Ette arvaa mistä minä juuri kotiuduin!Metsästä.
Piti vain kastella nuo kukat,mutta homma karkasi tyystin käsistä.
Ajattelin pikaisesti istuttaa vielä ruukkuun pääsyä odottavia kukkia,mutta kun ei ruukun pohjassa ollut reikää.Siis salaojitus tiedossa ja ei kun hyppäsin autoon ja lähdin etsimään.
Siinä sivussa löytyivät nuo seitsemän sortin kukat,jotka nyt tyynyn alla.
Pysähdyin paikkoihin,joissa saattaisi lehdokkeja olla,vaan ei nyt lykästänyt.Vain pari olisi riittänyt.
Ja kun ajoin aivan metsäiselle tielle ja valikoin siinä kiviä,soitti lapsuudenystävä.Siellä minä sitten istuskelin toista tuntia ja muistelimme kaikkia hauskoja yhteisiä kokemuksia.
Kävi kuten Ippuskallekin,kylmä tuli,joten autoon istumaan ja puhelua jatkamaan.Onneksi ystävän akku tyhjeni,muutoin höpöttäisin sielä vieläkin.
Mutta oli meillä hyvät naurut ja taas sovittiin,että pitää tavata nokatusten,mutta ei se yleensä koskaan toteudu.
Ajattelin,että tässä taas yksinelon hyvä puoli.Kun ei kukaan odota,ei tarvitse kelloa,eikä selittää menojaan ja olojaan.
Niin Elämänilo,päivä päivien joukossa.Ja mukavastihan tuo meni.Ei ole turhia pahanolon kipuja huomenna.
NAUTITAAN KESÄSTÄ!