seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

En koetakaan muuttaa heitä, huomasinpa vain että samanlainen ketju kulkee parissa suvussa. Minähän luovutin vuosia sitten. 

[Mika-Matti]

Ehkäpä ilmaus "sitä on suvussa" kertookin ihmisen taipumuksesta projisoida itseään muihin
voidakseen sitten laukoa:
"Hulluja ne ovat, pois se (sukuni) minusta."

Eli tavallaan jokainen parantaa itseään näkemällä kehityksenalaisuutta muissa ja tehden siihen pesäeroa.

Kuka mitenkin ja milloinkin.

Sitten on myös kaikki tuo positiivinen "sukuylpeys"
- nuo hienot sukumme piirteet,
joita kantaen on niin divaanittaren lokoisaa osallistua sukukokouksiin,
kun tekee kaikkensa ollakseen iso-iso-iso-vanhempiensa oloinen ja vieläpä näköinenkin.

 

Muistuttaen siitä lapsiaankin - mustavalkoisinkin teesein...

[^^Queen Nefertiti^^]

No mutta Mika-Matti, sinähän suorastaan häikäiset toistamalla palstan eilistä viestiä, eli MINÄ olen se ongelma, kun joku muu hakkaa siskoaan tai hylkää lapsensa.. jee..

10 pistettä ja elefanttimerkki.

Vai onko niin, että minua ei ole ollenkaan olemassa. Jolloin "minua" ei voida määritelläkään. Vai henki voidaan määritellä.. henkisten mielestä, siis?  

[Mika-Matti]

 :

Tuosta väkivallan ja hylkäyksen teettämisestä muille
voinkin vain todeta kysyväni itseltäni:

Mitä rakkaus tekisi nyt; mitä minä olen suhteessa tuohon tapahtumaan, noihin ilmiöihin ympärilläni - kuten suvussani?

Perimmäisesti ei kai ole ketään toista,
jos olemme osasia äärettömyydestä
eli rajattomia itseydeltämme?

Suvussani havaitsen monia ketjuja, joita en halua jatkaa.
Se on hyvin, hyvin oma asiani
tehdä ratkaisuni.

On myös ihanata oivaltaa: se todella on minusta kiinni -ketjujen lakkauttaminen.

Napsista!

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kumpikaan noista ketjuista ei johtanut suoraan minuun - ja  toivottavasti ei mikään muukaan ketju täällä 

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:V2wUzZ9bHxTA7M:www.armor.com/2000/Catalog/images/axes.jpg)

Ei huonoja kemioita ole olemassa, koska mikään henkeä alempi ei ole todellista. s.o ei olemassa. Johonkuhun saattaa hieman sattua se jos joku mätkii, mutta ei se ollut todellista. Jos joku ei saisi mätkiä, mihin sitten purkaisi Mars-Pluto-energiat. Mutta kaikki on silti yhtä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Nämä kysymykset on vieläkin akuutteja ja tulee olemaan, kunnes kaikkeus lakkaa.. olemasta..

[Starwind]

Hei Wild Star,

ehkäpä jonain päivänä luet näitä viestejä ja sydämessäsi ymmärrät sinulle täällä annettuja vastauksia (jotka oikeasti ovat sisimmässäsi), niin huomaat oppineesi itsestä ja elämästä paljon.

Itse en olisi vastausta osannut pukea niin moniin ihaniin ja hyviin sanoihin kuin mm. Mika-Matti ja Lilli. Ymmärrän ne sisimmässäni, vaikka sanat välillä (tai usein) uupuvatkin.

Me olemme tulleet tänne muistamaan. Monimutkaista ja joskus logiikalla ajateltuna aivan nurinkurista (miksi ensin unohtaa, että voisi muistaa...?!), mutta niin se vain on. Matkan varrella me opimme lisää itsestämme, sielustamme ja rakkaudesta. Skismat muiden kanssa ovat heijastusta omasta kyvyttömyydestämme rakastaa itseämme juuri sellaisena kuin olemme.

Me olemme rakkaus ja valo.

Kaikki täällä kohtaavat "epäsopivia kemioita". Tärkeämpi kysymys kuin "miksi" on mielestäni se miten asiaan itse kukin reagoi ja mitä siitä oppii.

Olen kuullut sanottavan, että mitä henkisempi ihminen on sitä paremmin hän sietää erilaisuutta. Pitää varmaan paikkansa. Minulla on vielä pitkä matka kuljettavana... 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hm, minusta parempi kysymys on aina miksi.. helpommalla olisi selvitty jos alkusielu ei olisi lähtenyt jakaantumaan, mutta se on toinen tarina. Ei niin että asia minua kovin paljon rassaisi (olenhan henkinen) mutta sen nyt vaan huomaa kaikessa..

kiva tämä kevään valo, resonoi kanssani.

Osaan rakastaa itseäni, eihän siinä edelleen ole ongelmaa. Tilanne on nimenomaan olentojen välinen, siis kohtaamattomat kemiat ja tarkoitukselliset loukkaukset, jotka tietty ovat egojen peliä. Parhaina hetkinä sitä unohtaa sen ja muistaa vain sen ykseyden..

Elwynin linkki vaikuttaa mainiolta, liittyy toki myös siihen miten koen miehet ja mille tasolle jutut yleensä menee, ennenkuin hajotaan erillisyyteen jne. Tämänhän voisi jopa antaa eräälle luettavaksi! 


   
LähetäLähetetty: Maa Maa 10, 2008 5:47 pm    Viestin aihe: White Eagle: Sielun kymmenen salaisuutta (toinen salaisuus)    Vastaa lainaamalla viestiä
SIELUN KYMMENEN SALAISUUTTA

White Eagle (Valkoinen kotka) -henkiolentoa kanavoinut Jonette Crowley
Kappaleita julkaisemattomasta kanavointikirjasta "10 Secrets of Your Soul".
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

TOINEN SALAISUUS: YHTEYS

Ihmissuhteet

Maa on suhteiden planeetta. Suhteet ovat kallisarvoisin osa elämää maan päällä. Olette täällä oppimassa, pitämässä hauskaa ja nauttimassa. Kuten tiedätte, merkittävä lähtökohta on, että kaikki on yhtä, kaikki ovat perimmiltään yhteydessä sielutasolla. Sielutasolta suhteet toimivat. Mitkään näkemänne todisteet erillisyydestä, vaikeuksista, vihasta ja yksinäisyydestä eivät ole luonnollisia. Yhteys on onnistuneiden suhteiden salaisuus.

Persoonallisuudet näyttävät olevan voima, joka tekee suhteista toisinaan epämukavia. Merkittävin ongelma epämukavissa suhteissa on pelko yksilöllisyyden menettämisestä. Kuvitelkaa, että on vain yksi upea sielu, joka on yhteydessä Jumalaan. Tapahtuu jakautuminen ja sielupalat lähtevät ja laittavat päälleen persoonallisuuden, jotta ne voivat yhdistyä toistensa kanssa. Nämä erilliset persoonallisuudet pitävät kiinni identiteetistään niin kovasti, että ne käyttävät paljon energiaa erillään olemiseen. Ne ajattelevat, että jos ne päästäisivät tämä energian menemään, niillä ei olisi muotoa.

[Neela]

Anteeksi, mutta en "jaksanut" lukea kuin tämän ketjun 1. ja tämän viimeisen sivun, eli varmaan jäi paljon tuosta välistä asiaa tarkastelematta... ja tämäkin mielipide voi siis olla jo sanottu;

Minä käsitän tämän nyt elettävän vaiheen fyysisenä, eihän pelkkä "sielu" ykseys voi tuntea fyysistä mielihyvää, kipua jne. Ehkä ykseyden on koettava erillisyys, erottaakseen nämä olotilat? Jos olisimme täällä kaikki yhtä, miten voisimme kokea fyysisen maailman, emme mahdu kaikki samasta ovesta kerralla.  Sieltähän se hiertäminen mielestäni tulee, yksi opettelemassa yhtä, toinen toista. Ilman, että "hiertää" ei voi huomata miltä yksilöstä fyysisellä tasolla tuntuu syrjintä, vähättely, vihamielisyys ja vastaavasti meillä myös synkkaa, joten koemme mielihyvää, iloa, toveruutta. Kierto on käyty, kun koemme kaiken samaksi summaksi, eikä niillä ole merkitystä? Matka on pitkä, mutta kaiketi käytävä? Kuinka jumaluus, ykseys voi ymmärtää KAIKEN, jos sen osasilla ei ole siitä kokemusta?

[^^Queen Nefertiti^^]

Eli jumaluuden on koettava se että joku osanen ärsyttää/ei ymmärrä/kohtelee huonosti toista osaa.. se tuntuu silti minusta turhalta kokemukselta, mutta ehkä se on niin että jos olisi aina lovea, persoonallista tai jumalallista autuutta, ei sitten olisi yhteen paluun iloa erilleen menon jälkeen, tms, kokemuksena.. kaikki olisi samaa ja olisit aina yhtä kaikkien haluamiesi kohteiden kanssa..

no joo parempiakaan selityksiä ei kai ole.. millään tasolla, sielun/energian tms.

kaikki eivät vain viehäty toisistaan, toisaalta vastakohdat saattavat viehättää.. kaikista pitää joku, vaikka kaikki eivät pidä kaikista?