Itse pidän Jumalaa/Lähdettä kaikkitietoisuuden kokoavana pisteenä.
Ja pisteen siitä tekee se, että on olemassa tajunnankokemus, mille ei löydy läpäisevyyttä kuten ei rajoitteitakaan, koska se läpäisee kaiken mahdollisen.
Sitä kutsun vaikkapa henkiseksi kotitilaksi.
Tämä olikin parempi vertaus kuin Minä Olen ulottuvuus,jolla kuitenkin samaa yritin selittää.
Ihminen on kautta aikain hakenut jumalyhteyttä, so. tietoista yhteyttä siihen "korkeimpaan", mutta samalla hän ei ehkäpä olekaan hoksannut etsiä tietoista yhteyttä "matalimpaan".
Syystä, että matalin on tähän asti ollut myös kiintein maataso eli se "harmaa kivi" läpäistäväksi.
Aivan, siksipä tulisi ymmärtää että maa onkin oma luomuksemme, Se on Itsessä.
Ei erillisenä, vaan se olen minä.
Jo Drunvalo puhuu tästä,merkaba meditaation onnistuminen edellyttää rakkaus-suhteen maahan, yhteyden maahan. Kaikki on sisäkkäin...
Toisin sanoen, summattuna: päästäkseen "kaikessa on kaikki" -tietoisuuteen ihmisen on voitava yhdistää korkein matalassa ja matalin korkeassa sekä oltava välittävänä, yhdistävänä tekijänä luomiselleen.
*nyökyttelee*
Sillä kun sijoittaa "korkeimman" erilliseksi "matalasta", syntyy "toiseuden jumala" - se tarveolento, josta pyhät kirjammekin meitä varoittaenkin muistuttavat.
Koskapa tarvitseminen tekee riippuvaiseksi siitä, että on jotakin, mikä täydentää ja josta voi olla "kiinni" onni ja myötätunto, rauha ja sovinto, antaminen ja saaminen.
Kaikessa on kaikki, Minä Olen tuo kaikki.
Niin alhaalla kuin ylhäällä, sisällä kuin ulkona, sulautuen yhdeksi..Jumalaksi, siksi pisteeksi. :
Ihmiskunnan yleinen henkinen tajunnantila tai henkisen kehityksen aste voi kuin voikin edustaa "astraalista mentaaliseen" -siirtymävaihetta,
Kiitos, tiesin että joku muukin sen voi näin ymmärtää, sillä olemme tämä planeetta,joka siirtymävaihettaan lähestyy.
mutta korostan sitä, että kukin meistä omaa jo itsessään aiheina edellytykset olla tietoinen itsessään piilevästä jumaluudesta
eli siitä tajunnantasosta, josta energia aineeseen sulautumaan lähtee ja johon se henkeen yhtymisessä palaa.
Kyseessä on ilmenevää maailmaamme läpäisten ympäröivä vapauden piiri, jossa voi sanoa tulevansa KAIKKIALTA
ilman, että on niitä avaruusmatkailijoita.
Ja taso, jolla voimme matkata myös yhtenä KEHONA - koko sakki.
Ja tuota matkailua tulemme opettelemaankin(jotkut sitä jo tekevätkin)
"erillisinä kehoina" mentaalimaailmassa, - ajatustemme voimalla.
Kokonaisina, tietoisina kaksinaisuudesta,polariteeteista, tunnemaailmastamme.
Sitä ennen on kuitenkin se paratiisin aika, tuhatvuotinen valtakunta...
Lepopäivä.Ykseydessä Oleminen.
