Abyatur, sinäkään et varmaan huomannut, että en ole ollut kotona, vaan Helsingissä nyt muutaman päivän Tuskassa
Käytössäni olivat vain enkelikortit ja Sai Baban kirja, eli jos vastausta ei ole tullut se tarkoittaa sitä, että katson sen jollain muulla välineellä kuin noilla kahdella käytössäni olleella.
... Olisikohan minun pitänyt
lihavoida tuo Hesan matka ilmoitus?
Tuntuu, että se meni kaikilta ihan ohi! No, ehkäpä harjoittelette minun avulla kärsivällisyyttä - kaikki ajallaan?
Mutta nyt! Huhhuijaa! Viimeinkin kotona! Vaikka selvinpäin olinkin koko viikonlopun, kuten normaalia, niin kyllä nuo festarit vaan aina kysyvät voimia
Ehkä mie alan olla liian vanha Tuskaan(kin)….
Hirveästi se festarimeninki oli muuttunut tässä 4 vuoden aikana! Perjantai ja lauantai olivat tosi railakkaita päiviä ja sunnuntai rauhallinen – viimeksi kun olin Tuskassa perjantai oli yhtä menevä kuin tämän vuoden sunnuntai. Sunnuntai olikin paras päivä ^_____________^
Mutta, asiaan. Jatkan tässä kysymysten purkamista ja NYT mennään sitten aikajärjestyksessä. Edelleen muistutan, että menneitä elämiä katselen sitten, kun tunnen, että aika on oikea
SALMKRI, sinulla oli huolia. Mie nostan tähän apua. Kaikkiin kolmeen kysymykseen tuntui napsahtavan neuvo Dyerin kirjasta. Jos jokin kohta tuntuu epäselvältä, kerro, niin yritän analysoida sinulle, mitä se mahtaisi minusta tarkoittaa. Minusta tämä on mahdollinen viesti myös suoraan äidillesi, ei ainoastaan sinulle.
”Kun palaat toistuvasti kokemukseesi ja varsinkin jos kuvailet tapahtumaa useimmissa yhteyksissä ja lyöt itseesi jonkun leiman (insestin kokenut, alkoholisti, orpo, hylätty), et tee sitä saadaksesi valtaa. Teet sen sisäisen katkeruutesi tähden. Tämä katkeruus ilmenee vihana ja raivona aina näistä tapahtumista puhuessasi ja tällöin rakennat elämäsi solukkoa aivan kirjaimellisesti niiden varaan.
Se tulehduttaa kehoa ja estää paranemisen. Ja sama pätee henkeen. Tällainen katkeruuden kylväminen estää sinua tuntemasta omaa arvoasi. Alat kokea olevasi saastainen, epäonnekas, arvoton ja paha ihminen, ja kun lähetät tällaisia ajatuksia universumiin, et voi saada puoleesi tippaakaan rakkautta etkä onnea.
Vanhoihin haavoihin takertumisesta pääsee eroon anteeksiannon avulla. Anteeksianto on kaikkein parasta, mitä voi tehdä oman fysiologiansa ja henkisyytensä hyväksi, ja silti se viehättää ihmisiä yleensä kaikkein vähiten – pitkälle egon kiistattoman johtoaseman vuoksi. Anteeksianto mielleetään jotenkin samaksi kuin väärän teon hyväksyminen. Se ei kuitenkaan ole anteeksiantoa.
Anteeksianto merkitsee sitä, että täytät olemuksesi rakkaudella ja säteilet sitä ulkomaailmaan kieltäytyen sitotumasta ilkeämielisyyteen tai vihaan, jonka haavat aiheuttanut käytös on synnyttänyt. Anteeksianto on henistä itsensä rakastamista ja sillä viestität kaikille itsesi mukaan lukien, että olet rakkauden kohde ja haluat levittää sitä ympärillesi.
Näin tapahtuu vanhoista haavoista irtautuminen, eivätkä ne enää vakuta sinusta säilyttämisen arvoisilta. Näin loppuu syyttely ja tsesäälissä vellominen, eivätkä vanhat traumat enää anna elämälle suuntaa. Tällöin annat itsellesi anteeksi hiljaa sisimmässäsi, piittaamatta siitä, ymmärtävätkö muut sitä vai eivät. Luovut silmä silmästä-ajattelusta, joka vain lisää tuskaa ja kostonhalusi sammuu: tilalle tulee rakastava ja anteeksiantava suhtautuminen. Hengellinen kirjallisuus, jota kaikki eri uskontokunnat ovat julkaisseet, tukee tätä sanomaa.
Sinun on välttämätöntä tuntea oma arvosi kyetäksesi vetämään puoleesi sitä, mitä haluat. Tämä on ymmärrettävissä tavallisella maalaisjärjellä. Jollet koe ansaitsevasi jotakin, miksi kaikkea asuttava jumalallinen enerhia tarjoaisikaan sinulle yhtään mitään? Siksi sinun on ymmärrettävä, että sinä ja jumalallinen energia olette yhtä – älä kuuntele egoasi, joka pyrkii juonillaan estämään tietoisuutesi siitä, että olet itse oman elämäsi herra.”
