Tähän jos jotain joku saisi, niin kiitollinen olisin. Omat tunteet, järki ja sydän on vähän sekaisin, ja yksisarviset paukuttaa kortilla "love", mistä en oikein tykkää.
Elikkäs.. yli kaksi vuotta sitten törmäsin saman ikäiseen herraan. Ihastus oli molemminpuolista ja kaukosuhteena suhteemme kesti kuukauden. Oli myrskyisää, oli konflikteja.. Tuntui, ettei missään mielessä sovita yhteen. Lopullista eroa ei vaan ole tullut, taukoa on vain silloin jos jommalla kummalla on joku toinen. Ollaan molemmin puolin käsketty painua minne sattuu, vaan aina tultu takaisin. Eikä ole niin, että toinen roikkuu vaan kyllä tässä on molemmat jo.
Nyt päivittäin yhteyksissä, nähdään suht usein ja syksyllä muutan samalle paikkakunnalle. Eroon ei pääse millään, mutta yhteenkään ei olla menty. tuntuu, ettei rakkaus riitä.
Ollaan toistemme vastakohdat elämäntavoiltamme, täysin erilaisia. Hän elää hetkessä, minä suunnittelen ja säästän, hän kokeilee "pahojen poikien" juttuja, minä taas täysabsolutisti kiltti tyttö. Hän pessimisti, mie optimisti, hän kokeilee ja elää ja minä varon.
Kaksoiliekkie olen pohtinut aiemminkin vaan en halua jostain syystää myöntää, että ehkä se on juuri tässä. Joku, jonka kanssa ei voi elää, mutta jota ilman ei halua elää.
Hän vaaleahko ristiverinen, keskimittainen nuori mies. Minä pitkä vaalea nuori nainen.
Jos joku saa tähän ajatuksia, niin kiitän etukäteen
