seuraava »

[Asterix]

Olen tässä mielessäni ja kehossani pyöritellyt erilaisten energoiden tuntua
ja siitä toivoisin keskustelua.

Millaisina koette rahan ja rikkauden energiat?
Onko niissä mielestäsi jotain pahaa tai epämiellyttävää
vai koetko ne ainoastaan hyvänä ja miellyttävänä?

On todella paljon sanontoja, kuinka esim. raha ei tuo onnea ja bla-bla-blaa,
mutta koska olen saanut elää kokemuksina rikkautta ja aivan uskomatonta
köyhyyttä ja jotain siltä väliltä, niin minun on myönnettävä,
etten koskaan ole ollut onneton, surullinen, stressattu tai sairas rikkaana.
Henkinen kehityksenikin on ottanut suurimmat askeleensa juuri runsaudessa
- on vähemmän muita ongelmia mietittävänä.

Monet silti suhtautuvat rikkauteen erittäin negatiivisesti.
Johtuuko se siitä, että kun rahan paljous on jollakulla
toisella kuin itsellä, se on negatiivista?

Jos suhtautuu rahaan negatiivisesti ja esim.
sanoo kuinka paha asia se on, niin käykö niin, että raha ja rikkaus
välttelee tälläistä henkilöä ja hän saa aina katkerasti
kirota rahaa katsellessaan niitä, joilla sitä on?

Jos taas suhtautuu avoimin mielin ja positiivisesti siihen,
iloiten vilpittömästi muiden rikkaudesta, niin vetääkö sellainen
henkilö puoleensa menestystä?

Ajatuksia rahan energioista?

[Lilli]

Raha itsessään on neutraali asia, pelkkä vaihdon väline. Sen tarpeellisuutta on vaikea mennä kiistämään. Riippuu kuitenkin ihmisestä itsestään, minkä aseman se saa hänen elämässään. Sen tuoma turvahan vapauttaa tekemään kaikenlaista. Jotkut harrastavat hyväntekeväisyyttä, toiset vauhdikkaita autoja, kun taas eräät katsovat rahan avulla voivansa kohdella muita ihmisiä miten sattuu. Jos runsaus on saavutettu ahneuden ja törkeän kyynärpäätaktiikan avulla, niin rikkaus luultavasti vain korostaa noita luonteenpiirteitä entisestään. Henkilökohtaisestikin tunnen miljonäärejä, jotka toisaalta ovat innovatiivisia ja ovat työllistäneet liiketoimintansa kautta paljon ihmisiä, mutta muuten tyyppeinä ovat jokseenkin sietämättömiä.

[Elämänilo]

...Millaisina koette rahan ja rikkauden energiat?
Onko niissä mielestäsi jotain pahaa tai epämiellyttävää
vai koetko ne ainoastaan hyvänä ja miellyttävänä?

Hei "Sasha"

Noista rahan ja rikkauden energioista
en osaa juurikaan mitään sanoa,
mutta sen tiedän,
että rahan määrä ei ratkaise vaan se,
miten ja mihin sitä käyttää.

Jotkut meistä syntyvät "hopealusikka" suussa
tahtoivat tai eivät.

Elämänrikkauden energiat löytyvät ihmisestä itsestään
- jonain päivänä ollaan vähän "köyhempiä" = surun / ikävän tunnetta,
ja toisena päivän vähän "rikkaampia" = ilon / onnen tunnetta.

Lapsen syntymä tuo elämään rikkautta;
sinusta tulee äiti / isä / sisar / mummi / vaari jne.
- kaikki eivät tätä pääse kokemaan,
mutta he löytävät toisen tavan kokea elämän ihanuuksia


 Elämänilo   

[Riitta]

Minusta ei ole vaarin omistaa rikkauksia-enka ikina ole ollut kateellinen multimiljonaareille-sehan on vain onnistumisen merkki elamassa. Tunnen paljon rikkaita ihmisia jotka ovat mukavia-eivatka mahtaile rikkauksillaan, painvastoin auttavat monin tavoin vahempiosaisia.
On sitten toinenkin luokka rikkaille(ns. akkirikkaat)jotka mahtailevat, torsaavat ja EIVAT ota huomioon muita ja luulevat, etta he saavat ostettua kaiken rahalla. Nama ihmiset tunnistaa yleensa akkirikkaiksi erikoisista kaytostavoista.
Mina ainakaan en ikina ollut rahaa vastaan ja miksi olisin, tarvitsemme rahaa niin moneen asiaan jotta elama olisi mukavampaa ja helpompaa...

[Mika-Matti]

Vauraus, joka on kertynyt jonnekin ja jollekin, on rikkautta.
Yltäkylläisyys, joka virtaa edelleen, on vauraustietoisuutta.

Raha on vaihdon väline, siis energiavaihdon liikutin.
En näet voi havaita olevani rahakas ilman rahaliikenteen tuomia etuja.

Sen sijaan runsaustietoisuuteni virtaa koko ajan
riippuen siitä, kuinka pidän kiinni puutteistani
ja kuinkas taas suuntaudun kohti runsauden runsaampaakin kokemista.

Pidän tärkeänä sitä, että antaa kaiken virrata kauttaan.
Siten puutteensakin voi antaa pois - siitä voi päästää irti.
Ei siinä tarvitse notkua, ettei ole mitään.
Aina on jotakin vaurauden pesämunana.

Kolikko voi olla kuin Roopen onnenhely: siitä lähtee ja siihen rakentuu sekin,
mitä ei arvaisi tulevansa omistaneeksi
sitten aikanaan.

Rikkaita ihmisiä on, eivätkä he valita köyhän suruista
vaan siitä, että hekin voivat menettää tuon kaiken
saati että sitä pitäisi saada kerrytetyksi lisääkin.

Rahan ja rikkauden energiat ovat kertymiä, siirrettävyyksiä ja vauraustietoisuutta.

Kaikki virtaa koko ajan.

[*yildirim*]

Minusta ei ole vaarin omistaa rikkauksia-enka ikina ole ollut kateellinen multimiljonaareille-sehan on vain onnistumisen merkki elamassa. Tunnen paljon rikkaita ihmisia jotka ovat mukavia-eivatka mahtaile rikkauksillaan, painvastoin auttavat monin tavoin vahempiosaisia.
On sitten toinenkin luokka rikkaille(ns. akkirikkaat)jotka mahtailevat, torsaavat ja EIVAT ota huomioon muita ja luulevat, etta he saavat ostettua kaiken rahalla. Nama ihmiset tunnistaa yleensa akkirikkaiksi erikoisista kaytostavoista.
Mina ainakaan en ikina ollut rahaa vastaan ja miksi olisin, tarvitsemme rahaa niin moneen asiaan jotta elama olisi mukavampaa ja helpompaa...

juuh raha taitaa vielä tässä elämässä olla jossain määrin välttämätön paha.

sitten diamond tuohon sinun tekstiisi ovatko nämä multimiljonäärit ainoita jotka ovat ovat elämässä saavuttaneet jotain vaan siksi että se näkyy rahallisesti tavalla tai toisella?

saavuttaa voi mielestäni paljonkin vaikka ei mikään miljonääri koskaan olisikaan...

[Atomi]

Samaa mieltä edellisten kanssa eli rahalla ja varallisuudella on vain välinearvo. Köyhät sanovat, että vain rikkailla on varaa olla tätä mieltä rahasta. Jollakin kummallisella tavalla se kuulostaa todelta. Jos minulla ei olisi rahaa ruokaan ja asumiseen, olisinko samaa mieltä kuin nyt? Toivon, että myös silloin jaksaisin pysyä nykyisessä uskomuksessani, mutta varmasti ajattelisin asiaa useammin kuin nyt. Tällä hetkellä minulla on varaa heittää hyvin kevyesti ja vakamuksen syvällä rintaäänellä oma totuuteni, että raha on vain väline eikä tee onnelliseksi. Jos minulla olisi nälkä ja kylmä, saattaisin toivoa samalla vakaumuksella omistavani rahaa. Olen ollut esim. opiskeluaikoina melkoisen tiukoilla ja silloin opin, että kannattaa elää pihisti jos on rahaa ja elää kuin kuningas silloin, kun on köyhä. Uskon siis, että Sashan kysymykseen on ihan älyttömän helppo vastata, mutta vastauksen eläminen todeksi ei ole kaikissa tilanteissa helppoa.   

[Riitta]

Jadenia-eipa tietenkaan, mutta taman topic'in nimi ON rahan ja rikkauden energiat, rikkautta on myos muunlaista ja varmasti enemman arvostettavaan kuin raha-mutta mielestani ei kuitenkaan ole vaarin olla rikas-rikkaudella voi myos tehda paljon hyvaa-jos paanupissa kaikki on tasapainossa ja ihminen osaa kayttaa mammonaa viisaasti.

[Esmiralda]

Kyllähän rahakin on energian symboliikkaa, eikä ulkoisesti kaukanakaan ihmisestä.

Kuin on hyvät silmälasit tärkeät nähdä tai rullaatori kulkea, on rahakin tärkeä. Kuten ennen tavara jota voitiin vaihtaa.

Mietin, että kaikki fyysinen mitä omistaa, on annettu kuin haasteeksi elää. Jos olet kaunis, voit itse päättää mitä ja miten sen käytät. Jos omaat hyvän fysiikan, sama juttu. Jos omaat taidon luoda jotakin, on itsensä päätettävissä kuinka sen kanssa menetellä ja kuinka siihen asennoitua.

Samoin jos omaat rahaa. Tai harvalle se perintönä tulee. Useimmiten se on hankittu, kun ensin on omattu fiksu pää, ahkeruus tai hyvä koulutus.

Ja kaikesta mitä toinen omaa enemmän, syntyy kateutta ja katkeruutta.

Voi kun voisimme iloita toisten taidoista, taidoista hankkia myös rahaa tai jakaa sitä.
Ja iloita siitä pienestä omastakin pennosesta, jolla jotain hauskaa tai mieltä virkistävää voi laittaa.

[Kurpitsa]

Jeesuksen näkyi kannattavan omaisuudesta luopumista. Myös Buddha luopui omaisuudestaan.

Mark 19:17-21 :

17 Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" [10:17-31: Matt. 19:16-30; Luuk. 18:18-30]
18 Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.

19 Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi." [2. Moos. 20:12-16+; 5. Moos. 5:16-20+; Room. 13:9]
20 "Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies.

21 Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." [Matt. 13:44,46; Luuk. 12:33; Ap. t. 2:45]

Raamattuviittauksia rahaan suhtautumisesta:

"Rahan himo on kaiken pahan juuri"! Huomaa, että Paavali ei sano: Raha on kaiken pahan juuri, vaan nimenomaan sen himo. Kun mukaan tulee kyltymätön halu, himo seuralaisineen, se vie moneen muuhun syntiin, pahimmillaan kadotukseen, kuten Paavali joutui sanomaan eräälle miehelle Apt 10: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa." Tai Job 36:18: Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi." tai vielä Jeesuksen oma sana Mt 16:26: "Ihminen ei voi antaa mitään sielunsa lunnaiksi."

Kun palvelijasta siis tulee isäntä, kun rahasta tulee epäjumala, se sitoo ihmisen. Siksi niin monta kertaa Raamattu varoittaa rikkauden vaaroista. Rikkaus lisää huolia, kuten Jeesus sanoo vuorisaarnassaan: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja tuhoavat." Paitsi pankkeihin sisäänmurtautujat osaavat myös elektronisten palomuurien läpi. Eivät Sveitsin holvitkaan ole takuuvarma paikka. Sananlaskujen kohdassa 11:28 on varsin tyly sana: "Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa."

Lähde: http://www.sro.fi/radio/rh_ahneus.htm

Eli rahalla ostetuilla energioilla, vihkimyksillä, aneilla ja vastaavilla on turha yrittää ostaa sielulleen vapautta??

[Asterix]

Koska kyselen juuri rahan ja rikkauden energioista...

Miksi niin monet ehdollistavat rahan ja runsauden omistamisen?
Sen voi huomata jo parista kommentista tässä ketjussa. 

Pitäisikö saada joku lupa olla rikas ja menestynyt sillä,
että osoittaa henkisyyttä sillä, että antaa sitä muille
tai luopuu kokonaan siitä?

Minusta moisella teolla ei ole mitään tekemistä henkisyyden
kanssa, vaan egon teolla osoittaakseen muille ja itselle, että
on "henkinen", koska muut ihmiset (usein) vaativat
rikkailta rahasta luopumista ja/tai rahan jakamista.

Ko. oleva teko palvelee niin muiden ihmisten egon haluja kuin myös
antajan/luopujan egon haluja (miellyttääkseen muita).

Minusta, jos rehellisiä ollaan, rikkaudesta on tehty paha ja synti
ainoastaan siksi, että kaikki ihmiset eivät ole (osanneet) samoin ottaneet
ko. siunausta vastaan omalla kohdallaan.

Uskon, että rikkaus on mahdollista kaikille,
mutta se vaatii samankaltaista kehitystä ja kehittyneitä taitoja
kuin mikä tahansa muukin, esim. henkinen kasvu kohti ns. mestaruutta.

Mestari voi olla monilla eri elämän aloilla.

[täysikuu]

Mika-Matin kanssa samaa mieltä, että raha on vaihdon väline

Raha on välttämättömyys että voimme ostaa erilaisia palveluita, ruokaa, vaatteita, asuminen ja puhtaanapito sekä monet monet muut ns. pakolliset menot.
Tuota pakollista menoa on meidän perheessä usein mietitty  ja minä olen ajatellu sen asian niin että muu ei olisi sitä pakollista kuin juuri ja juuri toimeentulo.
Minä olen vaatimattoman perheen kasvatti ja sen mukaan saanut ajatuksia rahasta ja sen kuluttamisesta. Siis kaikessa nuukaillaan, niin että harmittaa. Se oli liiallista, nyt kun sen aikuisena aattelee.
Me ei olla perheessämme estetty hankintoja kuin siinä suhteessa, että ne eivät palvele meidän "juttuamme".

Kaiken takanahan on kasvatus ja sen tuomat mallit, kuinka suhtautua esimerkiksi rahaan.

Minä ajattelen todellakin rahaa vaihdon välineenä, sehän on energiaa. Energiaa kierrätetään. Välillä sitä on vähemmän ja välillä sitä on enemmän.

Rikkaat tai siis sellaiset ihmiset jotka pröystäilee tarkoituksellisesti rahalla, niiden määrä on mielestäni kasvanut ja onhan niitä ystäväpiirin liepeilläkin. Suhtautuminen heihin on välilä vaikeaa. Oikeasti välillä tuntee olevansa kirkonrotta, mutta sitten taas muistaa sen ettei se raha heillekkään onnea ja rakkautta tuo.

En ole millään muotoa sitä vastaan, että on "upporikkaita" ja Ökyrikkaita. Erilaisia meidän kuuluukin olla ja eritavoin suorittaa maallista tehtäväämme.

Se on upeaa, että varakkaat ihmiset auttavat yhteiskuntaa, kuluttavathan he koko ajan.
Sen ansiostahan on työtä ja kulutustarvikkeet senkus monipuolistuvat.

Nekin teot, rikkaiden suuret summat annettuna hyväntekeväisyyteen, on energiaa j aon ihanaa että se kiertää.
Persoonat taas ovatkin ihan eri asia, nehän sen ajatuksen meille tuovat ja ärsyttävät tai saavat meidät kadehtimaan, käytöksensä vuoksi.
Miksi me emme anna jokaisen vaan olla sellanen kun on ja olankohautus, hih, meitä on joka lähtöön.

Raha on siunaus monessa mielessä, sitä ei voi muuksi muuttaa.
Rakkaus on samoin, niin myös armo, onni, ja joka päivä elämässämme

Ota vastaan hymyillen, kiitä ja anna taas hymyillen ja sano ole hyvä

[Mirjam*]

Mulla on kovin kovin neutraali suhde rahaan ja maalliseen vaurauteen.

Olen ollut "rikas" ja "köyhä" ja toki olen sisäisesti kärsinyt jossain pahimmissa pattitilanteissa "köyhänä", mutta en siltikään osaa "arvostaa" mitään maallista, en varsinkaan minkään mittarina.
Joskus kun kokeilin elämää rahallisesti vauraana, niin toki oli se tietyltä osin helppoa... ei tarvinnut miettiä maksaako joku liikaa, senkuin osti ja hankki mitä halusi, hinnalla ei ollut väliä.
Tuntui hyvälle ostaa "laatua" jne. mutta toisaalta kun pyörin aikani "niissä piireissä" alkoi se koko porukka tuntua niin "surulliselta", ei ehkä kaikki, mutta suurin osa.
Olen ihan ystävällisesti ollut huvittunut siitä, miten oikeasti ihmiset määrittelee jollekin tavaralle rahallisen arvon.... ja sitten sellainen on hienoa omistaa, missä se on suuri.
Mutta toisaalta miksi kulminoida ja peilata rahan arvon kautta jonkin arvoa???
Raha ja maallinen vauraus helpottaa joltain osin elämää....

Minusta on aivan henkilökohtaista miten tuo vaikuttaa elämässä. Jollekulle voi olla "henkinen siunaus" saada elää maallisessa vauraudessa, joitakin se kasvattaa toisista tekee ahneita ja itsekkäitä. Toisaalta, itsekkyyttä meissä on jokaisessa ja voi sen joku sitten kokea tuonkin kautta. Ja toiset taas kokea sitä muissa sitä kautta. 

Vaihtovälineenä todellakin pidän rahayksikköjä ja joskus on ihan hassua, miten oikeasti joku tosissaan uskoo omistavansa jotain. Maan ja vesistöjen omistus on minusta jotenkin hassuinta mieltää todellisuudeksi. 
Toki todellisuus on se, että jotain voi omistaa, mutta että lopun viimeksi ei.
Omaisuuskin on väline johon voi peilata omaa sisäistä maailmaansa.

Voi olla marttyyri ja halveksia muiden omaisuutta. Voi olla toisenlainen marttyyri ja halveksia niitä jotka halveksii omaa omaisuutta tai muiden omaisuutta. Yhtä kaikki, eipä siinä juuri eroa ole. Näkökulma ja -suunta vai erit.

Se kokemus minulla on hyvin vahva ja sisäänjuurtunut, että jokin oma syvä sisäinen asenteeni kyllä muokkaa maallistakin vaurauttani.
Minä olen aina ollut hyvin luottavainen ja vaikka olen elänyt myös "kaurapuurolla" en ole hätääntynyt koskaan sen kummemmin. Aina on jostain tullut ja putkahtanut ennen totaalista vararikkoa ja nälkiinkuoleentumista. 

Saatan ostaa viimoisilla senteilläni jotain ihan epäoleellista, kun toinen ihminen siinä vaiheessa pihistelisi tulevaisuuden varalle.
En kanna vauraudesta huolta. Ehkä pitäisi kuitenkin... mutta vielä en ole oppinut.

Ja tosiaan jos haluaa nauttia vauraudesta, niin nauttikoot, jos tuntee siitä syyllisyyttä, niin ei sekään ihan "reilua" ole sysätä omaa maallisen nauttimisenhalun syyllisyyttään muiden kannettavaksi...halveksimalla vaurautta ja maallista mammona halveksivia. 

Tänne ne kaikki jää, se on faktaa.... ja kuitenkin itse pidän hyvin tärkeänä huomioida se, että maailma ei olisi tuhottuna ja pilattuna 8000vuoden kuluttuakaan sen takia, että minä halusin nauttia jostain merkkituotteesta tai vilkkuvaloista...... 

[Asterix]

Olen huomannut erään asian;

Monet tuntemani erittäin varakkaat ihmiset täällä
Wienissä ovat hyvin hiljaa busineksistaan ja rahatilanteestaan.

He eivät edes kerro lomamatkoistaan tai uusista hankinnoistaan.

Yksinkertaisesti siitä syystä, että se vaarantaa liiketoimia
ja suhteita ja joku kateellinen älypää tekee yhden ainoan puhelinsoiton
verottajalle ja veroratsaus on valmis jo seuraavana päivänä.

Ja kun varallisuuttaan tuo esiin, niin nälkäisiä korppikotkia
ja wanna be-liehittelijöitä on heti ympärillä odottamassa
kuola valuen, milloin jotain tipahtaa revittäväksi.

[Mika-Matti]

Rikkaudessa on se ongelma,
että kun sitä kertyy, sen koetaan olevan muilta pois.
Mikä pakottaa "rikasteljoonin" suojautumaan noilta "korppikotkilta"
eli piilottamaan varallisuutensa
aivan kuin kyse olisikin viimeisistä pennosista.

Tuleepa Roope Ankka mieleen.

Mitä sitten pitäisi tehdä sille, että varallisuus on "kätkettävää onnea"?

Silloin kun vauraus ei heti päältä näykään,
sitä lienee helpompi häivyttää.
Voi jopa pukeutua köyhän tavoin
ja liikkua "huomaamattoman" vetimissä.

Muistan aina uutisen siitä, kun eräälläkin kuninkaallisella,
joka sattumoisin lienee maailman rikkain nainen,
ei ollut mukanaan rahaa ostaakseen - olikos se nyt - hedelmiä katumyynnistä.

Onneksi löytyi rahaisampiakin ihmisiä.
Eivät siis kuitenkaan olleet mitään rahasäiliöläisiä,
mutta tekivätpä yhdestäkin rikkaasta onnenhanhen.

Jakamalla omastaan.