seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

kovasti nyt kysyä sellainen kysymyksen, että miksi ihmisillä EI synkkaa, eli huonot kemiat, jos kerran kaikilla on sama alkulähde. Kysynkö? 

Erimielisyydet, erilaiset luonteet jne? 

Sehän on hirveän pitkällinen prosessi, että ikäänkuin tiputaan taivaista erilaisiin elämiin ja unohdetaan se ykseys, mutta miten ja mikä siinä on se perimmäinen syy ja tekniikka? Eikös kaikki erimielisyys ja ei-pitäminen ole harhaa, vihamiehet, kohtaamattomat kemiat ymv? Eikös se ole sanotaan nyt vaikka egoa?

Tai sitten vain erilainen maku, maailmankuva, erilainen tapa ajatella työ, ura, saavutus. Toinen ihailee jotain, mitä toinen halveksii.

Mutta erityisesti kiinnostaisi mitä tapahtuu siinä PISTEESSÄ energiatasolla, kun ihmissielut pystyvät kasvamaan niin eri suuntiin ja olemaan kyvyttömiä näkemään kuin omalta kannalta? Se piste muistuttaa varmaan hieman samaa kuin se, että ensin rakastuu huimasti johonkin ennen tuntemattomaan, tai vaikka menneen elämän rakkaaseen, ja sitten se juttu vain haipuu ja ollaan jos ei vihamiehiä, niin ei tunnu olevan mitään yhteistä.

Nämä henkilöt sitten kuitenkin kenties jatkavat toisten kanssa, joiden kanssa on hetken yhteistä ja sitten ehkä ei. JA lopulta kaikki kuolevat, esitys loppuu ja seuraava elämä, josta kuvio aletaan taas.

Mikä tässä on tämä juoni, osoitetaanko vain käytännössä että näin se egon ja maan tasolla on?

ykseys-erillisyys-ykseys

tai ykseys-hajaantuminen-osittainen ykseys/osa jää hajalleen vapaan tahdon mukaan, vaikkapa aineelliseen kiertokulkuun, osa palaa siihen alkuenergiaan?

Yhdistävä energia on rakkaus, erottava on viha, joka on siis illuusiota, mutta se saattaa tuntua yksilöstä vahvalta. Esim tekee itse väärin, toinen syyllistää, alkaa vihata syyllistäjää.

Tai vihaa sitä, joka oikeasti kohtelee väärin.

Tai sitten rakastaa kaikkia, teki ne mitä tahansa, mutta ei salli tehdä, silti rakastaa sielua, koska KAIKKI negatiivinen tulee egon tasolta?

Silti erilaisuus ei aina ole vain rikkaus, vaan este.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

No mikä ja kuka luo sen ärsyttävän, mikä on itsessä, ja miksi se luodaan?

Tai miksi esim juuri nuo elämänarvot voi olla niin ristiriidassa? Vaikka toinen näyttäisi hakevan ihan eri juttua kuin sinä, hakeekin samaa? (onnea ja menestystä?)

Tein muuten tosi ilkeetä peilausta eräälle viime päivien aikana. Kaikki ilkeydet ja heitot sai takaisin ja sanoin, että koska olen niin kelvoton, tuskinpa minä voin allekirjoittaa papereita.
Siinäpä sitten sai, naamalleen asiassa joka hänelle tärkeä.

Olikohan se viisasta, ainakin jatkan samaa peilauslinjaa. Ystävällisyys ystävällisyydellä, muu palautetaan sellaisenaan takaisin sillä he eivät opi tällä Jeesuksen tyylillä "käännä toinen poskesi". Ilmankos on "hieman" hyytävät välit kolmen kanssa.


 

[Mika-Matti]

Tein muuten tosi ilkeetä peilausta eräälle viime päivien aikana. Kaikki ilkeydet ja heitot sai takaisin ja sanoin, että koska olen niin kelvoton, tuskinpa minä voin allekirjoittaa papereita.
Siinäpä sitten sai, naamalleen asiassa joka hänelle tärkeä.

Ehkäpä moinen ihminen tuli vain kysymään tai varmistamaan sinulta,
millaisena itseäsi pidät - kelvottomana vaiko kelvollisena.

Jos joku nyt tulee ja väittää minun olevan kelvoton,
miten siihen reagoikaan! 

Silti uskon vihan asiallakin liikkuvien, so. "ikävien ihmisten, olevan perimmäisesti rakkauden lähettiläitä.
Ilmaistessaan minun olevan jollakin tapaa EI-OK
he samalla tivaavat sitä, näenkö jotakin "ookompaakin" itsessäni.

Ja tokihan näen! 

Olikohan se viisasta, ainakin jatkan samaa peilauslinjaa. Ystävällisyys ystävällisyydellä, muu palautetaan sellaisenaan takaisin sillä he eivät opi tällä Jeesuksen tyylillä "käännä toinen poskesi". Ilmankos on "hieman" hyytävät välit kolmen kanssa.
 

Itse ymmärrän Jeesuksen "poskenkääntömenetelmän" juuri siten,
että ihmisen on voitava uskoa itsessään olevaan OK-minään
kuten "kissa yhdeksään henkeensä".

Että vaikka kuinka muut joukollakin pimittäisivät minulta sitä omaa VALOANIKIN,
minähän sitä pimentoa itselleni en toki tee,
jukulite!

Sitten muille jääkin valinnan paikka: ottaako minut sellaisena kuin itseni hyväksyn - vaiko ei.

Valossa-terveisin;

 

[^^Queen Nefertiti^^]

En itse asiassa edes ajattele tässä valoa ja pimeää, vaan palautan ilkeän kohtelun alkulähteelleen ja olen kyllä kohdannut hölmistyneitä ilmeitä, kun tajuavat että ongelma onkin ehkä heissä.

Mutta sitäkin enemmän kiinnostaisi tuo alkuperäinen kysymys, muotoilin se n tarpeeksi tarkkaan sinne.

[Mika-Matti]

Hyvin muotoilemassasi alkuperäisessä kysymyksessäsi
lienee jo alkuperäinen vastaus.

 

[Esmiralda]

Oletko miettinyt kuinka monella eri tavalla voi ASENNOITUA eri asioihin ja ihmisiin.

siis asenteet ovat hyvin ratkaisevia.

Esimerkki: Minulla kerran unohtui kassi parkkipaikalle, kun 50 kilometrin päässä sen huomasin.

Ukkoni mietti koko ajan mihin toiminpiteisiin pitää ryhtyä, kun se on varastettu, poliisit yms. Minä käskin olla hänen hiljaa, sillä minä ajattelin koko ajan, että ihmiset ovat hyviä, ajattelevia ja antavat laukun olla paikallaan.

Laukku oli aivan samalla paikalla koskemattomana.

Näin me kohtaamme myös ihmisiä. voimme tonkia esiin kaikki vajaavaisuudet ja heikkoudet ja keskittyä niihin, tai voimme nähdä hyvät asiat, keskittyä niihin ja kannustaa ihmistä niiden avulla. Kiitos kasvattaa, haukku latistaa. Se tapahtuu mihin ennakoimme ja mitä pelkäämme, ne asiat löydämme edestämme.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jos kaikki on yhtä ja samaa alkulähdettä, miten syntyy väärinymmärrys ja se, ettei voi sietää toista ihan energiatasolla.

Kysymys oli siis : mistä syntyvät huonot kemiat? Miksi ne eivät ole korjattavissa?

En ole vastannut siihen mitenkään.

[Chandra]

Minun mielestäni kostomentaliteetilla ei voita mitään.
Provosoituu ja provosoi vain lisää kaunaa ja energiat vetäytyvät yhä kauemmas.

Toki aina on ihmisiä,joitten kemiat eivät kohtaa.Mutta ehkä tuo sielunsopimus selittänee jotain.Tiedä häntä,miten mikäkin asia vielä etenee.Vaikka joskus olisitte parhaat ystävykset.Et varmaan enää muista,mitä olette sopineet.

Kipakkana suutahdan silloin tällöin ja vastaan samalla mitalla.
Olen todennut sen toimivan huonosti.
Parempi olla noteeraamatta koko asiaa/ihmistä,ellei kerran ole pakko.
Vanhemmiten sitä tasaantuu,eikä jaksa enää turhaa pahaa mieltä itselleenkään tuottaa riitelemällä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaa, minun tapauksessani en kyllä kostanut, vaan palautin ihmiselle sen mitä hän teki, ihan heti, instant karma. Ihan neutraalisti peilaten, ja hyvin toimi, ei tarvinnut mennä ilkeilypeliin itse vastaamalla suoraan, vaan vinoilin takaisin, niin että henkilö ei saanut hyökättyä haluamallaan tavalla. Tavallaan kalan väsytystä.

Miksi pitää olla huonoja kemioita? Onko Jumala luonut ne? Mitä tarkoitusta varten? Miksi niitä ei voi korjata? Onko todella ainoa selitys, että se jota et siedä onkin tärkeä matkakumppani? Minä en yleensä juutu johonkin pelaamiseen kuin ehkä täällä peilailen, olen vain miettinyt asiaa parin kolmen henkilön kohdalla.

Siinä on just energiatasolla jotain.. hm.

[Mika-Matti]

Jos kaikki on yhtä ja samaa alkulähdettä, miten syntyy väärinymmärrys ja se, ettei voi sietää toista ihan energiatasolla.

Minusta vaikuttaa siltä, että tällä toisella on eriävät näkemykset minusta
kuten myös siitä, kuinka hänet näen - millaisena häntä pidänkään. 

Se erillisyyden kuilu, joka imee valoa kuin solun sisäinen häiriötila! 

Kysymys oli siis : mistä syntyvät huonot kemiat?

En ole vastannut siihen mitenkään.

Kyllä olet vastannut - ainakin minun näkökulmastani katsottuna.
Kerroithan siitäkin, kuin "bumerangeerasit" kokemasi huonon kohtelun takaisin sen lähettäjälle.

Kemia ei näet ole vain laadullista vakioisuutta
vaan kommunikaatiossa syntyviä varauksia, muutostiloja.
Fysiikkaa kemiassa ja kemiaa fysiikassa.

Siten metsä vastaa kuten sille huudellaankin.

Ongelma on opettaminen - halu näyttää muille heidän paikkansa silloin
kun he sitä ovat näyttämässä itselleni.

Opettamisessa on vähän "huono" kaiku silloin
kun ihminen yrittää estää muita kuvantamasta havaintojaan
peilaukseksi.

Siinä on "huutoa" tyyliin "anna sinä minun olla sellainen kuin olen", vaikka toinen tuli vain näyttämään:

"Hei, olet tällainenkin."

Huh! Kuinka paljon maailmassa onkaan ihmisiä,
jotka näkevät meikäläisen toisinkin,
mutteivät tohdi/uskalla/viitsi sitä minulle näyttääkään,
koskapa olen oman "kaskeni kanto" - kiinni pitimissäni.

Eli... luvallani sanoen, muttei muuten. 

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hm, tavallaan, mutta miksi luodaan esimerkiksi vastakkaisia luonteita - hyvä esimerkki on astrologiset polariteetit, joista harva pystyisi olemaan vaikka pariskunta, kemioitten takia - kun nämä pikemmin pitäytyvät yhä enemmän siinä mitä ovat, kuin koettavat muuttua sen peilaajansa toiveen tai huomautuksen mukaiseksi.

Huonot kemiat siis eivät tasaannu välttämättä. :

[Mika-Matti]

Jaa, minun tapauksessani en kyllä kostanut, vaan palautin ihmiselle sen mitä hän teki, ihan heti, instant karma. Ihan neutraalisti peilaten, ja hyvin toimi, ei tarvinnut mennä ilkeilypeliin itse vastaamalla suoraan, vaan vinoilin takaisin, niin että henkilö ei saanut hyökättyä haluamallaan tavalla. Tavallaan kalan väsytystä.

Et ole kuitenkaan tämän toisen ihmisen "karmanherra", vai oletko?
Ja tarkoitan sitä, ettemme mielestäni voi tietää, mitä kenellekin kuuluu antaa karmaksi.

Ja mitä onkaan "neutraali peilaus", kun sen varaukseksi laittaa oman reaktionsa käryn?
Eli juuri ihmisen reagointi siihen, mitä hän olettaa itselleen tehdyn, on mielestäni suurin erillisyyttä ruokkiva teko.
Ja tällöin ihmiset tulevat esiintyneiksi "karmanherroina", opettajina
- niin ja jopa jumalana toisilleen (ainakin kollektiivisella tasolla).

Kalan väsyttäminen voi tuntua mukavalta, kunnes tajuaa, kenen siimassa mitäkin roikkuu eli kun omat vihaiset kasvonsa ovat luettavissa vastapuolen "kalannaamasta".

Miksi pitää olla huonoja kemioita? Onko Jumala luonut ne? Mitä tarkoitusta varten? Miksi niitä ei voi korjata?

Mitäpä Jumala ei olisi luonut ollakseen kaikkeuden jumala
eikä jokin erilleen ajautunut mafioso... 

Kyllä kemioita voi korjata - auran muutoshan lähtee perintötekijöistä, joihin vaikutetaan ajatuksin.

Eli: ajatus > DNA > aurantilat.

Tietoistuminen riittää muutoksen liikkeelle laittamiseen.

Onko todella ainoa selitys, että se jota et siedä onkin tärkeä matkakumppani? Minä en yleensä juutu johonkin pelaamiseen kuin ehkä täällä peilailen, olen vain miettinyt asiaa parin kolmen henkilön kohdalla

Paljon kysymyksiä, huh!

"Tärkeä matkakumppani" jo itsessään sisältää selitysten paljouden!
Sitä pitää tutkia, tuota matkakumppaniuden tärkeyden syvyyttä.

Onko tuo tilapäinen peilailu jonkinlaista itsepuolustusta;
haluatko vain pitää pintasi ja sallia itsesi olla olemassa sellaisenaan? 

Ehkäpä nuo kolme henkilöä ovatkin enkeleitäsi - voitko nähdä heidät sellaisina välittäjinä... itseymmärryksesi syvenemiselle?

Siinä on just energiatasolla jotain.. hm.

Energiat ovat vapautettuja voimia - sanoisi "Keskusteluja Jumalan kanssa" -opus.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

No peilaanpa ihan sinua sinulle MM; itse sanot että olen Jumala ja voin siis toimia kuten Jumala peilatessani, eikö?

Joka tapauksessa, ei kai huonot kemiat ole korjattavissa, miten muka? Mitä teet jollekulle ihmiselle, jonka kanssa tuntuu ettei synkkaa? Yleensä kai sellaisia vältellään. Vaikka Jumala olisi luonut koko systeemin, hän lie sen yläpuolella ja muille jää kokeminen.

Noista kolmesta henkilöstä, 1-2 kanssa välit poikki - eivät halua kuulla itsestään totuutta suustani, se on totta - oikein kuulen että ei tavata - yksi mielellään vääristelee ja naputtaa.. Sitten erikseen on pari henkilöä palstalla jotka sanovat ykskantaan, kemiat eivät kohtaa - vaikka siis Jumala on luonut kaiken ja hlö puhuu kovasti Jumalasta - ja toinen nauttii siitä että on aina vastahankaan. Luoja on kai sitten luonut hänetkin. 

[Mika-Matti]

No peilaanpa ihan sinua sinulle MM; itse sanot että olen Jumala ja voin siis toimia kuten Jumala peilatessani, eikö?

Kyllä, pidän edelleenkin sinua jumalana, jumalan osassa, jumalan asialla, jumalan ilmentäjänä. Sinusta ei minulle jää jäljelle muuta kuin jumalaa - otanpa taikka jätän.

Toimiessani kuten jumala toimii, peilaan muilla itseäni ja itselläni muita. Jumala näkee (vain) jumalan. Jumalana en kuitenkaan tee kenellekään yhtikäs mitään - vaan he käyttävät minua.

Siten en voi, en kerta kaikkiaan voi muuttaa kenenkään kemioita muuta kuin sen kautta, että minä hänessä muutun osana hänen muutostaan.
Ootan siis aikani, vuotan viruenkin. Muutos on hänen käsissään.

Näinkö on näreet? 

Eipä sentään: minä muutun ja hän minussa muuttuu osana muutostani.
Siten - eräänä päivänä - voi käydä niin, että ilmaannun takaisin hänen silloiseen elämäänsä ja kerron hänelle silmieni avautuneen.
Tosiasiassa olenkin tällöin kykenevä näkemään itseni hänessä toisinkin
ja tunnistamaan toisinkin häntä itsessäni.

Eikä näin olisi voinut käydä ilman "ykseyden välittäviä tekoja" eli ilman tuon toisen ihmisen itsessäänkin läpikäymää, ympäristön tukemaa muutosta, jonka osallisuudesta minä hänessä olen tietämättänikin nauttinut kaikki nämä "vihanpidonkin" vuodet.

Joka tapauksessa, ei kai huonot kemiat ole korjattavissa, miten muka? Mitä teet jollekulle ihmiselle, jonka kanssa tuntuu ettei synkkaa? Yleensä kai sellaisia vältellään. Vaikka Jumala olisi luonut koko systeemin, hän lie sen yläpuolella ja muille jää kokeminen.

On monta vaihtoehtoa - murhasta avioliittoon, karmallisuudesta armoon.
Avioliitto onkin "hyvän näkemistä pahassa" - armon työskentelyä.
Koen olevani kenen hyvänsä aviopuoliso - paitsi milloin en koe, ja silloin se murha-puoli on niskan päällä.

Enkä pidä Jumalaa jonakin ylätasoon rajoittujana
vaan alatasoja myöten läsnäolija-kokijana.
Eli sinuna. Kokeakseen pitää vain unohtaa ensin.
Sillä kun on kaiken kokenut, ei voi kokea mitään uutta
ilman unohduksen syliin antautumista.

Noista kolmesta henkilöstä, kahden kanssa välit poikki - eivät halua kuulla itsestään totuutta suustani, se on totta - oikein kuulen että ei tavata - yksi mielellään vääristelee ja naputtaa, siksi pakko peilata takaisin että saa jonkin rauhan. Sitten erikseen on pari henkilöä palstalla jotka sanovat ykskantaan, kemiat eivät kohtaa - vaikka siis Jumala on luonut kaiken ja hlö puhuu kovasti Jumalasta - ja toinen nauttii siitä että on aina vastahankaan. Luoja on kai sitten luonut hänetkin. 

Oletko kertonut hänelle, tälle yhdelle, että olet se, josta hän niin paljon sinulle puhuu - se jumala? Leuat voivat loksahtaa, kun tutun kasvot tunnistaa epäuskoltaan.

Vastahankaus on molemminpuolista kitkaa,
ja totuus, jota ei haluta kuulla, on mielipide,
suhteellinen näkökanta - esitettävissä muiden näkemyksiä vastaan
tai niillä torjuttavissa.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Noh, lopputulos tunnetaan kun nyt jo kysyy käänteisesti käytänkö jotain huumeita ja kuka luulen olevani, kun olen niin henkinen, ja onko henkisillä miehillä muka rahaa, ja hanki rikas mies.. 


"Siten en voi, en kerta kaikkiaan voi muuttaa kenenkään kemioita muuta kuin sen kautta, että minä hänessä muutun osana hänen muutostaan."

Mitäs jos he eivät muutu kuin ikävämpään suuntaan ihmisinä? Ei tule niitä jaloja ominaisuuksia. He menevät eri suuntaan, kemiat eivät samanlaistu.

Mutta yleisesti ottaen, onko kukaan osannut vastata siihen miten erilaiset kemiat syntyvät, miten ja miksi ne luodaan. Olenko kovin väärässä jos sanon, että yksilöillä on pitkä inkarnaatioketju takanaan, joissain ollaan hyvin kaukana jumaluudesta ja alkulähteestä ja siksi asennoidutaan esim. kilpailijana toiseen sen sijaan, että oltaisiin yhtä. Ja kun on vapaus mennä nk turmiolliseen suuntaan, silloin ei taatusti voida ymmärtää (ei välttämättä edes polla ole kondiksessa).