seuraava »

[*Kide*]

Kokeillaan, vaikka puistattaa valmiiksi jo... mutta jospa lähentyisin tuota luojan luomaa kummajaiskansaa näin 
Sivu nro 323, koska katsoin kello viimisen kerran eilen 23:23  niin kuin monasti ennenkin...

[Esmiralda]

Kokeillaan, vaikka puistattaa valmiiksi jo... mutta jospa lähentyisin tuota luojan luomaa kummajaiskansaa näin 
Sivu nro 323, koska katsoin kello viimisen kerran eilen 23:23  niin kuin monasti ennenkin...

Hih! Enpä ihmettele, jos sinua vähän puistattaakin, vilu kylläkin. Enkä ihmettelisi, jos et jo pienenä halunnut olla jonossa se ensimmäinen tai se joka siuvaantuu jos joutuu autojonossa körryyttelemään perässä, kun eteen pitäisi päästä. Oinaan päämääräisyydellä vielä. Jousimiehen 'siivet tässä itikassa' takaa myös sen, että pääset levittäytymään niin kauas kuin siivilläsi jaksat kulkea. Matkata kun pitää saada!

Siis osui kohdallesi koskikorento nimeltä HANKIKORRI!(lat. Taeniopteryx nebulosa) Se on meidän kevään ensimmäisiä herääjiä hangilla, jo maalis-huhtikuulla. Joten en ihmettelisi sitäkään, jos nautit hiihdellä keväthankia auringosta nauttien.

Hankikarron toukka siis nousee heti kun vain vesiä vähäsenkään sulaa. Se on musta ja sillä on kivan näköinen levenevä hame päällä (pidätkö hameista?), mikä ei kylläkään peitä pitkää pyrstöä, jossa on kaksi hapsiaista perässä. Olet kalastajien rakastama, vaikkakin vähän negatiivisella tavalla. Tämä  on hyvin arvokasta tavaraa ongenkoukkuun ja siitä pitävät etenkin lohikalat. Aikuisena tämä hangilla keikistelijä sitten saa siivet ja tuntosarvet kasvavat pitemmiksi. Parittelukin tapahtuu vielä hankien aikaan plus muninta, joten kesälläpä niitä ei sitten tapaa.

Oletko siis talvi-ihmisiä?! 

[*Kide*]

  Olen vieläkin, käämi hehkuu punaisena ruuhkassa ja nyt kun lapset ovat isompia, tuo matkakuume kalvaa...  Ja neet villasukat on nytkin jalassa 
Vai, että hankikarro, niitä on tullu bongailtua hangilta keväisin lasten kanssa ja katseltu niiden touhuja... eipä paha 
...kellohame heilahtaa ja vanha rokki soi... Että juu´u, pidän hameista    ja keväällä katselen hankien loistetta auringon ensi kevään säteissä, aina yhtä ihastuneena  katselen suurennuslasinkin läpi lumikiteitä ja lumimuodostelmia, pistän silmät kii ja istun rapulla nenä kohti aurinkoa ja kuuntelen...
Mutta vuodenajan perusteella en ole koskaan itseäni ajatellut  jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät ja huonot puolet. Pidän niistä kaikista ja oikeastaan se vaihtelu juuri on ihanaa  En jaksaisi yhtäkään vuodenaikaa koko ajan 
Kiitos sinulle, Esmiralda  Tämä oli hupaisaa... 
PS.tuossa kuva hankikorrista (sumukorento)

[Esmiralda]

Kiitos muuten kauheasti, 

että olen saanut teidän kanssa jakaa näitä itikoita. Ne kuuluvat samaan elämänketjuun kanssamme. Eihän ilman heitä olisi meitäkään. Olisi kamala luonnonkatastrofi, jos ne puuttuisivat yhtäkkiä. Silloin alkais puuttua linnut ja muutkin pienemmät eläimet. Ja loppujen lopuksi sitten itse fyysinen ihminenkin.

Joten jos olen näillä mielikuvillani tuonut heitä jotenkin lähemmäksi ihmistä ja inhimillistänyt tai ainakin personoinut heitä, olen suorittanut kait sitten vanhan metsätontun tai metsäkauriin lailla viestintääni eteenpäin.  :