Onkin tähdellistä havaita luovansa mielikuvituksessaan kaiken kanavoimansa.
Joten lisäänpä vielä sen 1 % tuohon 99:ään prosenttiin!
Toisin sanoen: "I made it!"
Se ei tee luojasta vähemmän luojaa,
että hän on yhtä luotujensa kanssa mahdollistaen samalla kanssaluomisen ilon.
Tähän asti kun olemme tottuneet ja kiltistikin alistuneet ottamaan ikään kuin jostakin ulkopuoleltamme vastaan noita kanavoituja osatotuuksia - näkemyksiä siitä informaatiosta, mitä kulloinkin vedämme magneettisesti puoleemme eli mitä kulloinkin mistäkin voimme käsittää.
Ja tässä onkin jutun juuri: se, että kukin meistä luo itse todellisuuttaan, ei tee siitä enemmän muiden todellisuuksista irrallista - "ihminen ei ole saari".
Fyysinen kehonko puuttuminen tekee henkiolennosta vähemmän enkelin?
Voisimmeko ajatella niin, että olemme paitsi enkeli-ihmisiä, niin myöskin ihmisenkeleitä?
Siipihavainnoista:
No katsos kun ihmisellä on, häneltä löytyy ihka oikeatkin "luomisen siivet" taikka "luomisvoimaisuuden siivet" - tuolta munuaisten kohdalta, selkäpuoleltamme ylös leiskuen. Kyse vaan ompi hienokehollisuudesta, joka sinällään läpäisee fyysisyyttämme ja on siten paljaalle silmälle näkymätöntä.
Luomista voi ilmetä tuhovoimaisuutena (mustat siivet) tai rakennusvoimaisuutena (valkeat siivet) mutta myös niiden välisyytenä - jonkinlaisena polariteetteja yhdistävänä neutraalina voimankäyttönä. Positiivisuus puolestaan neutralisoi negatiivisuutta. Siten luomalla "hyvää" heikennetään "pahan" vaikutusta.
Suklaansyömistä en itse pidä lainkaan yhdentekevänä, nam!
"Lässyttelyt", "äkki-imelät kanavoinnit" ja "öklöttämiset" ovat asennevireisyyttä ja siten ainoastaan rajoittunut ilmaus kokemisen koko skaalasta.
Siinä, missä joku toinen voi kokea ahaa-elämyksiä
taikka nähdä kanavoidun tekstin läpi:
siihen omaankin totuuteensa, joka kanavoidusta tekstistä puuttui,
mutta jonka se olemattomuudellaankin PALJASTI.