seuraava »

[Kurpitsa]

Tässä pari artikkelia lopunajan eksytyksestä:

http://www.netikka.net/mpeltonen/trust.htm
http://koti.mbnet.fi/hulk/lainaukset/henkienerottaminen_nieminen.html

Mitä mielestänne tarkoittavat Jeesuksen sanat: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä"?
Mikä on eksytystä? Näettekö mitään eksytystä olevankaan?

Keitä ovat tänä päivänä Jeesuksen mainitsemat väärät profeetat (=opettajat) jotka tekevät ihmetekoja?

[Ippuska]

  Jeesus Kristus, lempipelastajani 

Myös tämä oli kiva lukea:

Urho Muroman opetuksia Pyhästä Hengestä:

(kirjoitettu nauhalta)

    * Pyhä Henki ei koskaan asetu Jeesuksen yläpuolelle
    * jos Pyhä Henki korotetaan yläpuolelle Jeesuksen joudutaan aina väärän hengen valtaan
    * siellä missä puhutaan paljon hengestä, siellä mennään helposti harhaan
    * on väärin ruveta vaatimaan Hengeltä ihmeellisyyksiä. Kristillisyys on ihmettä kokonaan
    * Pyhä Henki ei ole mukana sellaisessa julistuksessa missä ei ole Jeesuksen ristiä
    * jos tavoitellaan Pyhän Hengen kohdalla ihmeellisyyksiä, joudutaan aina väärän hengen valtaan
    * kirkastetaan Kristusta, siinä tarvitaan voimaa -- voimaa kantaa risti,
    * Henkikaste on se, että erotetaan saatanan vallasta Pyhän Hengen valtaan
    * kun joku saa Kristuksen, hän saa koko Kristuksen
    * kun joku saa Pyhän Hengen hän saa koko Pyhän Hengen
    * Kristus on Pyhässä Hengessä, Pyhä Henki ja Henki-Kristus ovat sama asia
    * Paavali puhuu Jeesuksesta Kristuksesta, mutta ei monestikaan Pyhästä Hengestä
    * Pyhä Henki on Hengessä läsnä oleva Henki-Kristus
    * Pyhä Henki ei koskaan puhu itsestään -- Pyhä Henki on aina taustalla
    * Pyhä Henki on persoona, ei voima
    * Pyhä Henki on Henki, jota sinä et käytä, vaan Pyhä Henki käyttää sinua
    * Pyhän Hengen saamisen ja Hengellä täyttymisen ero on:
         1. Pyhän Hengen saat kun saat Kristuksen
         2. Hengellä täyttyminen on sitä, että Pyhä Henki saa sinut kokonaan
    * Hengellä täyttyminen on sitä, että annat kaikki Pyhän Hengen käyttöön
    * Hengen saaneella on paljon alueita, joka eivät ole Pyhän Hengen käytössä
    * olet saanut Pyhän Hengen , mutta hän ei elä sinussa
    * Pyhällä Hengellä täytetyllä ei ole enää omaa tahtoa, oma tahto on luovutettu Kristukselle ja hänen tahto hallitsee silloin elämää
    * Hengen saaminen on sitä, että Pyhä Henki saa osan taloa, muualla talossa hallitsen minä
    * Pyhällä Hengellä täyttyminen merkitsee, että Pyhä Henki hallitsee kaikkia huoneita, enää en minä hallitse mitään, vaan Jeesus hallitsee kaikkea
    * minä en voi käyttää Pyhää Henkeä vaan Pyhä Henki käyttää minua
    * Pyhä Henki täyttää sinua sitä myöten kun kuolet itsellesi
    * Pyhä Henki ei ole jotain muuta ja Kristus olisi jotakin muuta
    * en elä enää minä vaan Kristus elää minussa -- se on Hengellä täytetyn elämää
    * Pyhä Henki on Puolustaja, Puolustusasianajaja

[Mika-Matti]

Sanonpa, että ihminen käyttää Pyhää Henkeä
eli päätäntävalta säilyy hänellä, joka tietoistuu itsestään.

Juuri silloin, kun jokin ulkoinen on käyttävinään ihmistä,
ihminen on eksyksissä itseltään eli "harhaan vietävissä".

Lopunajat = aina ennen seuraavaa otantaa hetkestä.
Lopunajat = antikristus ennen kristusta.
Lopunajat = sen päättyminen, mikä ei ole todellista.
Lopunajat = todellinen on menemättä harhan vipuun.

Eksytys = katsojan silmässä, sillä todellinen on unohtumatta itseltään.

Tulee mennä harhan läpi. Aina eteenpäin. Läpi ristiriitojenkin tulen.

Se on siinä.

 

[Kurpitsa]

Juuri silloin, kun jokin ulkoinen on käyttävinään ihmistä,
ihminen on eksyksissä itseltään eli "harhaan vietävissä".

Mitä ihmistä käyttäviä ulkoisia tekijöitä sitten on?

Väärät henget? Kanavoinnit?
Väärien henkien eksytyskeinoista mainittiin seuraavia:

- väärä henki tietää menneitä asioita
- se tietää myöskin tulevia asioita
- se jakaa armolahjojen kaltaisesti toimivia "lahjoja" ja voimia
- se parantaa sairaita, ainakin siltä näyttää
- se tekee monenlaisia ihmeitä ja tunnustekoja uskotellen itsensä Pyhäksi Hengeksi, ja tuota Pyhää Henkeä se jäljittelee taitavasti, näyttäen todella valkeuden enkeliltä.
- se saa aikaan tunnetta ja elämyksiä, ihania kokemuksia ja nautintoa
- se saattaa saada jopa ihmisen leijumaan ilmassa kuten Amerikassa on jo tapahtunut
- ihmisten kaataminen on sille pikku juttu

[slslsl]

En tiedä, olenko jäävi sanomaan, mutta hedelmistään puu tunnetaan on hyvä lause näiden miettimiseen.

[Atomi]

Ka minä pidän eksytyksenä kaikkea ja eksyttäjinä kaikkia, jotka yrittävät saada minut painostamalla tai houkuttelemalla uskomaan jotain. Uskon nimittäin, että tarkoitus on meidän jokaisen ihan itse muistaa totuus ilman parhaan kaverin tai jonkun suuren gurun voimakasta nk. opastusta. Tiedon tarjoaminen ja asioista keskusteleminen ovat OK, mutta väite että on itse löytänyt absoluuttisen totuuden, on jo harhaa. Täällä sitä vaan bongaillaan totuuksia pala palalta.
Olemme siis kaikki oikeassa enkä halua kenenkään uskovan mitä tässä kirjoitin.                 

[Ippuska]

  aihe ja  vastauksia -  teitä 

[Esmiralda]

Minulla tuli noin äkkiseltään mieleen eksytyksestä se, että sallin ulkoisen muokata itseäni pois 'minuudestani'.

Tietenkin sitten vois alkaa miettimään, että mikä on 'minä' ja kuinka paljon olen antanut muun maailman itseeni vaikuttaa. Tosi hirveän paljon!

Mutta sanotaan näin, että kun SELVIÄÄ ja löytää tasapainoa ja tuntuu, että ei ole eksyksissä.

Eli on omaa tahtoa ja voimaa tehdä valintoja.

[Kurpitsa]

Tuo varoitus eksytyksestä tarkoittaa minulle sitä, ettei anna epäilyksen hiipiä mieleensä. Että pysyy luottamuksessa, koska kaikki on turvattuna.

Entä jos epäilys (=vaisto?) onkin juuri se sydämen ääni jota pitäisi kuunnella?
Sitten kun jostain vastaantulevasta asiasta ei tunne enää mitään epäilystä, on se muuttunut luotettavaksi. Vaistolla monet eläimetkin pärjäilevät.

[Mika-Matti]

 :

Olisiko niin, että epäilyksen hälvettyä vastaantuleva asia on mitä on, mutta ihmisen asenne on muuntunut luottavaiseksi?

Tunnistan itsessäni moisen "epäilyksen" äänen, joka varoittaa minua,
mutta myös saattaa estää minua kohtaamasta asioita
- ennakkoasenteistani johtuen.

Epäilyksen tuntu menee mielestäni aikaste lähelle
nk. varoituksen ääntä,
joka voi pelastaa minut
tai ainakin valmistaa minua kohtaamaan tulevaista "silmä ja korva tarkkana".

Ja epäilyksen ja varoituksen äänistä pääsenkin
nk. erotuskykyyn,
jonka avulla voi erottaa harhan ja toden, hyvän pahasta ja oikean väärästä...

[Ikitosi]

Kirjoituksissa varoitukset ovat minusta ennenmuuta niille, jotka ymmärtävät, mutta eivät noudata. Ei malteta pysyä jatkuvasti tarkkana. Vastuu kasvaa ymmärryksen myötä.

On syntiä tehdä vastoin parempaa ymmärrystään, antaa johtaa harhaan itseään.

Ymmärryksen piirin laajettua tulisi vastuuntunnon todellakin kehittyä.
Itsensä, itsessään elävän Kaikkeuden-tunnon ottaminen vastaan.
Ymmärtää, mitä on vastassa ja miten siihen vastata.

[Mika-Matti]

...

On syntiä tehdä vastoin parempaa ymmärrystään, antaa johtaa harhaan itseään.

...

Vaikuttava virke!

Tuosta synnistä: Eikö synti olekin harhaa eli jotakin, mikä ei voi vaikuttaa todelliseen eli "parempaan ymmärrykseen"?

Tällöin harhan vipuun meneminen on yhtä kuin synnin teille harhautuminen - eli yhtä kuin karman poluille asteleminen.

Ja nyt kun väitetään, että karman ajat ovat ohi,
laitatteko myös "synnin vallan" päättyneiden ilmiöiden kirjoihin?

 

PS. Idze ajattelen niin, että synti on tahraamatta synnittömyyttä eli viattomuutta, jonka puhtaus perustuu todellisen valtaan harhan ylitse.
Kuten kuolemallakaan ei ole muuta valtaa kuin rakkauden ohjausvalta niiden ylitse, jotka valitsevat yhdistymisen ikuiseen olemassaoloonsa.

Eli kun sanotaan "kaikki on korkeammassa kädessä", ei kyse kuitenkaan ole ennaltamääräytymisestä vaan itsevalintaisesta etenemisestä.

Tietoisempana itsevalinta vain ja ainoastaan sulautuu "korkeimman tahtoon" eli "niin kuin parasta ymmärtämystä on".

Mistä taasen päädynkin ideaan "täydellisestä tapahtumisesta".

Jäljellä ollessa idean jälkeisen ajatuksen:

"Mitä seuraavaksi, kulloinkin."

 

[Ikitosi]

Synti, eli vastoin parempaa tietoaan ja ymmärrystään tekeminen on kyllä ihan todellista,
harhaa on se kuva, joka halutaan nähdä synninteon oikeutukseksi.

Tietämättömyyksissään voi tehdä typeryyksiä viattomuuttaan, kun ei paremmasta tiedä, sillä tietohan se varsin oli, joka ihmisestä alunperin syntisen teki, johti karkoitukseen Paratiisista..
Viaton ja synnitön on hän joka ei tiedä


Voidaan ajatella, että ihmisellä on koko ajan 360' pallo, jossa hän voi liikkua itsevalintaisen mielivaltaisesti, mihin tahansa suuntaan polkuja ja teitä tai vaikkapa umpimetsää samoillen. Sielun ideana on päästä elämän aikana mahdollisimman laajaan ymmärrykseen eli ulottaa ympyrän kehää. Mutta tämän voimme tehdä vain syventämällä ymmärrystämme laajentamalla sitä esteettömästi joka suuntaan, eihän se muuten olisi pallo.
Vain tietämättömiä voi johtaa harhaan väittämällä tätä palloa littanaksi.
Ja syntiä tekevät ne, jotka tietävät pallon todellisesta ominaisuudesta, mutta kulkevat silti kuin pannukakulla.

Kieltäminen johtaa harhaan.

[Mika-Matti]

Synti, eli vastoin parempaa tietoaan ja ymmärrystään tekeminen on kyllä ihan todellista,
harhaa on se kuva, joka halutaan nähdä synninteon oikeutukseksi.

En oikeastaan pidä "vastoin parempaa tietoaan ja ymmärrystään tekemistä" syntinä vaan itsensä ja muiden harhauttamisena.
Sillä jonkin syntinä pitäminen on yhtä lailla kaksinaistamista kuin tapahtumisen arvioiminen hyväksi tai pahaksi.

"Synnittäminen" on leimaamista, arvostelemista - kuten syyttäminen ja syyllistäminenkin.
Jopa katumus leimaa asenteellisuudellaan.

Synnillistäminen alias "ihmisen erottaminen jumalasta" on kostamisen ja syyllistämisen väline ja alkuaan lähtöisin niiltä "meiltä", jotka profiloimme ihmiskasvoista jumalaa vallan illuusioksi ihmisille.
Aivan kuten veimme kehittymisen ilon niiltä "meiltä", joille langetimme "karman pyörän".

Ja nyt tuo kaikki, hela hoito - synnin ja karman harha - puretaan pois. Meidän toimestamme.

Synninteon oikeutus ja synniksi tuomitsemisen oikeutus ovat saman asian täydennyspuolia. Kyseessä on koston ja revanssin eli väärinteon kiertokulun itseään ruokkinut noidankehä. Astumme siitä ulos.

Tämä ei poista sitä, että on erehtymisiä ja virheiden korjaamisen tilaisuuksia - syynäämisiä.
Kuten on opastusta ja eteenpäinmenemistä - viattomuutta eli tiettömyyttä, koska jokainen luo oman tiensä.

Tietämättömyyksissään voi tehdä typeryyksiä viattomuuttaan, kun ei paremmasta tiedä, sillä tietohan se varsin oli, joka ihmisestä alunperin syntisen teki, johti karkoitukseen Paratiisista..
Viaton ja synnitön on hän joka ei tiedä

Tieto vapautti ihmisen kokeeseen nimeltä "kaksinaisuuden läpikäyminen".

Hän, joka ei tiedä tietävänsä, on lapsi.
Kun tuntee sisäisen lapsensa, on aikuinen.
Kun katsoo näitä molempia itsessään, on kykenevä vanhemmuuteen
- yllään kokemuksen "tieläisyyden" tuoma "tiedon viitta".

Ja tulevat sukupolvet ampautuvat kumminkin omille teilleen.

 

[Ikitosi]

Kokonaisuuden kannalta on kai aivan sama mitä sanaa käyttään, kun samasta asiasta kerran puhutaan. Sen enempää ketään tai mitään leimaamatta tai syyttämättä, voidaan todeta, että terminä harhauttaminen ja harhassa eläminen on tiedettyjen tosiasioiden kieltämistä, samoin kuten syntiin lankeaminen, ihan hienoisella nyanssierolla vaan. Vai

Kaksinaisuuden läpikäymisella ja kaksinaistamisella tarkoitat tämän maailman ilmenemistä polariteettiakselilla, joiden päillä on toisistaan poikkeavat nimitykset?
Maailmassa on polariteetit: hyvää ja pahaa, valkeutta ja pimeyttä, tietoisuutta ja tiedostamattomuutta, jne.., myös ymmärrettävissä havaittuina toteamuksina, vaihteluvälikenttien akselinpäitä, (jotka tarkoituksellaan kuvaavat ymmärryksemme laajuutta). Kuitenkin, ne ovat YHTÄ KAIKKI, kuuluvat kaikki kokonaisuuteen, jonka näiennäisyyksien takaisen, perimmäisen harmonian ymmärtäminen lienee vielä osittain käsityskykymme ulottumattomissa. Siltä pohjalta tuomitseminen saattaa hyvinkin todennäköisesti johtaa ainakin olotilalliseen eksymiseen Kaikkeuden harmoniasta.

Marjareissulla kuljemme tuttua polkua, jonka kivet ja viitat ovat siellä aina olleet opastamassa meitä, niin että vaikka mikä susihukkanen seuraamme lyöttäytyisi omine intentioineen, tiedämme silti missä mennään.
No, elämän laatu on kuitenkin laajeneva ja eteenpäin pyrkivä, joten polunreunat kaluttuamme, mielimme marjastaa myös tuttujen seutuvien ulkopuolelta, seuraten jotakin polkua pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin.. Etenemme vanhmpien varoittavat sanat korvissa kaikuen, katse ja aistit tarkkoina, tutkaillen jokaista uutta maisemaa, polunmutkaa ja mätästä... Tai sitten voimme innostua pusikkojen marjaisuudesta siinä määrin, että tietoisuutemme valppaus herpaantuu.. Tuokkosemme kyllä täyttyy, ja mahamme saa makeaa, mutta iltahämyn laskeutuessa metsään, olemme eksyneet.
Tilanteeseen joutuminen viattomuuttaan - väkipakolla tai todella tietämättömyyttään, että näinkin voi käydä - on eri asia, kuin tieten tahtoen, hyvää tarkoittavista ohjeista ja varoituksista piittaamatta kirmata kotipolulta vaan mahdollisimman kauas umpimetsään, ja unohtaa ne marjatkin poimimatta matkan varrelta.

Siis ilman mitään tuomintaa, tapoja edetä ja kulkea on monia - kotiin vihdoin palatessa katsotaan, kenen (matkan varrelta hankitut)eväät on minkäkinmoiseen hyvinvointiin riittäneet, vieläkö on tuokkosessa tuliaisiakin...

Hän, joka ei tiedä tietävänsä, on lapsi.
Kun tuntee sisäisen lapsensa, on aikuinen.
Kun katsoo näitä molempia itsessään, on kykenevä vanhemmuuteen
- yllään kokemuksen "tieläisyyden" tuoma "tiedon viitta".

Kokemuksen viitta on se, joka sitten wanhana lämmittää lasten lapsille opettavaisia tarinoidessa