seuraava »

[Mika-Matti]

Mitäs jos he eivät muutu kuin ikävämpään suuntaan ihmisinä? Ei tule niitä jaloja ominaisuuksia. He menevät eri suuntaan, kemiat eivät samanlaistu.

Se, että he menevät eri suuntaan eivätkä kemiat samanlaistu,
ei vielä tee heistä minua ikävämpiä ihmisiä,
mutta jotakinhan se kertoo omasta suhtautumisestani,
siitä, millaisena heidät haluan nähdä - jos vain saisin muovailtua heitä kaltaisikseni.

Ja yritystä on ilmassa, sen voin suoraan tunnustaa. 
*pohtii netin ulkopuolisia suhteitaan*


Mutta yleisesti ottaen, onko kukaan osannut vastata siihen miten erilaiset kemiat syntyvät, miten ja miksi ne luodaan. Olenko kovin väärässä jos sanon, että yksilöillä on pitkä inkarnaatioketju takanaan, joissain ollaan hyvin kaukana jumaluudesta ja alkulähteestä ja siksi asennoidutaan esim. kilpailijana toiseen sen sijaan, että oltaisiin yhtä. Ja kun on vapaus mennä nk turmiolliseen suuntaan, silloin ei taatusti voida ymmärtää (ei välttämättä edes polla ole kondiksessa).

Vastata osataan, mutta onko mitään täysnappivastauksia - enpä usko.
Prosessuuri on kuin onkin läpimentävän suuri! 

Se, että itse on jotenkin "kaukana jumaluudesta",
ei mielestäni mene yksi yhteen sen kanssa, että jumaluutensa olisi kaukana poissa.

Tuosta "vapaudesta" mennä turmiolliseen suuntaan:
pidän sitä vapautena vain jos moisesta löytyy ulospääsykin.
Ihmisellä on taipumus mennä syteen ja saveen vain,
koska jokin kutsuu, jokin vetää puoleensa - kuten ainainen torailuvillityskin.

Mikä se puoleensavetäjä lopulta on,
selviää ehkä kuitenkin.
Jos nimittäin ei lakkaa uskomasta huomiseen.
Ja lakattuaankin voi kenties jatkaa kohdasta,
jossa "meni pimeäksi".

Sitähän varten on perisiunausta ilmassa - nuo jälleensyntymöiset.
Se että ensin rakastetaan, sitten vihataan ja sitten eikun rakastetaan taas.

Entäs jos... vihan jälkeen todetaankin,
kuinka ihanaa olikaan vihata armastaan,
kun koko ajan ennakoi sen inhan tyypin olevankin kuorittavissa
... hyvän piältä pois.

 

[Ippuska]

  Sitten vielä kysytään, missä ON uuden ajan kirjallisuutta  :

Mika-Matti, JOS kirjan kirjoittaisit:
SE OLISI SIINÄ.
 
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Suhtaudun asioihin suht neutraalisti nykyisin. En siis tosissani jaksa vihata, mutta mietin vain mistä moinen kohtaamattomuus lopulta syntyy. Ehkei vastaus ole kovin yksinkertainen. Hieman kuulostavat korulauseilta jotkut sanat tuossa MM tekstissä..

"mutta jotakinhan se kertoo omasta suhtautumisestani,
siitä, millaisena heidät haluan nähdä - jos vain saisin muovailtua heitä kaltaisikseni."

Tämä taasen on aihe sinänsä ja olen luetellut negatiivisia ominaisuuksia tarpeeksi täällä. Mieluiten olen itse niistä poissa kuin alan muokata tällaisia ihmisiä, jotka haluavat pelata pelejään.

[sarru81]

En nyt tiedä saanko mitään uutta tähän keskusteluun mutta se että maailmassa on musta ja valkoinen, jing ja jang, valo ja pimeys.
 Vastakohdat, täydentävät kyllä,mutta siinä pisteessä kun ne eivät täydennä pitäisi yksilöllä olla tarpeeksi kypsyyttä tunnistaa se ja päästä sen vaikutuksen piiristä pois.

Kaikki ihmiset on erilaisia, ja jos tarttuu jokaiseen negaatioon mitä ihmisissä on, tuskin kellään meistä olisi ystäviä. Pitää olla myös rohkeutta sanoa irti ystävyys jolta ei saa mitään, olla kauaskantoinen seurauksista. Eli: Ärsyynnyn kun olen x:n kanssa, feidaan itseni hänen elämästä, sillä saan itselleni ja X:lle pahan mielen kun olemme yhdessä.
 
Se että olisiko maailmassa vähemmän sotia tai kurjuutta jos kemiamme kohtaisivat suuremmalla kaavalla, en usko. Se että voisi rakastaa lähimmäistä ja ymmärtää, tai edes yrittää ymmärtää, voisi olla vastaus harmoniaan. Siihenhän me kaikki omalla kohdalla pyrimme, toivottavasti ainakin.

[Mika-Matti]

"mutta jotakinhan se kertoo omasta suhtautumisestani,
siitä, millaisena heidät haluan nähdä - jos vain saisin muovailtua heitä kaltaisikseni."[/i] (Mika-Matti)

Tämä taasen on aihe sinänsä ja olen luetellut negatiivisia ominaisuuksia tarpeeksi täällä. Mieluiten olen itse niistä poissa kuin alan muokata tällaisia ihmisiä, jotka haluavat pelata pelejään.

Aivan.
Kun perkaa omaa suhtautumistaan, ollen enää syyttämättä muita,
peli onkin pelattu,
koska yksi on tiedostanut oman edesvastuunsa
- eikä muiden suhtautumisella ole enää väliä
muuten kuin kuvastimena.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Tämä EI ole syyttelemiskeskustelu, vaan ihan yksinkertainen keskustelu siitä, mistä syntyy huonot kemiat, kun olemme samasta alkulähteestä. Se on se kysymys ja siitä kohtaa sitä pitää alkaa purkaa.

Epäilen että kaikki skismat ovat yleensä mahdollisia vasta kun meidät pudotetaan erillisyyteen. Muuten ei voisi olla kuin hyviä ja samankaltaisia energioita.

[Asterix]

Oletko koskaan tullut miettineeksi,
miksi juuri sinulla on aina huonot kemiat niin monen kanssa?

Voiko enemmistö olla väärässä?
 :

[^^Queen Nefertiti^^]

Sasha kulta, melkein meinasin mennä halpaan. Minulla kun juuri EI ole huonot kemiat enemmistön, vaan sinun kanssasi ja erään muun. Näitä todella on vain kaksi, kolme tällä palstalla, jossa on n 25 000-30 000 jäsentä, eli enemmistö on juuri oikeassa. Sen sijaan juuri SINUN kommenttisi saavat monet kiihtymään. Oletkos ajatellut sitä? Muuten englannin kielessäsi on aika lailla korjattavaa, jos tuo yksi pätkä tuolla oli tosissaan englantiasi?

Live elämässäkin näitä hankalia tapauksia on vain muutama, eiväthän ne haittaisi elleivät olisi olleet joskus läheisiä. Mutta sehän on siis tyypillistä yleensä välirikoissa, jossa toinen toimii vastuuttomasti.

Minulla tosiaan ei ole monta ihmistä, jonka kanssa kemiat eivät kohtaa ja olen itse aina valmis sopimaan, mutta joissain tapauksissa sovintoyrityskään ei riitä. Siksipä puhuin aiheesta enemmänkin yleisellä tasolla. Eli tiedoksi, en aio osallistua mihinkään riidan haastamisiin tässä ketjussa.

Hih, hauska herätä taas aamuun.

SIT:

Mutta yleisesti ottaen, onko kukaan osannut vastata siihen miten erilaiset kemiat syntyvät, miten ja miksi ne luodaan. Olenko kovin väärässä jos sanon, että yksilöillä on pitkä inkarnaatioketju takanaan, joissain ollaan hyvin kaukana jumaluudesta ja alkulähteestä ja siksi asennoidutaan esim. kilpailijana toiseen sen sijaan, että oltaisiin yhtä.

[sarru81]

luonnossa ei synny tyhjiöitä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis eihän tuokaan vastannut siihen kysymykseen, miten voi olla olemassa huonoja kemioita, jos Alkulähde on sama. Siksi ilmeisesti, että lopputilanne ei ole lainkaan Alkutilanteen kaltainen. Mutta kun mennään taas kohti Alkutilannetta, kaikkien erojen tulisi kai tasaantua.

[Mika-Matti]

Minun vastaukseni ovat kumminkin vain minun kysymyksiini
- kuin vakka ja kansi. 


Kysynpä itseltäni:

"Onko Alkutilanteeseen palaaminen mahdollista?"

Ja itseyteni vastaa:

"Aluttomalle ei ole olemassa todellista alkua eikä alkutilannetta
saati todellista loppua eikä lopputilannetta."

"Ainoa vastine alkutilanteelle on jälkitilanne, joka selkiinnyttää alkutilanteen,
mutta olematta alkutilanteen toistoa vaan
vanhan purkua uuden ja ehomman tieltä."


Ja itseyteni vastaa edelleen:

"Voit yrittää palata entiseen jäljittämällä muiden kertomuksien mukaista alkuidylliä,
so. vanhoja hyviä aikoja,
muttet voi kuin matkata aina vain eteenpäin
kohti jotakin uutta."
 
"Lohdutus onkin siinä, että uudessa on myös kaikki vanha, joskin muuntuneena."

"Se on samaa kuin energian häviämättömyys - ympäri käyminen."

 

[Esmiralda]

Kun on tuo 'haluaisin'...

niin

Minä haluaisin nähdä itseni objektina edes joskus, eikä aina vain muhia siellä sisällä tietyllä lailla piilossa joltakin todellisuudelta.

Siten kuten me näemme muut! 

Mutta se voisi olla liian rankkaa.

[Mika-Matti]

 :

Entä, jos joku näkee sinut subjektina, oman maailmasi valtiattarena?
Siis ei jonakin kiihkottarena vaan tyyneytesi mestarinnana!

Tuona subjektina halajan tulla nähdyksi.
Se on sitä, että muut tunnistavat minun luovan omaa todellisuuttani,
vaikka siinä olisi aineksia "pöhkölandiasta".

Omana subjektinaan ihminen ottaa vastuun
enkä nyt enää... tarkoitakaan ristinpolkua vaan:

Vastuu onkin omana vastauksenaan kysymyksilleen olemista,
selvityksenä hämmennykselleen olemista,
sopuna ristiriidoilleen olemista.

"Subjektina toimiminen" on minulle ominainen taipumus luoda niin kuin ajattelen,
tunnen, haluan ja uskon.

Ja kun en enää... pidä muita objekteina
vaan kaltaisinani subjekteina,
voin lopettaakin "kyllä te sitten olette..." -kälättämiseni tähän
ja tyytyä, tyyntyä ja tyynnytellä
itseni hyväksymään muut sellaisinaan,
vaikka he kantaisivatkin "pöhkölandian", so. minulle vieraan ajattelun, viirejä.

Sillä noissa vierauden tunnusmerkeissä
piilee puhdas mahdollisuus
tulla täydennetyksi itsellään.

Se on... itsensä arvaamista toistenkin suomasta näkövinkkelistä.

Kuten kirjoititkin! 


Arpa on heitetty - arvattavaksi.

[Asterix]

Sasha kulta, melkein meinasin mennä halpaan. Minulla kun juuri EI ole huonot kemiat enemmistön, vaan sinun kanssasi ja erään muun. Näitä todella on vain kaksi, kolme tällä palstalla, jossa on n 25 000-30 000 jäsentä, eli enemmistö on juuri oikeassa.

Ja minun ja jonkun muun vuoksi sinä kirjoitat palstatolkulla,
kuinka sinua kohdellaan niin kovin väärin?

Kirjoitustasi on jo varmasti 30:n reilu 300 sivun
kirjasarjaa varten!

Loisto saavutus minulta, täytyy myöntää.
Saattapi olla, että vain kuuluisista historian merkkihenkilöistä
on kirjoitettu enemmän analyysiä kuin minun vaikutuksistani muihin ihmisiin.

Sen sijaan juuri SINUN kommenttisi saavat monet kiihtymään. Oletkos ajatellut sitä?

Olen ajatellut ja niin pitääkin kiihtyä,
että keskustelua ja uusia ajatuksia syntyisi.

Muuten englannin kielessäsi on aika lailla korjattavaa, jos tuo yksi pätkä tuolla oli tosissaan englantiasi?

Mitenkähän tämä tähän kuuluu?
Slangissa ja puhekielessä ei ole mitään korjattavaa.
En keskustele edes suomeksi, ranskaksi ja saksaksi kirjakielellä.
Englantini on loistavaa, eikä minun tarvitse
kopioida tekstiä todistellakseni mitään.

[Lilli]

SIT:

Mutta yleisesti ottaen, onko kukaan osannut vastata siihen miten erilaiset kemiat syntyvät, miten ja miksi ne luodaan. Olenko kovin väärässä jos sanon, että yksilöillä on pitkä inkarnaatioketju takanaan, joissain ollaan hyvin kaukana jumaluudesta ja alkulähteestä ja siksi asennoidutaan esim. kilpailijana toiseen sen sijaan, että oltaisiin yhtä.

Minun näkemykseni kemioiden toimimattomuudesta on seuraava:

Vaikka ihmisen sielut ovat jumalaista alkuperää, ja tätä kautta kaikki ovat yhtä, niin meillä on maanpäällisten elämien kautta myös yksilölliset kokemuksemme. Kaikki eivät ole täällä vaellelleet yhtä kauan, joten eräillä on maallisista elämistä enemmän kokemusta kuin toisilla. Jo tämä pelkästään voi aiheuttaa skismaa ihmisten välillä.

Sitten on tietenkin karma. Olette vanhoja tuttuja entisestä elämästä ja sieltä on jäänyt asioita käsittelemättä. Ne käsitellään tavalla tai toisella tässä elämässä.

Tavallista on myös ihan kasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin mukanaan tuomat väärinymmärrykset. Näissä on kuitenkin kiinni enemmän kuin haluaisi myöntää.

Ja vielä, tavallistakin tavallisempaa on, että omassa itsessä hävettävät puolet kielletään, mutta nähdään ne sitäkin selvemmin toisessa ihmisessä. Toisaalta toisen vahvuudet voivat aiheuttaa kateutta tai mustasukkaisuutta. Eivät edistä henkilökemiaa nämäkään.

Kaikki ovat varmastikin havainneet, että ihmisillä on erilaisia luonteita (siksi me astrologiaakin tutkimme). Temperamenttieroissa liiallinen samanlaisuus tai erilaisuus voi aiheuttaa ongelmia.

Ei pidä unohtaa, että suurin osa pitää ydintään (sielua) herkkänä ja haavoittuvana ja tätä suojellaan puolustusjärjestelmän avulla, jota myös egoksi kutsutaan. Näin ollen ihmiset tutustuvat toisissan ensin egoon ja ehkä jos hyvä tuuri käy, niin sitten sieluunkin. Toisten egot ärsyttävät enemmän kuin toisten.