostumia, mutta tiedän sen verran, että henkimaailma on jakaantunut eri tasoihin lähinnä tuon tason energian voimakkuuden mukaan. Mitä korkeampi taso, sen voimakkaampi ja hienompi energia siellä vallitsee. Minä esim. poksahtaisin, jos joutuisin nyt heti lähelle Alkulähteen tasoa!
Oppisaleja on paljon erilaisia - on kouluja, auditorioita, yliopistoja jne. joissa sielut saavat koulutusta sekä kuoltuaan että uniensa aikana. Muistan itsekin käyneeni kuuntelemassa vierailevien luennoitsijoiden luentoja auditorioissa unieni aikaan. Ketään ei tietenkään pakoteta minnekään opinahjoon, jos niin ei halua.
Sielut voivat jakaantua kouluissakin erilaisiksi pikku luokiksi, jolloin ryhmäopetus on tehokkaampaa ja samaan oppitehtävän ehtineet sielut voidaan kerätä yhteen. Se on helpompaa kaikille, sillä olisihan täällä Maapallollakin aika hankalaa, jos samaan ryhmään istutettaisiin ekaluokkalainen, kuutosluokkalainen, ysiluokkalainen, lukion kolmasluokkalainen, ammattikoululainen, yliopisto-opiskelija ja ammattiin/yliopistosta valmistunut.
mitä mielestäsi opimme täällä eikä siellä, siis 3d maailmassaAinakin Maapallolla opiskellaan minun tietojeni mukaan fyysisyyttä (johon kuuluvat siis nuo aistit ja seksuaalisuus ainakin) sekä kahtiajakoisuutta. Maapallolla yksi asia kattaa yleensä kaksi puolta, kuten tuolla aiemmin esimerkeilläni kerroinkin. Tärkeää on kuitenkin oppia, että kahtijakoisuus ei silti kumoa sitä, etteivätkö nuo kaksi voisi olla yhtä - Ying Yang meininkiä siis. Kaikki on Alkulähdettä, sekä kuuma että kylmä vesi. Kuuma vesi ei kumoa kylmää eikä kylmä kuumaa.
Se, mitä kaikkea muuta täällä itse kukin opiskelee ja muistelee on sitten yksilökohtaista.