seuraava »

[Lilli]

SIT:

Mutta yleisesti ottaen, onko kukaan osannut vastata siihen miten erilaiset kemiat syntyvät, miten ja miksi ne luodaan. Olenko kovin väärässä jos sanon, että yksilöillä on pitkä inkarnaatioketju takanaan, joissain ollaan hyvin kaukana jumaluudesta ja alkulähteestä ja siksi asennoidutaan esim. kilpailijana toiseen sen sijaan, että oltaisiin yhtä.

Minun näkemykseni kemioiden toimimattomuudesta on seuraava:

Vaikka ihmisen sielut ovat jumalaista alkuperää, ja tätä kautta kaikki ovat yhtä, niin meillä on maanpäällisten elämien kautta myös yksilölliset kokemuksemme. Kaikki eivät ole täällä vaellelleet yhtä kauan, joten eräillä on maallisista elämistä enemmän kokemusta kuin toisilla. Jo tämä pelkästään voi aiheuttaa skismaa ihmisten välillä.

Sitten on tietenkin karma. Olette vanhoja tuttuja entisestä elämästä ja sieltä on jäänyt asioita käsittelemättä. Ne käsitellään tavalla tai toisella tässä elämässä.

Tavallista on myös ihan kasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin mukanaan tuomat väärinymmärrykset. Näissä on kuitenkin kiinni enemmän kuin haluaisi myöntää.

Ja vielä, tavallistakin tavallisempaa on, että omassa itsessä hävettävät puolet kielletään, mutta nähdään ne sitäkin selvemmin toisessa ihmisessä. Toisaalta toisen vahvuudet voivat aiheuttaa kateutta tai mustasukkaisuutta. Eivät edistä henkilökemiaa nämäkään.

Kaikki ovat varmastikin havainneet, että ihmisillä on erilaisia luonteita (siksi me astrologiaakin tutkimme). Temperamenttieroissa liiallinen samanlaisuus tai erilaisuus voi aiheuttaa ongelmia.

Ei pidä unohtaa, että suurin osa pitää ydintään (sielua) herkkänä ja haavoittuvana ja tätä suojellaan puolustusjärjestelmän avulla, jota myös egoksi kutsutaan. Näin ollen ihmiset tutustuvat toisissan ensin egoon ja ehkä jos hyvä tuuri käy, niin sitten sieluunkin. Toisten egot ärsyttävät enemmän kuin toisten.

[^^Queen Nefertiti^^]

Live elämässä nämä pari kolme, joiden kanssa on ollut mitään tuoksintaa, itse asiassa rakastavat tai ovat rakastaneet minua. Pari heistä välittää vieläkin. Joten 1/3 jää jäljelle-

Siksipä ehkä ihmetytti, miksi palstalla tulee sellaisia hlöitä vastaan, joiden kanssa ei millään synkkaa, vaikka pitäisi olla nk henkisesti tiedostavien palsta, mutta ehkäpä näin ei olekaan?

"ihmisillä on erilaisia luonteita (siksi me astrologiaakin tutkimme). Temperamenttieroissa liiallinen samanlaisuus tai erilaisuus voi aiheuttaa ongelmia."

Eli, alkulähde haluaa jakaantua HYVIN erilaisiin persooniin, jotka jopa piikittelevät toisiaan, miksi? En esimerkiksi ymmärrä miksi Sasha lukee minua jatkuvasti niin väärin, puhun hyvin laajasti kaikenlaisista asioista, henkimaailmasta, unista, uskonnon- filosofiasta, ja hän jankuttaa aina yhtä ja samaa asiaa? Olisiko jopa kyse siitä, että joillakuilla on kuunteleminen, empatia ja havaintojen tekemisen kyky parempi kuin toisilla?    :

Eli Lilli on samoilla linjoilla kuin minä. JOS olisimme jääneet ykseyteen, ei olisi hyvin kaukana toisistaan olevia persoonia kokemuksia tavoitteita mieliä, vaan oltaisiin yhtä ja samaa. Tämä kaikki vaan saa miettimään aineellisen maailman luomisen mielekkyyttä.

[Mika-Matti]

Mitä enemmän kirjoitat Sashasta, sitä helpompi minun on häntä ymmärtää.

Joten kiitos siitä.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hassu juttu, minä taas koen että hänen polkunsa on mahdollisimman kaukana, toki voin ymmärtää adoptio ja sen sellaiset jutut, mutta siinä kaikki. Jossain vaiheessa ajattelin että jotain yhteistä voisi olla, no ehkä sukupuoli - mutta ei esim orientoituminen.

Onneksi kuitenkin live elämässä en kohtaa kovin paljon hankalia ihmisiä, aikas sopuisaa on. Myöskin eräs kaksospomo, no hän sai taistella puolestani työkentillä. Vaaka viihtyy harmoniassa.

[Asterix]

Mitä enemmän kirjoitat Sashasta, sitä helpompi minun on häntä ymmärtää.

Joten kiitos siitä.

 

 
Ah..! God had such a good day when he did create me.

Hassu juttu, minä taas koen että hänen polkunsa on mahdollisimman kaukana, toki voin ymmärtää adoptio ja sen sellaiset jutut, mutta siinä kaikki. Jossain vaiheessa ajattelin että jotain yhteistä voisi olla, no ehkä sukupuoli - mutta ei esim orientoituminen.

Ihan vain kysymys mielenkiinnosta;
Onko sinulla ystäviä todellisessa elämässä?

Minua ihmetyttää kovin, että minä, jota sinä et ole koskaan tavannut
reali elämässä, pystyy ja kykenee vaikuttamaan sinuun niin paljon. :

[^^Queen Nefertiti^^]

Tämä keskustelu ei alunperin viitannut kehenkään tiettyyn henkilöön, joten mikäli joku haluaa vielä sanoa jotain, voi palata keskustelun ekaan viestiin. Minulla ei ole lisättävää. Mukava iloinen kesäinen olo, eräässä hassussa kaupungissa. No problems.

[Valo]

Jos ei synkkaa..ja samasta lähteestä hörppiminen..hmmm

Megalomaanisimmat ärsytyssuhteet tai ihmiset elämässäni ovat olleet suurimpien lahjojen tuojia. Olen varjoankka, jahtaan syvissä vesissä jotakin valotettavaa vähän enemmän kuin tarpeeksi - lahjojen saamista "vastustajiltani" en väsy ottamaan vastaan.

Ne lahjat ovat opetusta itsestäni - älähtäessäni tiedän vain löytäneeni uuden puolen jonka halata pois voidakseni hyväksyä tuon ärsyttävän tiedon tuojan. Valkosipulia vampyyrille, siedätyshoitoa.

Tiedostaessani alkavan tyytymättömyyden johonkuhun se lakkaa vähitellen olemasta. Otan askelen taaksepäin ja tarkastelen mikä tässä on homman nimi. Ja osaankin rakastaa yhtäkkiä tuota ihmistä.

Miksi on erilaisia kemioita vaikka olemme samasta lähtöisin? Oppiakseni todellisesta ykseydestä jotakin. Kai    : Ja löövistä 

[^^Queen Nefertiti^^]

Täytyypä miettiä olenko TODELLA oppinut heiltä jotain. Esim itseäni ei innosta toisten piikikäs lähestyminen, puolustaudun kyllä tarvittaessa. Joten jos ei lifestylesta ole kyse vaan ilmaisusta, en mielestäni opi sellaisesta mitään?

Mutta Valo, oli tuossa kuitenkin pointtia - ajattelin asiaa varmaan niin korkealentoiselta kantilta, että miksi luoda vastakkaisia luonteita kun tietää, että siitä seuraa kinaa eikä välttämättä kuvailemaasi oivallusta. Huh.

Piikittely, haukkuminen, osoittelu, naljailu, käänteinen huumori, loukkaaminen, uhkailu, tylyys, huutaminen, alentuva puhe, vinoilu, kaikki osaavat sen, kaikki voisivat vain päivät pitkät haukkua toisiaan netissä, lähipiirissä, töissä tms. En tiedä miksi, tunteakseen itsensä fiksuksi, minusta se ei ole edes älykästä. Eli eihän huonoihin kemioihin tai huonoihin suhteisiin kuole,tuntuu vaan että ammutaan suotta. Ammuu.. 

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:jYHhJZfjztc2kM:www.dennisflood.com/2003/animals/leeds-athens-cows-103.jpg)

[Lilli]

Vaikka kuinka jumalaista alkuperää tässä ollaankin sielullisella tasolla, niin ei koskaan pidä väheksyä tai aliarvioida näitä fyysisen tason oppitunteja. Ensinnäkin, ihminen on laji muiden lajien joukossa, ja kaikki me joudumme parhaamme mukaan sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Fyysisiä olosuhteita ovat luonto, kulttuuriympöristö, kieli, suku, perhe, sukupuoli, keho ja muut ihmiset. Jo pelkästään nämä asiat luovat erilaisen kokemuspohjan ihmisten välille. Monimuotoisuus voidaan ajatella rikkautena, mutta yhtä usein se aiheuttaa ongelmia. Erilaisuutta ei välttämättä ymmärretä, vaan se voidaan kokea myös uhkana. Ja tässä puhuttiin vasta fyysisestä tasosta, ei mitään henkisistä ominaisuuksista. Niitä tosin listasin tuolla aikaisemmassa viestissä.

Joka tapauksessa, fyysisellä tasolla erilaisuus ja monimuotoisuus on JÄRKEVÄÄ. On hienoa, että meitä on moneen lähtöön ja että ihmiset ovat suuntautuneet erilaisiin asioihin. Toisaalta, yksi suurimpia oppiläksyjä itse kullekin on varmasti juuri erilaisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen tai vähintään ainakin sietäminen.  : Viimeksi mainitussakin on joskus tekemistä kerrakseen.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mihin tarvitaan erilaisuutta ja monimuotoisuutta ja fyysisen tason oppitunteja, kun lopulta olemme kuitenkin yhtä henkistä energiaa? Eikö henki opi olemaan henki ja ykseydessä ilman että on erillinen? Sama vanha kysymys. Edelleen ymmärrän tämän keikan maan päällä kokemuksena ja seikkailuna ja UNOHDUKSENA eikä oppimisena. 

[Mika-Matti]

 :

Niin. Harhaan ei voi perustaa todellista.
Siten väite oppiläksyistä (harhaan perustuvina) ovat uskontojenkin ihmiseen ymppäämää
"ole parempi, niin sinut hyväksytään" -propagandaa.

Meillä ei ole yhtikäs mitään oppiläksyjä,
joilla aiemmin niin auliisti perustelimme synninleimoja otsillamme.

Elän tämän elämän, koen sen läpikotaisin, kenen hyvänsä näkökulmasta luoden, luoden ja luoden.

Waan en... oppiakseni jotakin, vaan muistaakseni
olevani tietoinen,
tietoisesti läsnä omassa kokemuksessani.

Ja mitä karmaan tulee,
eikö kyse ollutkin kiertolaisuudesta!
Ihmisen oma tajunta, osana kaikkeuden tajuntaa, on kuin napa,
jonka ympäri ihminen kiertyi kiertymistään.

Karma = liikettä tajunnanpeilin ympäri.

Waan kun enää ei ole "lineaarisuudessa edettävyyden karmaa",
on jäljellä vertikaalista suoraviivaisuutta, läsnäoloa omassa tietoisuudessaankin
- lineaarisen tapahtumisen kentillä.

Tajunnanpeili on kääntynyt näyttämään asiat "sisältä katsottuna":
Minä Olen Se, jota/mitä koen. 

Eli ihminen on jälleen tietoisesti oman maailmankaikkeutensa keskus.
Tajunta ei näet rajoitu jonnekin itsensä ulkopuoliseen "mystiferiaan".

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Taas tuli tilanne jossa joku ennen niin läheinen luisuu hyvin kauas pois.. eikä tule ainakaan samaan käsitykseen henkisestä kehityksestä. Surku, mutta niin se sitten on.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jälleen esimerkki polariteeteista.. huomasin. 

Onko sinulla ystäviä todellisessa elämässä?

*On, monia.. kysymystesi vastailuun voisi käyttää tuhottomasti aikaa, vain huomatakseen ettei tyyppi ole kuullut eikä lukenut mitään.. Muistan olevani se, jota kovasti koetan piikitellä ja väistellä tai koen erilaiseksi? Onnistuu kenties skaalan ääripäiltä, kun mennään tarpeeksi kauas, tullaan yhteen. Ympäri käydään yhteen tullaan, sanoi jo Aku Ankan taskukirja.  

[^^Queen Nefertiti^^]

Ihmiset todellakin ovat erilaisia, persoonallisuudeltaan. Jos ajattelen esimerkiksi kahta henkilöä, niin toinen ei ole ilkeillyt koskaan, en ainakaan muista, ja toinen hyvin usein. Sillä voi olla astrologinen selitys. Se miksi jollakin on toinen varustelu kuin toisella, on minulle edelleen kysymysmerkki.

(alla yksi selitys huonoista kemioista, huonoista suhteista) 

Tai sitten tuo äitini, joka on melkein aina anteeksipyytävä eikä osaa tai halua ottaa itselleen, sekin on mysteeri. Jos vertaan toisiin sukulaisiin, miehiin jotka ottavat vaikka väkivalloin paikan elämässä ja perheessä. Eli jostain se ero tulee. Jälkimmäiset myös uskovat Jumalaan, eli..? Usko ei sinänsä tee ihmisestä miellyttävää ja henkevää. Miten he sitten oppivat, sitä en tiedä. Yhden asian kuitenkin uskon nyt, kahden suvun kautta, Raamatusta, että "Jumala kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen", oikeastaan on kolmaskin esimerkki. Lapsena hylätyt hylkäävät itse, lapsensa; lapsena väkivaltaa kokeneet ovat väkivaltaisia. Kaksi sukua tunnen, jossa sama ilmiö toistuu 3-4 polvea eteenpäin.

Huomasin juuri, että se narsistimies jonka tunsin, ei koskaan kertonut lapsuudestaan mitään. En nähnyt kuva-albumeita, en tiedä vanhempiensa persoonasta mitään, paitsi että kuolivat. En tiedä miten leikki uskovien veljiensä kanssa. Muut kertoivat tarkkaan ankeasta tai hyvästä lapsuudesta, veljistä, yhden veljen tapasin; näyttivät kuvan, tapasin isät. Oli muuten aika erilaiset isät keskenään. Mutta luovalla alalla molemmat, ent merikartanlukijasta taiteilija, toinen oli toimittaja. 

[Valo]

Minä olen huomannut että mitä enemmän olen ollut suuntautuneena toisten elämiin miettien mikä niissä on tai on olematta, olen "etääntynyt" itsestäni silloin kun olen jättänyt miettimättä miksi näen nämä asiat heidän elämissään näin, tai miksi näen nämä asiat heidän elämissään - mitä se kertoo itsestäni mikä minulle heijastuu. He sanovat ja tekevät noin - tai taidan sittenkin ymmärtää itse sen näin. Vasta tietyssä pistessä kun olen juurinut sisäiset kuvani toisten heijastuksissa voin tiedostavasti pistää rajan "älämölölle" - "tämä ei kuulu enää minulle, tämä on sinun käsiteltävä itse".
Ja mikä peikko siellä möllötti joka nautti huomiosta - edes huonosta kun sen rajan itselleni on joku laittanut. "Toisten" kanssakulkijoiden huomioiminen alkaa itsensä rakastavalla huomioimisella. Siksi en usko huonoihin ja hyviin kemioihin - vain rakkaudelle antautumiseen kaikessa.