Ajattelin kertoa teille pienen pätkän tarinaa elämästäni.Tämä liittyy ikuisiin ja vaikeisiin kysymyksiin,ihmissuhteisiin ja tunteisiin.Mikäpä sen vaikeampaa kuin ihmissuhteet ja ne tunteet?
Ja jos jollakin samanlaisia kokemuksia tai hyviä neuvoja tmv.niin otan ilolla vastaan.Tai jos vaikka joku osaisi ennustaa?
Noniin.3 vuotta sitten tapasin miehen, jota aloin kutsumaan "piikkilihassa-tyypiksi".Samoihin aikoihin tapasin myös nykyisen rakkaan avopuolisoni. "Piikkiliha"-tyyppi veti multa jalat alta ja sukat pyöri vinhaan.Meidän välillä oli tajuttoman voimakas energialataus...käsinkosketeltava suorastaan.Sellaista en muista kokeneeni kenenkään muun kanssa
.Avopuolisoni kanssa tosiaan aloimme kuitenkin seurustelemaan-vietimme vain paljon aikaa yhdessä ja siitä se lähti.Hitsauduimme yhteen ja roihumme oli tasainen ja turvallinen,mutta roihu se oli sekin
! Piikkilihassa jäi...mutta hän asui samoilla kulmilla kuin mekin(kohtalon ivaako?!) ja väkisinkin törmäilimme tuon tuostakin koiralenkillä tai kauppareissulla ja hillittömät kipinät vain sinkoilivat jo katseesta
! Meni aina tovin toipua noista ihan pienistäkin kohtaamisista kun masussa oli perhosia.
Sitten muutimme avopuolisoni kanssa ja en (onnekseni?) törmännyt enää "piikkiin."No välillä hän kyseli kuulumisia,mutta ei kummempaa ollut ja rakkaani kanssa oltiin onnellisia ja roihu oli ihanan tasainen ja lämmin.Ajattelin jo,että vihdoin pääsin "piikin"lumouksesta pois.
Pari vuotta tässä meni mukavasti,kunnes kohtasin tuon "piikin lihassani" ja eihän se piikki ollut lihastani minnekään poistunut!
Se hillitön,voimakas energialataus,vetovoima,kuin oltaisiin magneetteja oli edelleen välillämme.Ei tarvinnut kuin katsoa toista tai vahingossa hipaista...huhhuh...!Juttelimme pitkään...Mutta ei kumpikaan uskaltanut avautua juttelemaan näistä tuntemuksista vaikka selvästi molemmat sen tuntee.
Tiedän kuitenkin,etten halua muita kuin rakkaan avopuolisoni!Mutta sitten tulee joku joka tökkäisee mun turvallisen kuplan rikki!Sain kuitenkin tietää,että "piikkini" olisi halunnut silloin reilut 3 vuotta sitten enemmänkin...mutta seurustelinkin jo toisen kanssa.Itse taas ymmärsin silloin,ettei piikki halua minusta sen kummempaa...ehkä vain intohimoa...ei vakavampaa.(En usko että olisin silti valinnut toisin,jos olisin tiennyt...)Silti asia vaivaa nyt minua.Ajatus on ihan sekaisin.Joskus tuntuu,että se on se vetovoima,mihin olen koukussa...siihen energiaan...!?En oikein osaa paremmin selittää ja ent iedä onko tässä mitään pointtia.Mutta ihminenhän se minäkin vain olen!Ja lupa olla sekaisin...
Tiedän mistä puhut, samoja kokemuksia
