Minun yksi elämäntehtäväni tuntuu ainakin olevan auttaminen ja tiedon välittäminen. Eteeni on sielunpolkuani kulkiessani tullut paljonkin tapauksia, jossa joudun hyppäämään tyhjin käsin tuntemattomaan voidakseni pelastaa jonkun pinteestä. En ole tehnyt koskaan tuollaista hyppyä pelkän uhrautuvaisuuden vuoksi, vaan sisäisen ääneni kehottamana enkä ole katunut niistä yhtään, sillä olen saanut itsellenikin paljon auttamisesta ^__________^
Luen ja tutkin asioita mielelläni ja jaan yhtä mieluusti tietojani eteenpäin. Sillä ei ole väliä, kuunteleeko joku vaiko ei. Jokainen tekee omat johtopäätöksensä.
Yksi voimakkaimmista elämäntehtävistäni on itsenäisyyteni vaaliminen melkeinpä hintaan mihin hyvänsä. Olen joutunut opettelemaan myös vastaanottavaisuutta - olen kasvanut köyhässä perheessä, jossa päihimme on iskostettu, että tarjottiinpa teille mitä tahansa te ette saa ottaa tuota vastaan, koska se on ahneutta ja epäkohtaliaisuutta. Nooooohhh... Olen sitten itse saanut maistaa miltä tuntuu kun hyvää hyvyyttään tarjoaa jotain toiselle esim. apuna, lahjana tai ihan vain omaksi ilokseen ja toinen kieltäytyykin. Nykyisin otan vastaan kaiken, mitä minulle tarjotaan kiitollisena tuntematta itseäni roistoksi.
Yksi kova pala on tunteiden ilmaiseminen. Olen hyvin tunteikas ja herkkä, mutta en osaa tuoda niitä julki tarpeeksi, joskus en lainkaan. Päällisin puolin olen aina viileä (tosin nauran paljon ja minulla on leikkisä huuumori) ja moni on sanonut minulle, että olen paljon enemmän, tiedän paljon enemmän ja tunnen paljon enemmän mitä annan ymmärtää. En tee tuota tietoisesti ja olenkin ollut hyvin hämilläni saamastani palautteesta. Että pimittäisin jotain itsestäni.
Mitä läheisempi ihminen sen vaikeampaa minun on tuoda tunteitani esiin, oli se sitten iloa, surua, ahdistusta tai onnea. Siitä näkyy osa, muttei todellakaan kaikki. Sanonkin hyvin usein, että "tämä tekee minut onnelliseksi, niin onnelliseksi, etten löydä sanoja sen kertomiseen" koska se on totta.
Varsinkin negatiiviset tunteet ovat sellaisia, että koen ne henkilökohtaisina haasteina enkä näe tarpeelliseksi kertoa niistä muille muutoin kuin ehkä sanomalla "nyt on huono päivä". Ne ovat jotakin, jotka minun täytyy voittaa itse Itseni kanssa. Eräänlaista Marsin soturin kamppailua siis, varsinkin, kun minussa on tuo feminiinis-maskuliininen energiatasapaino niin, että maskuliinista energiaa on melkein 70% koko 100% sieluenergiasta - näin ainakin erään kanavoinnin mukaan ja se osui ja upposi
Haasteita on varmasti vielä matkan varrella lisää. En tiedä, mikä olisi se KAIKKEIN suurin elämäntehtäväni, koen enemmänkin, että minulla on paljon pieniä elämäntehtäviä suoritettava ja nekin itse Itseni kanssa.