seuraava »

[maarita]

Minuakin ovat aina kiehtoneet intiaanien viisaudet.

Olenkin nyttemmin kuullut eläneeni myös intiaanielämiä.

Seuraavan perinteisen intiaanirukouksen haluan liittää tähän muutama viikko sitten pois nukkuneen sisareni muistoksi:

"Kun olen kuollut
itke hiukan minun vuokseni.
Ajattele minua toisinaan, mutta älä liikaa.

Ajattele minua silloin tällöin
sellaisena kuin olin eläessäni.
Toisinaan on mukava muistella, mutta ei kauan.

Jätä minut rauhaan
niin minäkin jätän sinut rauhaan.
Ja niin kauan kuin elät
säästä ajatuksesi eläviä varten."

[Esmiralda]

Voi, ihana juttu!

Toki kumarran minäkin syvään! Toivon heille kautta maailman, että he osaisivat ylläpitää kulttuuriaan ja perinteitään, varsinkin niitä henkisiä.

Ja mielestäni saamelaiset kuuluvat samoihin alkujuuriin, intiaaneja hekin tavallaan. En osaa heitä erottaa joukosta. Heitä on pidetty yhtä kaltoin täällä. 

Ilahduin kun kävin tervehtimässä nuorinta poikaani. Seinällä oli iso juliste intiaanipäällikön ajatuksista, vanha kuuluisa juttu, puhe, jonka hän piti joskus valkoisille (kun en nyt taas muista nimeä). Sanoinkin hänelle, että tuota samaa puhetta säilytti myös isäni, siis hänen pappansa, pitkään piti työhuoneensä seinällä sitä myös.

Kukahan löytäisi tämän puheen ihmisen ja luonnon yhteydestä tähän?

[Rakkauden enkeli]

Hienoa että tänne on tullut lisää vastauksia.  Onpas meitä ex-inkkareita täällä paljon. Onkohan Suomessa ylipäätänsä paljon?  : Tanssii susien kanssa on minunkin yksi ehdoton lempparielokuva.  Esmiralda olen samaa mieltä noista saamelaisista. Ja taidan tietää tuon puheenkin jota tarkoitat, nyt vain en saa mieleeni minäkään kenen puhe se oli. Olisiko ollut Black Kettle... Mietii...  : Minulla taitaa olla se puhe itsellänikin jossain. yritän löytää sen "arkistoistani" tänne... Sillä välin tähän lisää muita viisauksia:

THE SPIRIT OF THE REDMAN

I am not separate from my Creation
any more than your thoughts
are separate from you.
I am not the reality behind the world
But the reality that is in it.
For I am in the world with you
in all your life
wherever you are
wherever you go
wherever you look.
You can see me in the Moon
and in the Stars
that bring forth light
out of the darkness.
You can feel me in the breeze
that kisses your cheek.
You can hear me in the flowing waters
that refresh and renew.
The tiny seed that grows to a mighty oak
contains my power
and the bud that blossoms forth in flower
enfolds my fragrance.

I am with you now
in the ever-changing present
that is true eternity.
Closer then the breath
that brings your body life.
Closer than the thought
that springs within the mind
that ignorant men call finite.
Closer than the beat
that keeps your heart in tune.
For I am to be found nowhere
but where you are.
For I am the One that is All
and can be seen in all.
Anywhere.
Everywhere.

(http://www.the-wild-west.co.uk/images/native-americans.jpg)

[taiska]

Minä rakastan elokuvaa Viimeinen Mohikaani ( tosin tanssii susien kanssa on myös ihana  )  !!!!

[Ajatus]

Tästä ketjusta tuli elävästi mieleen, kun nuorena inter-raililla ollessani ostin jostain intiaanipostikortteja, joista yhdessä oli ajatuksia herättävä runo. Satuin löytämään sen netistä:

"Only after the last tree has been cut down.
Only after the last river has been poisoned.
Only after the last fish has been caught.
Only then will you find that money cannot be eaten."

- Cree Indian Prophecy

[Dala]

Tästä ketjusta tuli elävästi mieleen, kun nuorena inter-raililla ollessani ostin jostain intiaanipostikortteja, joista yhdessä oli ajatuksia herättävä runo. Satuin löytämään sen netistä:

"Only after the last tree has been cut down.
Only after the last river has been poisoned.
Only after the last fish has been caught.
Only then will you find that money cannot be eaten."

- Cree Indian Prophecy

Tämä löytyykin pikkuisen erilaisena kirjasta Äitini Tuuli.

Vasta kun viimeinenkin puu on kaadettu,
vasta kun viimeinenkin joki on myrkytetty,
vasta kun viimeinenkin eläin on tapettu,
silloin valkoinen mies ymmärtää ettei rahaa voi syödä.

 

Niin totta, niin totta...

[Cheva]

Minäpäs kirjoitan tämän tähän lukioni uskonnonkirjasta

INTIAANIPÄÄLLIKKÖ SEATTLEN VASTAUS SUURELLE VALKOISELLE PÄÄLLIKÖLLE 1854

Vuonna 1854 Washingtonin Suuri Valkoinen päällikkö teki tarjouksen intiaaneille ostaakseen heidän maansa ja lupasi antee heille reservaation sen sijaan. Intiaanipäällikkö Steattlen vastausta tähän tarjoukseen pidetään kauneimpana ja syvällisimpänä luonnon ja omaperäisen kulttuurin puolesta pidettynä puheena, mitä tunnetaan.

"Washingtonin Suuri päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa meidän maamme.

Suuri Päällikkö lähettää meille myös ystävyyden sanoja
ja vakuuttaa hyvää tahtoaan meille.
Se on hänelle kunniaksi, sillä me tiedämme,
Että hän tuskin tarvitsee meidän ystävyyttämme

Mutta me harkitsemme hänen tarjoustaan.
Sillä me tedämme, että valkoinen mies voi tulla
aseiden kanssa ja ottaa mamme ellemme myy.

Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä
taivasta yläpuolellamme tai maan lämpöä?
Koko ajatus on meille outo

Ellemme omista ilman raikkautta tai veden kimallusta,
kuinka kukaan voi ne ostaa?

Jokainen pala tätä maata on pyhä minun kansalleni.
Jokainen kiiltävä männynneulanen, jokainen rannan hiekkajyvä,
usva hämärtyvässä metsässä,
jokainen aukio ja jokainen pörräävä hyönteinen
on pyhä kansan muistoissa ja kokemuksissa.
Puissa virtaava mahla kuljettaa mukanaan
punaisen miehen muistoja.

Siirtyessään tähtien pariin unohtavat valkoisen
miehen vainajat sen maan, jossa he ensi kerran näkivät päivänvalon.
Meidän vainajamme eivät koskaan unohda tätä ihmeellistä maata,
koska se on punaisen miehen äiti.
Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä.

Tuoksuvat kukat ovat sisariamme,
kauris, hevonen ja mahtava kotka
ne ovat veljiämme.
Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys,
ponin ruumiin lämpö ja ihminen,
kaikki kuuluvat samaan perheeseen.

Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö
lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme,
hän vaatii meiltä todella paljon.

Suuri Päällikkö sanoo, että hän varaa meille paikan,
jossa voimme elää omissa oloissamme,
levossa ja rauhassa.
Hän olisi meidän isämme ja me hänen lapsiaan.

Me siis harkitsemme tarjoustasi ostaa meidän maamme.
Mutta se ei ole helppoa.
Sillä tämä maa on meille pyhä.

Purojen ja jokien kimaltava vesi ei ole vain vettä,
vaan se on meidän esi-isiemme verta.
Jos me myymme tämän maan,
täytyy teidän muistaa että se on pyhä.
Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että se on pydä
ja että jokainen häilähtävä varjo järvien kirkkaassa vedessä todistaa minun kansani elämän tapahtumista ja muistoista.
Veden solina on minun isäni isän ääni.

Virrat ovat veljiämme, ne sammuttavat janomme.
Virrat kantavat kanoottejamme ja ruokkivat lapsemme.
Jos me myymme sinulle maamme,
Teidän täytyy muistaa ja myös opettaa lapsillenne,
että virrat ovat veljiämme ja teidän veljiänne,
ja teidän tulee kohdella niitä niinkuin veljiänne.

Punainen mies on aina joutunut väistymään etenevän valkoisen miehen tieltä
kuin usva häipyy vuorilta aamuauringon noustessa.
Mutta meidän isiemme tuhka ja on pyhä.
Heidän hautansa on pyhä tanner ja niin ovat nämä kunnaat,
nämä puut, tämä maan kolkka pyhitetty meille.
Me tiedämme, ettei valkoinen mies voi ymmärtää meidän teitämme.
Hänelle yksi paikka on yhtä hyvä kuin toinenkin,
Sillä hän on kuin muukalainen,
joka tulee yöllä ja ottaa maasta minkä tarvitsee.
maa ei ole hänelle veli, vaan vihollinen,
ja kun hän on voittanut sen, hän jatkaa matkaansa.

Isiensä haudat hän jättää taaksensa eikä välitä.
Hän ryöstää maan lapsiltaan.
Siitäkään hän ei välitä.
Hänen isiensä haudat ja hänen lastensa perintöoikeudet on unohdettu.
Hän kohtelee äitiään maata ja veljeään taivasta kuin tavaroita,
joita voi ostaa, ryöstää ja myydä kuin lampaita tai lasihelmiä.
Hänen ahneutensa nielaisee kaiken ja jäljelle jää vain autio maa.

Mitäpä minä tiedän.

Meidän tapamme eivät ole teidän tapojanne.
Teidän kaupunkinne näkeminen koskee punaisen miehen silmiin.
Mutta ehkäpä punainen mies on villi eikä ymmärrä.

Ei ole hiljaista paikkaa valkoisen miehen kaupungeissa.
Ei yhtään paikkaa, jossa voi kuulla silmujen puhkeavan keväisin tai hyöteisen siipien rapinan.
Mutta ehkä kaikki johtuu siitä, että olen villi enkä ymmärrä.
Melu vaan loukkaa korvia.
Ja mitä on elämä ellei voi kuulla kehrääjän yksinäistä huutoa
tai sammakoiden kinastelua yöllä lammen ympärillä.
Minä olen punainen mies, enkä ymmärrä sitä.
Intiaani kaipaa lammen kasvojen yli suhahtavan tuulen pehmeää ääntä
ja metsän havujen tuoksua tuulessa sateen jälkeen.

Ilma on kallisarvoista punaiselle miehelle,
sillä kaikilla elävillä on osansa jokaisessa hengenvedossa
eläimet, puut, ihmiset - kaikki hengittävät samaa ilmaa.
Valkoinen mies ei näytä huomaavan ilmaa, jota hän hengittää.
Hän on löyhkälle turta kuin päiviä kuolemaisillaan ollut mies.
Mutta jos me myymme sinulle maamme,
täytyy teidän muistaa, että ilma on meille kallisarvoista,
sillä se jakaa henkensä kaiken sen elämän kanssa, jota se ylläpitää.

Tuuli, joka antoi isoisällemme hänen ensimmäisen hengenvetonsa,
ottaa vastaan myös hänen viimeisen huokauksensa.
Ja tuulen täytyy antaa myös lapsillemme elämän henki.
Jos me myymme maamme,
täytyy sinun pitää se erillään ja pyhänä, paikkana,
jonne valkoinen mieskin voi tulla maistamaan tuulta,
jolle niityn kukat ovat antaneet tuoksun.

Niin me harkitsemme tarjoustasi ostaa maamme.
Jos me päätämme hyväksyä sen,
minä asetan yhden ehdon:
valkoisen miehen pitää kohdella
kaikkia eläimiä alueella veljinään.

Minä olen villi enkä ymmärrä mitään muuta tapaa.
Olen nähnyt tuhansien puhvelien mätänevät preerialla valkoisen miehen jäljiltä,
kun hän ampuu ne ohikiitävästä junasta.
Minä olen vain villi, enkä voi ymmärtää miksi savuava rautahevonen olisi tärkeämpi kuin puhveli, jonka me tapamme vain pysyäksemme hengissä.

Mitä on ihminen ilman eläimiä?
Jos kaikki eläimet olisivat poissa,
ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen.
Sillä mitä tahansa tapahtuu eläimille,
tapahtuu ennen pitkää myös ihmisille.
Kaikella on yhteys.

Teidän täytyy opettaa lapsillenne,
että maa heidän jalkojensa alla on esi-isiemme tuhkaa.
Niin että he kunnioittavat maata,
joka on kyllästetty heidän kaltaistensa elämällä.
Opettakaa lapsillenne mitä me olemme opettaneet lapsillemme,
että maa on meidän äitimme.
Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille.
Jos ihminen sylkee maata, hän sylkee itseään.

Tämän me tiedämme.
Maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle.
Tämän me tiedämme.
Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen.
Kaikki luodut ovat yhtä.

Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille.
Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie.
Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen.

Mutta me harkitsemme tarjoustasi muuttaa reservaattiin,
jonka olet varannut minun kansalleni.
Elämme syrjässä ja rauhassa.
Ei se paljoa merkitse, missä asumme päiviemme loppuun.
Lapsemme ovat nähneet isiensä nöyryyttävän tappion.
Soturimme ovat häpeästä tappion jälkeen
vajonneet joutilaisuuteen ja saastuttaneet itsensä
makeilla ruuilla ja kovilla juomilla.

Merkitsee kovin vähän,
missä me vietämme loput päivämme.
Niitä ei ole monta.
Vain joitakin tunteja, joitakin talvia vielä,
eikä yhtään lasta niistä suurista heimoista,
jotka kerran elivät ja asuivat tällä maalla
tai jotka nyt vaeltavat pieninä ryhminä metsissä,
ole jäljellä suremassa sen kansan hautojen äärellä,
joka kerran oli yhtä mahtava ja toiveikas kuin sinun kansasi nyt.
Mutta miksi minä murehtisin kansani menoa.
Heimot koostuvat vain ihmisistä, ei muusta.
Ja ihmiset tulevat ja menevät kuin meren aallot.

Ei myöskään valkoinen mies,
jonka Jumala puhuu hänelle kuin ystävä ystävälle,
ole mikään poikkeus yhteisestä kohtalostamme.
Ehkä meistä lopulta tulee veljiä, kuka tietää.
Yhden asian me tiedämme,
asian jonka valkoinen mies voi joskus tajuta
-meillä on yhteinen Jumala.

Te voitte luulla, että omistatte Hänet
niin kuin voitte omistaa maamme.
Mutta sitä ette voi.
Hän on kaikkien ihmisten Jumala
ja hän tuntee samaa sääliä niin valkoista kuin punaistakin kohtaan.
Tämä maa on Hänelle kallis ja joka tekee vahinkoa maalle, halveksii sen Luojaa.
Myös valkoiset katoavat, ehkä ennemmin kuin kaikki muut heimot.
Joka jatkuvasti likaa oman sijansa,
tukehtuu jonain yönä omaan saastaansa.

Mutta tuhonne partaallakin te loistatte kirkkaasti
sen Jumalan voiman sytyttäminä, joka toi teidät tähän maahan
ja jossakin erityisessä tarkoituksessa antoi teille vallan tämän maan yli ja punaisen miehen yli.
Se tarkoitus on meille mysteeri, sillä me emme ymmärrä,
kun puhvelit tapetaan, villihevoset kesytetään,
ihmisten haju tunkee metsien pimentoihin
ja kypsien kukkuloiden rinteet pilkotaan puhuvilla rautalangoilla.

Missä on tiheikkö? Poissa.
Missä on kotka? Poissa.
Hyvästit ketterälle hevoselle ja ajolle?
Se on elämän loppu ja lopun alku.

Niin me harkitsemme ehdotustasi ostaa meidän maamme.
Jos me suostumme, teemme sen varmistaaksemme itsellemme reservaatin,
jonka olet meille luvannut.
Ehkä me siellä voimme elää loput päivämme niinkuin haluamme.

Kun viimeinen punainen mies on kadonnut tältä maalta
ja hänen muistonsa on vain pilven varjo,
joka lipuu preerian yli, viipyvät kansani henget näillä rannoilla ja näissä metsissä.
Sillä ne rakastavat tätä maata kuin vastasyntynyt rakastaa äitinsä sydämenlyöntejä.

Jos me siis myymme sinulle maamme,
Rakastakaa sitä niin kuin me olemme sitä rakastaneet.
Huolehtikaa siitä, niinkuin me olemme siitä huolehtineet.
Pitäkää mielessänne sen kuva sellaisena
kuin se on nyt kun te otatte sen meiltä vastaan.

Ja kaikella voimallanne, kaikella mielellänne,
kaikella sydämellänne säilyttäkää se lapsillenne
ja rakastakaa sitä, niin kuin Jumala rakastaa meitä kaikkia.

Erään asian me tiedämme.
Meidän Jumalamme on sama Jumala.
Tämä maa on Hänelle kallis.
Valkoinenkaan mies ei voi välttää yhteistä kohtaloamme.

Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä.
Sen me näemme."

Itken aina, kun tämän luen.
Ja aina häpeän ihoni väriä.

[Ippuska]

KIITOS Cheva, näitpä suuren vaivan   

 
 

[Riitta]

Erään asian me tiedämme.
Meidän Jumalamme on sama Jumala.
Tämä maa on Hänelle kallis.
Valkoinenkaan mies ei voi välttää yhteystä kohtaloamme.

Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä.
Sen me näemme."
Toivotaan nain!!!

[Dala]

Kaunis kirjoitus.. Ja mehän olemme toinen toistemme veljiä ja sisaria, valkoinen ihminen ei vain ymmärrä sitä vielä...

Ja ei, ei ihonväri vaikuta siihen mitä sydän sanoo. 

[Riitta]

Nain on!

[Esmiralda]

Voi, ihana! Sieltähän se löytyi!

Kiitos Chiva!

On kyllä olemassa vielä toinenkin...

[rhodonite]

Nuorena itkin aina intiaaniasioista. Erästä kirjaa en voinut lukea suuren tuskan vuoksi, kirjan nimi oli muistaakseni I will fight no more forever. Edellisessä elämässäni olen ollut mm. poppamies. Kumma kyllä halusin nuorempana haudata intiaanijutut joskus 20-vuotiaana, kun tuo tuska oli liian suuri. On todella hienoa lukea teistä kun olette säilyttäneet intiaanit sydämissänne!

[Minerwa]

Tiedän tunteen Rhodonite! Minullakin on kausia, jolloin en kestä sitä kipua, mitä intiaanien viimeisten vaiheiden ajatteleminen aiheuttaa. Kun aikoinaan sain käsiini ensimmäisen intiaanikirjani, itkin ja luin, vaikka kyseessä oli asialliseen sävyyn kirjoitettu tietokirja. Totuus sattui eniten! Silti oli sellainen tunne, että minun on pakko tietää - jotta ymmärtäisin paremmin. Jokin siinä kosketti syvältä. Koskettaa edelleen.

Juuri tuon koskettavuuden vuoksi epäilenkin, että minunkin entinen elämäni liittyisi intiaaneihin... Joku tulkinta viittasi Etelä-Amerikkaan, jota kohtaan olen aina tuntenut mielenkiintoa. Haaveenani olisi päästä Machu Pichulle. Ehkäpä siellä oppisin enemmän 

[Esmiralda]

Puhutte varmaankin kirjasta Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen.

Kirja, jota suosittelen jokaiselle, kertonee aika syvällisesti ja intiaanien näkökulmasta sotia valkoisten ja punaisten välillä.

Surullista ja sydäntä rasittavaa luettavaa!