seuraava »

[Esmiralda]

Minulla on itsellä meneillään tuollainen aistien tarkennuskausi.

Tiedän että kaikki viisi aistiani toimivat, mutta miten hyvin, miten voin niitä herkistää, voimistaa ja käyttää niiden kaikilla kapasiteetilla. En varmaan kaikella sillä, mutta ne ovat meidän suuri lahja!

Juuri kesällä on kiva miettiä myös tuntoaistia, kun suurin osa sen elimestä eli ihosta on paljaana. Mitä hyvää/hankalaa koet sen kautta? Antaaka se sinulle elämyksiä/häiriöitä juuri kesällä toisella tavalla kuin talvella?

Vesi, aurinko, sade keholla. Nurmi, kallio, havunneulat jalkapohjissa...jne.

Ps. Tiedän toki, mikä tässä ensimmäisenä tulee mieleen (minulla myös tietenkin), mutta jätetään nyt se seksikosketus oman onnensa aarrekammioon. 

[nikki]

jännä miten samanlaisia aatoksia voi olla yhtä aikaa,
just nyt illalla aattelin sanontaa "iho muistaa",kuin myös sinänsä veden muistia ja että lapsena juomamme vesi tallentuu luihimme,
(etsiväohjelmasta..)
mutta siis tuntoaistiin ihoon,
parasta kesässä on tuo paljasjaloin tallustelu,
jalkapohjani muistavat niin heinäpellon sängen kuin soratien,
kuuman asfaltin taikka kallion,
savisen rannan varpaitten välissä (lehmänläjänkin..)
kaikesta erilaisuudesta nauttien ja sängenkin sietäen,
äiti komensi meidät kakarat aina juoksemaan kasteisessa heinässä kun ei jaksanut multavarpaita jynssätä,
sekin tuntu on muistissa tuolla anturoissa,
toinen nautittava asia kesäisin on pulahtaa saunasta alasti veteen ja antaa kesäisen tuulen kuivattaa ihon,
tuulen tuntu iholla on nautittavaa keväisin ja syksyisinkin,
kesäsadekin tuntuu hyvältä,
myrskyäkään en kaihda,
ihoni ruskettuu helposti eikä siis onneksi ole tuota palamisvaaraa,
auringon paahtavasta kuumuudesta en kovin pidä,
se lamaannuttaa,
muistissa on myös heinäladon pistelevät heinät kinttuja kirvelemässä
kun piti heiniä painella,katoavaa kansanperinnettä ja ihon muistia..

[Chandra]

 

Mietin ja mietin ja ikäväkseni huomasin,että se on melkein kadoksissa.
Käy erittäin pienellä kapasiteetilla.
Kissani kuolemakin vaikutti jotenkin.Sen tassun hiljaista hyväilyä poskellani,leuassani.Ja vastavuoroisesti kissan silittäminen.

Tyttären lasten kädet kaulalla.Kyynelten jäljet poskilla.
Kovin on nyt mollivoittoista.
Muistan,kun vakavan masennuskauden aikana,olin avo-osastolla lepäämässä ja hieman peloissanikin.Oli niin vanhanaikaiset käsitykset silloin,,,
Olin kauan jo ollut hirvittävän yksin,vaikkakin avioliitossa.
Oli ilta ja tulin tupakkahuoneesta,menossa omaan huoneeseeni nukkumaan.
Käytävällä käveli vastaan isokokoinen ponnaripäinen runoilija.
Jäin hetkeksi paikalleni.En muista puhuimmeko mitään,mutta muistan aina miltä tuntui,kun hän kevyesti etusormella sipaisi poskeani.

Se sai minut itkemään huoneessani kauan.Tajusin,miten suunnattoman pitkä aika oli kulunut aidon välittämisen viestimästä kosketuksesta.

Syystuulen lempeän viileä ja tuoksuva kosketus kasvoilla,on aina ollut rakas.
KIITOS Esmiralda tästä aiheesta!
Pitääkin aloittaa huolehtiminen myös tästä aistista.

[Esmiralda]

Niin, kyllä siitä pitää huolehtia!

Parantajien herkin aisti! Oikeastaan vain käyttämällä tämäkin aisti herkistyy. Huomaan yhtäkkiä, että juuri hierominen on herkistyttänyt ihoni tuntoa tuntea toisen kehoa. Kuinka helposti löytyy kireä lihas jne.

Huomaatteko kuinka kaikki aistit ovat sisään-ulosliikettä? Ja samalla jokaisesta liikkeestä jää muistikuvia. Miksi ne jäävät? Mikähän tarkoitus on tuolla kaikella tallentamisella?

Voitteko kuvitella aistitonta elämää! Kamalinta varmaan olis kun ei tuntisi mitään...

Mutta tuo silkkisen hiekkainen lämmin vanha polku, usein järvien tai jokien varsilla. Mummolassa! Voih! Ja minäkin muistan ikäni tuollaiset odottamattomat hipaisut poskilla. Tai kun merkittävän voimakkaasti on tartuttu käteeni kertoen jotakin. Värisen aivan kun ajattelen noita kosketuksia. Yleensä kosketus ilman viestiä ei tunnu. Mutta jos siinä on jokin lämmin ajatus mukana, sen tunne muuttuu aivan toiseksi. Kumma juttu.

On inhottaviakin kosketuksia. Laitapa kuumana kesäpäivänä ehkä vähän rasvainen ja pehmeän kankkusi lakatulle puupinnalle. Miten siitä irtaannut?! Kyllä minä irvistän. 

Ja jos rakastavasti katsot pientä kärpästä, joka piipertää tuntosarvet vilkkaana ja talia ehkä etsien ihollasi, niin mukavastihan se siinä kutkuttaa.  Mutta voi jukra, kun pitäisi keskittyä johonkin muuhun asiaan! 

[Chandra]

Jeps!
Hoito tilanteessa onkin aivan eri juttu.Sen vallan nyt unohdin.
Silloin kädet liikkuvat itsestään oikeille paikoille ja jätän itseni tilanteesta jotenkin sivuun.
Välillä vaan havahtuu,kun kämmenpohjat vallan käpristyvät,niin että nahkaa kiristää.
Ja sellainen kipinöiva tunne.
Tai,kun kämmenten alle nousee jokin "patti".

En vaan oikein ajattele siinä niitä tuntemuksia.Kädet sanelevat miten kauan missäkin ovat ja minne mennä.
Taustalla käytän aina hiljaa soimassa jotain klassista tai meditointimusiikkia.Uppoudun siihen ja hups,äkkiä on 1 1/2:kin kadonnut jonnekin.

[Kotkansilmä]

     

      En tiedä, sattuuko kohdalleen, mutta pari yötä sitten,

       kun en saanut unta, vaan pyörin ajatuksissani. OHOH.

         Ja huomasin tietäväni, missä kohtaa aivoissani,

           ajatukseni saivat aktiivista toimintaa

             aikaan. Tosi jännä tunne, synapsit

               säteilivät, ja tietoa siirtyi.

                           

             

                     

[helen]

Näin ravun merkin alla syntyneenä minulla tuo kuulo
tuntuu olevan omaa luokkaansa.
Toisaalta mummon senkkiä jonka perikunnalta ostin,
sisältää niin paljon muistoja lapsuudesta,
että sitä ei ole lupa kenenkään mennä aukomaan .
Valehtelevat ne jotka väittävät ,että mikään ei tunnu miltään.
Ihminen  muistaa ja tuntee sen minkä haluaa
paitsi totaali kieltäytyjät ,jotka eivät halua
muistot kuten totuus sisältävät enemmän tuskaa

[sideman]

jännä miten samanlaisia aatoksia voi olla yhtä aikaa,
just nyt illalla aattelin sanontaa "iho muistaa",kuin myös sinänsä veden muistia ja että lapsena juomamme vesi tallentuu luihimme,
(etsiväohjelmasta..)
mutta siis tuntoaistiin ihoon,
parasta kesässä on tuo paljasjaloin tallustelu,
jalkapohjani muistavat niin heinäpellon sängen kuin soratien,
kuuman asfaltin taikka kallion,
savisen rannan varpaitten välissä (lehmänläjänkin..)
kaikesta erilaisuudesta nauttien ja sängenkin sietäen,
äiti komensi meidät kakarat aina juoksemaan kasteisessa heinässä kun ei jaksanut multavarpaita jynssätä,
sekin tuntu on muistissa tuolla anturoissa,
toinen nautittava asia kesäisin on pulahtaa saunasta alasti veteen ja antaa kesäisen tuulen kuivattaa ihon,
tuulen tuntu iholla on nautittavaa keväisin ja syksyisinkin,
kesäsadekin tuntuu hyvältä,
myrskyäkään en kaihda,
ihoni ruskettuu helposti eikä siis onneksi ole tuota palamisvaaraa,
auringon paahtavasta kuumuudesta en kovin pidä,
se lamaannuttaa,
muistissa on myös heinäladon pistelevät heinät kinttuja kirvelemässä
kun piti heiniä painella,katoavaa kansanperinnettä ja ihon muistia..

Wau! Vaikuttavaa runollisuutta.

 

[Esmiralda]

Juuri aistit herättävät meissä luovuuden, runollisuuden mm.

Herättäkää siis aistit selkosen selälleen! Uskon, että käytössämme arkipäivänä on vain pieni osa. Muuraudumme aistiemme kanssa ja annamme järjelle liian ison tilan. Ehkä on syytä, että kaikki toimii ulkoisesti. 

[Ippuska]

nikki, no HÖHHH  JUURI tuollaisia lapsuusmuistoja TULVI eilen iltakävelyllä mieleeni (asuin maalla 10 vuotta - kuusivuotiaasta 16:een).
Puit ne ihanasti sanoiksi, ihan  tuli muistellessa ... 
 
Ja miltä tuntui pienissä sormissa pujotella metsämansikoita heinänvarteen, pujottaa matoa ongenkoukkuun, irroittaa siitä isoa kalaa, kaikki nuo maanläheiset ihokosketukset elävään luontoon.
Rahaa ja tavaraa ei ollut kuten "muilla", mutta rakkautta, vapautta ja luontoa ympärillä.
 



ps.  hyräilen "ihoni muistaa" laulua päivittäin   

[Esmiralda]

Ippuska, saatko noita sanoja jostakin tähän?

Kenen se muuten on?

Ja Ippuska, kun olen katsellut sinun kotisivuasi ja noita valokuvia, näen että sinulla on aivan omaa silmää niille. Varmaan olet tallettanut noita lapsuuden muistoja. Minun yksi intohimoni on aina ollut valokuvien katselu. Ne alkavat elää minussa ja niihin on erilainen kontakti kuin elävään kuvaan, johon on vaikeampi keskittyä. Valokuvan kanssa saa pysähtyä. Silloin se tuntuu iholla asti. Kirjastojen poistettujen joukosta ja divaareista olen kahminut kaikki valokuvakirjat. En tosin lehtiä, sillä niitä olisi liian paljon. Mm. venäläiset vanhat kuvat ovat hienoja, koska he ovat laittaneet kuvaan koko sydämensä puutteellisten laitteiden ohessa.

Ja kukaan ei ole vielä puhunut tuntemuksesta tanssissa toisen kanssa. Se ihointuitio. Viime yönä tanssin unessa ihanasti ja koko keho oli täynnä...arvaa mitä!  :

[Arkiviisu]

     

      En tiedä, sattuuko kohdalleen, mutta pari yötä sitten,

       kun en saanut unta, vaan pyörin ajatuksissani. OHOH.

         Ja huomasin tietäväni, missä kohtaa aivoissani,

           ajatukseni saivat aktiivista toimintaa

             aikaan. Tosi jännä tunne, synapsit

               säteilivät, ja tietoa siirtyi.

                           

             

                     

Kotkansilmä ... taidanpa "saada kiinni" tuosta kokemastasi ...itselläni ollut jossain vaiheessa tällainenkin tuntemus eli kokemus ETTÄ olin
"  sellaisena pienenä huoltomiehenä KUIN siinä yhdessä piirretyssä ranskalaisessa jutussa "- jossa kuvataan ETTÄ mitä ihmisen sisällä tapahtuu ..... NIIN olin sellaisena huoltomiehenä omassa DNA-koodien keskuksessa ja muutin niitä koodistoja ELI päivitin niitä - ja samalla "reissulla"  olin myös ihan siellä pääkeskuksessa jossa oli koko olemukseni kaikkien tasojen keskus - ja siellä poistin yhteyksiä jotka olivat aikansa eläneitä - eli konkreettisesti irrotin piuhoja, varsinkin sellaisia vanhentuneita - ja muutin myös niitä yhteyksiä laajakaistayhteyksiksi - moniuloitteisiksi  .... ja toisaalta rakensin uusia yhteyksiä - uusiin ulottuvuuksiin - eikä tämä ollut unta - vaan ihan hereillä ollessa oivallettu - kokemus~tuntemus ... että liekö kyse INTUITIO tuntoelimestänii joka viestitti että mitä tapahtui juuri sillä hetkellä - useinhan sanotaan "että nämä energiasmuutoksemme ja koodimuutoksemme  " tapahtuu ihan omia aikojansa huomaamatta ( unessa nukkuessa unitilassa ollessamme  )  -  tai että huomaamme NE  vain tietynlaisina fyysinä tuntemuksina  joko iholla tai jossain muualla kehossa - tai esimerkikisi kuumana tai kylmänä olona tai värinänä tai, jopa kipuna (joka tulee ja menee omia aikojansa) tai  jonain minkä tuntemuksen voi kokemuksellisesti eli todellisesti tunnistaa.... tai tunnetiloina ELI yllättävänä olona eli tunnetilana jolle ei löydä mitään selitystä ETTÄ mikä yhtäkkiä tekee ahdistuneen olon tai surullisen olotilan tai levottoman olotilan tai jännittyneen TAI iloisen tai rakastuneen tai sädehtivän tai .... YLEENSÄ vain reagoimme näihin äkillisiin neg.tunnetiloihin helpoimmin kuin neutraaleihin tai nk. hyviin fiiliksiin ....

Näin itse erottelen nämä että mikä on kokemus, tai tuntemus tai tunne tai intuitio ~joka on sellainen kokonaisvaltainen - eli pitää sisällään (useasti ainakin ) sekä tunteen että tuntemuksen josta seuraa aivan todellinen kokemus jostain - eikä vain pelkkä ajatus - intuiton eroittaa silläkin - että "se kuin tulee omia aikojaan" - ilman että ajattelee juuri ko. asiaa...  nooo sitten on nämä teleportaatio tuntoelintuntemukset vielä.... 

[Ippuska]

Ippuska, saatko noita sanoja jostakin tähän?

Kenen se muuten on?

Ja Ippuska, kun olen katsellut sinun kotisivuasi ja noita valokuvia, näen että sinulla on aivan omaa silmää niille. Varmaan olet tallettanut noita lapsuuden muistoja. Minun yksi intohimoni on aina ollut valokuvien katselu. Ne alkavat elää minussa ja niihin on erilainen kontakti kuin elävään kuvaan, johon on vaikeampi keskittyä. Valokuvan kanssa saa pysähtyä. Silloin se tuntuu iholla asti. Kirjastojen poistettujen joukosta ja divaareista olen kahminut kaikki valokuvakirjat. En tosin lehtiä, sillä niitä olisi liian paljon. Mm. venäläiset vanhat kuvat ovat hienoja, koska he ovat laittaneet kuvaan koko sydämensä puutteellisten laitteiden ohessa.

Ja kukaan ei ole vielä puhunut tuntemuksesta tanssissa toisen kanssa. Se ihointuitio. Viime yönä tanssin unessa ihanasti ja koko keho oli täynnä...arvaa mitä!  :

Kiitos Esmiralda 

Johanna Pakonen sen laulaa, mutta sanoja en googlettamalla löytänyt.



.....  Arvaanhan minä 
 


edit: AI NIIN  ei saanut mainostaa 

[Ippuska]

Juu, sepähän se 
Ken löytää, niin huitaiskoon tännekin vaan 

[Kotkansilmä]

                 :

   Heippatirallaaa!!  Ei suinkaan niin, tai näin, vaan ihan väärinpäin.

    Tapahtuma oli tasan niin, että, kun ajattelin jotain asiaa,

     aivoissani " tietty " alue aktivoitui, tiesin sen.

      SE, oli kuin leikki, ja kesti vain hetken verran.

        ELI, kun tajusin mistä oli kysymys, se meni

           JO. Hämmennyksessäni tajusin, että !! ?