Ikitosi
|
|
« Vastaus #15 : 09.07.2007 13:28:05 » |
|
Höpö höpö Ei niitä turhaan kuolemansynneiksi mainita. On harhaa popsia elimistömme elämälle vahingollisia sieniä näkyjen saamiseksi. Tämän päivän shamaanit saavat näkynsä vahingoittamatta itseään, elämää.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #16 : 09.07.2007 13:31:35 » |
|
Kuolema? Mitä se on?
Muutosvoimaa ja monimuotoisen luomisliikkeen jatkuvuutta..
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #17 : 09.07.2007 13:36:49 » |
|
Synti on harhaa, mutta joillekkin se voi olla totta. Kysymys on oppisopimustarpeista Voiko elämän evoluutiota asettaa syytettyjen penkille ja mikä sen tekee? Tarkkaileeko luomistyö itseään meidän kauttaan?
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #18 : 09.07.2007 13:46:02 » |
|
Kun luomme kuvan (tai määretyyppisyyden) synnillisistä asioista niistä tulee silloin syntisiä.. Mutta tulkinnanvaraahan on..
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #19 : 09.07.2007 13:50:42 » |
|
Niin, elämän voi kokea vain kuvien sarjana, sen enempää niiden syvyyttä tajuamatta... Sitä tarkoittaa ku_olema.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mika-Matti
Vieras
|
|
« Vastaus #20 : 09.07.2007 14:13:54 » |
|
Synnin valinta on poimia ravinnoksi kaunis, mutta myrkyllinen kukka
Alkemiaa on olemassa.. Kuravettäkin voi juoda silti siitä sairastumatta.. Sisäinen puhtaus voi olla toisen mielestä myrkynkeittäjän juonia.. Energia resonoi olennoissa eri tavoin.. Joillekkin '''synnilliset''' teot voivat tuottaa pelastuksen! Uhrilahjasta voi syntyä kansakuntia! Harhaa on jonkin pitäminen syynäämättömänä eli syntinä. Elämä on aina syynättävissä eli tutkittavissa ja selville päästävissä - perille asti. Ja kyllä: kysyy taitoa sinänsä nauttia tietoisesti myrkkyä pitäen kiinni elämästään kuin myrkyttää itseään tietämättään ja menettäen näin otettaan elonlangoistaan. Kumpaa teemmekään enemmän! Höpö höpö Ei niitä turhaan kuolemansynneiksi mainita. On harhaa popsia elimistömme elämälle vahingollisia sieniä näkyjen saamiseksi. Tämän päivän shamaanit saavat näkynsä vahingoittamatta itseään, elämää. Ihminen se on, joka esiintymällä jumalana muille on tietävinään muiden kohtalosta nimeämällä yksiä tekosia "kuoleman synneiksi" ja toisia "välttämättömiksi uhreiksi". Me voimme juoda miljoona kupillista kahvia ja tiivistää näin lyhennetyn elämän ainekset yhteen mutta vainkos tiedostamatta eläneemme senkin uhalla. Taikka me voimme nauttia yhdestäkin kahvikupillisesta välttämättömänä osana sitä elämäneliksiiriä, jonka itsellemme ja toisillemme suomme kokeaksemme hetkisen silkkaa nautinnollista täyttymystä eli olevamme enemmänkin elossa!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #21 : 09.07.2007 14:51:01 » |
|
Ei tarvitse olla jumala niistä tietääkseen, että on olemassa joitakin juttuja, joita ei kannata tehdä. Monet ovat niitä kokeilleet, ja ne, jotka ovat niistä elävinä selviytyneet, eivät suosittele. Noin ihan realiteettina.
Mutta vieläkin tärkeämpää kuin mitä tekee, on se miten tekee, se tuo meidät lähemmäksi kuolemasynti käsitettä; voit tehdä jotakin ylpeillen tai nöyränä, ahnehtien tai kohtuudella,...
Synti on nimensä mukaisesti tehty syynättäväksi, kuten MM hyvin oivalsikin, joten pohtikaamme siis yhä sen olemusta, jotta pääsisimme perille...
Esim. miten erotamme teot, joista on syytä olla ylpeä, niistä teoista, joiden edessä nöyrtyminen olisi suotavampaa?
Lähtökohtana siis, että elämä on tarkoitettu elettäväksi, eikä kuolemaan tähtääväksi.
Ja onko todella ihailtavaa (vaikkakin taitaa melko 'trendikästä' olla ..) taito tietoisesti kuoleman kanssa leikkiä? Tietoahan elämän kannalta vahingollisesta toiminnasta tuskin keneltäkään puuttuu. Miksi ihailet sitä? Mitä se kuvastaa?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #22 : 09.07.2007 15:22:42 » |
|
Synti synnyttää..
Ja aineellinen olemassaolo on jatkuvassa muutosprosessissa (regeneroivassa jatkumosymbioosissa), johon myös sanat kuolema ja tuhoaminen vahvasti liittyvät sillä ne ovat elämän perusedellytyksiä..
Kuolema viittaa myöskin tyhjyyteen ja haloo? onko sellaista olemassakaan aineellisen maailman ollessa jatkuvassa musaliikkeessä ja luomiskierteessä..
Kuolema aiheeseen liittyy kaipuu olemattomuuteen,, tai siis tyhjän täyteyteen.. Äitimeren valkeaan unohdukseen.. Oloon.. Täydelliseen lapsemme huolenpitoon.. Jossa maailman synnyt puhdistuvat..
Kuolema (tyhjä taulu valmis uudelleenmaalattavaksi) vapauttaa elämään ikuista nykyisyyttä ja joskus myöskin elämä voi olla liikaa kestettäväksi, jolloin paluu olemiseen 'mitättömyydessä' (siinä missä kaikki on niinkuin on ja se vain on..) voi palautua sielun mieleen..
Kuolemassa itseys menetetään (menneisyys jää jälkeen) ja synnytään uudelleen eli vaihdetaan muotoa (vaikka lopulta me muodottomia ollaankin.. tai ehken palloja ja kolmioita..)
Niinkuin perhonen kotilokuoren jättäessä..
|
|
« Viimeksi muokattu: 09.07.2007 15:24:24 kirjoittanut Lumor »
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #23 : 09.07.2007 15:43:36 » |
|
Synnin ja synnytyksen etymologinen yhtäläisyys taitaa viitata tuonne ristinuskon -muksiin. Tajusin just, että kommunikoinnin haaste on paitsi nuo monensävyiset käsitteet, jotka myös maailmankuvaa värjääväävät, myös kuoleman synnit itsessään. Ensinnäkin k u o l e m an synti -käsitteestä sen verran, että sen todellakin voi käsittää monin tavoin... Esim. fyysiseen kuolemaan johtavana, tai elämän sisällä tapahtuvaan ku-olemaan, siis ei_tässä_hetkessä_nyt_läsnä -olevuuteen. Mieluusti keskustelisin tuosta jälkimmäisestä, mutta onko täällä liikkeellä muitakin kuin zombeja, (jotka eivät kestä elämää, ja siksi hakeutuvat ku_olemisen tilaan ) ? Kaipuu vastuuttomuuteen ja viattomuuteen, äidin kohtuun, on varmasti meillä kaikilla jossakin sielun sopukoissa, mutta siitä haaveilu hallitsevana elämäntyylinä, on kai lähinnä halua johonkin mitä ei enää ole mahdollista (tässä elämässä) kokea, siis menneisyyteen ripustautumista - jota itseasiassa voisi pitää ku_oleman syntinä myöskin - eihän se ainakaan elämää edistä. Pikku vinkkinä: elämästä kannattaa nauttia sellaisena kuin se on silloin kun se tapahtuu, niin ei tarvitse jäädä ruikuttamaan jonkin menetetyn kokemuksen perään.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #24 : 09.07.2007 16:46:46 » |
|
Minäpäs syynään nyt syntiä nimeltä ahneus. Tämä on otos José Stevensin kirjasta "Kesytä lohikäärmeesi".
Ahneuden lohikäärmeen seitsemän kehitysvaihetta:
Vaihe 1: Hylkääminen ja osattomaksi jääminen herättävät lapsissa pohjatonta halua. Vaihe 2: Lapset hyväksyvät korvikkeita kiintymyksen vastineeksi. Vaihe 3: Halu korvikkeiden saamiseen ottaa vallan. Vaihe 4: Lapset tuntevat itsensä oikeutetuiksi saamaan korvikkeita ja syyttävät muita, kun ne eivät tyydytäkään heitä. Vaihe 5: Korvikkeiden hankkiminen muistuttaa lapsia osattomaksi jäämisestä. Vaihe 6: Lapset keskittyvät mieluummin siihen, mitä puuttuu kuin siihen, mitä on saatavissa. Vaihe 7: Puuttuvia asioita ei koskaan löydy.
Ahneuden lohikäärmeen suuri valhe
Ahneuden lohikäärme haluaa ihmisten uskovan, että kun he saavat vielä hieman lisää, se tuo mukanan tyytyväisyydentunteen: Vielä menee alas yksi drinkki ennen nukkumaanmenoa. Uuden yrityksen valtaaminen tuo varmasti helpotuksen ja saan asiat kuntoon. Seuraava rakastaja on se oikea. Otanpa vielä yhden kakkupalasen niin se varmasti poistaa näläntunteeni. Pyrkiessään pakkomielteisesti saamaan aina lisää ahneet ihmiset pirstovat ja tuhoavat sen mitä heillä jo on. Lopulta jäljellä on vähemmän kuin mitä oli alunperin - heille ei jää mitään. Tämä on ahneuden lohikäärmeen suuri valhe.
Kypsyystasot ja ahneuden lohikäärme
Vastasyntyneen taso: Selviytyminen julmia ja häikäilemättömiä keinoja käyttäen Konttausikäisen taso: Pakkomielteinen tarpeiden tyydyttäminen ja lähipiirin lahjonta. Lapsen taso: Kaiken kerääminen, kahmiminen ja pilkkaaminen Nuoren taso: Mustasukkaisuus ja rakkauden nälkä. Aikuisen taso: Hengellinen materialismi
Ahneuden lohikäärmeen vaikutuksia:
Terveys: Kaiken liikakäyttö: Syöminen, juominen, huumeet. Syömishäiriöt. Luovuus: "Hittituotteiden" kopiointi tai jäljittely. Seksuaalisuudessa haavemaailma voi muodostua pakkomielteiseksi ja korvata todelliset ihmissuhteet. Nykyhetki: Ei todellista läsnäoloa Ihmissuhteet: Vaatii muilta paljon, mutta halu tyydyttää muiden tarpeita on rajattu. Loukkaantuu kaikesta huomion puutteesta. Pitkäaikaisessa ihmissuhteessa uskottomuutta. Aviopuoliso saattaa olla uskoton vain päästäkseen ahneesta eroon. Hengellinen elämä: hengellisen totuuden nälkä muuttuu joskus kyltymättömäksi uskonnollisten opetusten käyttämiseksi. Guruja ja hengellisiä opettajia kerätään kuin perhosia, mutta kukaan heistä ei ole kuitenkaan se oikea ja ahne jatkaa etsimistään päätymättä mihinkään. Suuntaa saatetaan muuttaa joka toinen viikko.
Vahvistuksia ahneuden lohikäärmeen lyömiseksi:
-Minulla on kaikkea mitä tarvitsen tai haluan ollakseni onnellinen. -Jaan mielelläni toisten kanssa sen mitä minulla on. -Mitä enemmän annan, sitä enemmän saan -Nautin täysipainoisesti kaikestä mitä minulla on. -Olen tarpeeksi luottavainen voidakseni kohdata ahdinkoni. -En enää tunne kaipausta samoihin asioihin kuin ennen. -Olen vahva eikä minun tarvitse enää syyttää muita ihmisiä mistään. -Olen täysin tyytyväinen siihen, mitä minulla on.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #25 : 09.07.2007 17:03:16 » |
|
Mites jos käsitellään aihetta vaikkapa kaikkien rakastaman Jammu-sedän kautta!
Hän voisi toimia tällaisena esimerkkina ihmisen 'maallisten' (Onhan se Henki kaikessa) syntyjen kautta..
Eli me ollaan Yksi kokonaisuus ihmiskuntana OK.
Ja me eletään energiasta.
Energia on kuin meri.
Ihmiskunta on kuin vesikattila.
Kattilassa tapahtuu monenmoisia..
Kun vedessä tapahtuu riittävästi asioita sieltä nousee pinnalle jotain.
Jammu-setä on tällainen pinnalle noussut kuplanpuhkaisin..
Energiajärjestelmässämme kun ajattelemme ja toimimme monitasoisesti laajoissa pikkupiireissämme niin se vaikuttaa suoraan yhteiseen kattilaamme, jonka keitosta säätelemme olennossamme tapahtuvien reaktioiden kautta (reaktio on sitä kun energia liikkuu ja välittyy paikasta toiseen..)
Siispä: Pedofiliaa eli ihmislapsen hyväksikäyttöä tapahtuu ympäri maailmaa. Ihmislapsi voidaan kuolettaa. Onko se syntiä?
Noh: Kun meitä ollaan hyväksikäytetty (lastamme orjuutettu) niin sillä on seurauksensa, sillä energia liikkuu syy/seuraus suhteiden verkoston kautta.
Se voi tapahtua äärimmäisen pienessä mittakaavassa (yleensä huomaamattomasti...), mutta kun on riittävästi kerätty jonkinlaista energiamallityyppiä yhteiseen keitokseemme niin sellaisen seurauksena on näkyvä reaktio eli kupla-alueen nouseminen pintatietoisuuteen mistä jokin tapahtunut asia menee ihmisten kollektiiviseen tajuntaan lusikoitavaksi ja sitä myöten makutuomareiden arvioitavaksi millaista keitto on ja myöskin tutkailtavaksi olisiko maussa kenties parannettavaa..
Jammu on ääri-ilmiö pedofiliasta, mutta kun ihmisiä hyväksikäytetään (lapsen energiaa imetään vastentahtoisesti) niin on väistämätöntä, että jotain tulee ilmi tajunnan syyyyyyyvistä vesistä tähän 'kollektiiviseen tietoisuuteen' (siihen minkä lähes kaikki tajuavat tapahtuneen tai olevan olemassaoleva tosiasia)..
Mitteepä tuumitte?
Mitä tehdä Jammuille tai miten heidän tekoja käsitellä?
Miten suhtautua tällaisiin ääripäihin?
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #26 : 09.07.2007 19:44:43 » |
|
Mielenkiintoinen veto, Lumor Mitä kaikkea haluat siitä aiheesta tietää? Etenkin lapseen kohdistunut hyväksikäyttö, lapsuuden viattomuuden riisto ja tahraus, on todella äärimmäinen kuolemansynnin ilmaus. Ja ihan todellista totta monille, avuttomille lapsiparoille Sellaisesta synninteosta toipuminen vaatii paljon rakastavaa tukea kanssaihmisiltä, ja aina myös terapiaa. Kuolemansynnin kokeminen nahoissaan synnyttää - synti synnyttää - lisää synnillistä käytöstä; pedofiilin himon ja irstauden uhrin itsearvostus on usein vähissä, syyllisyys tapahtuneesta suuri, usein koko tapahtuma torjutaan muistista -> siitä seurauksena voi olla ylpeydellä itsensä kovettamista, kateutta toisten hyvinvointia kohtaan, vihaa, lannistumista, yllä hyvin kuvailtua ahneutta, erityisesti itseen kohdistuvaa kohtuuttomuutta, tai irstautta joko jatkamalla hyväksikäyttöketjua, tai antamalla edelleen käyttää itseään hyväksi arvottomuudentunteestaan johtuen. Kuolemansynnin tekeminen ei saastuta siis ainoastaan synnin tekijää, vaan myös muita asianosaisiksi joutuneita -> kuolettaminen -> ku_oleminen Kuoletettua kohtaa itsestään ei voi amputoida, eikä sitä voi näkeville silmille peittää, vaikka miten itselleen muuta todistelisi. Mutta sen voi hyväksyä olemassa olevaksi, tunnustaa tapahtuneeksi, kohdata sen aiheuttaman tuskan nyt kehittyneemmällä käsittelykyvyllä, ja ehkä joskus vielä kirkastaa Rakkauden valolla sekin kokemus
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mika-Matti
Vieras
|
|
« Vastaus #27 : 10.07.2007 11:02:18 » |
|
Ikitosi, mitä oikein ymmärrät "kuolemansynnillä" - mitä siitä seuraa ihmiselle; millä ehdoin siitä seuraakin jotakin muuta ihmiselle? Mitä synti kuolettaa? : Kysyn näitä, koska minulle kuolemansynti on harhaa kuten sekin, että tuomitsemme muita siitä, mitä he meistä esiin peilaavat. Ja tämä on kova paikka silloin, kun oma lapsi on joutunut pedofilian uhriksi. On näet vaikeaa nähdä viattomuudessa mitään yhdistävyyttä siihen, että viatonta kohdellaankin häpäisevästi. Kuinka oma, rakas, suojeltava ja turvattava lapsemme voisikaan muka ansaita moista järkyttävää hyväksikäyttöä osakseen. Silti kysyn: entä jos lapsi itse on kutsunut muistuttajansa paikan päälle? Entä, jos lapsi on pyytänyt "taivasmaailmoissa" täydelliseltä rakkaudelta: "Rakkaus, rakastatko minua niin paljon, että suostut toimimaan hyvittämiseni välikappaleena tuossa inkarnaatiossani, johon nyt valmistaudun - suostutko tekemään minulle teon, joka on täysin vastakohtaista sille, mitä Hyvyys on?"
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #28 : 10.07.2007 11:39:44 » |
|
Mitä kaikkea haluat siitä aiheesta tietää?
Tiedän mitä se on, mutta haluan tietoisesti valaista tällaiset 'negatiivit'. Wikipedia: Negatiivi on kuvan, esimerkiksi valokuvan tai elokuvan valmistuksessa tehtävä raakakappale, jossa valoisuus ja usein myös värit ovat päinvastaiset kuin valmiissa kuvassa eli positiivissa. Siis tehdä muunnoksen polaarienergioiden välillä ja laittaa ilmiölle siunauksen.. Mitenkä? No tietenkin Sisäisen Lapsen kautta! Hoivaamalla ihmisyyden haavoja ulotamme valoittavat energiat ihmiskuntaan.. ja sieltä laajempiin yhteyksiin of course.. Eihän 'pahaa' pitänyt vastustaa, vaikka sapeleita ja silmätikkuja niin mieluusti heiluttelisimmekin..? Meinaan helvetilliset energiat ovat puhdistettavissa ja muunnettavissa, jos on Voima hallussa.. Alkuvalolla se käy... Tie Hirviöstä Kaunottareksi, Rumasta Ankanpojasta Joutseneksi ja Demonista Enkeliksi on pitkä ja kivinen, mutta olematta heittelemättä lantakokkareita niiden päälle, joiden selässä reppu painaa ja kahleet vielä laahaa käy matkamme joutuisammin Kotisydämen turvaan...
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Mika-Matti
Vieras
|
|
« Vastaus #29 : 10.07.2007 11:51:03 » |
|
: Niin. On valoja ja on pimeyksiä. Mikä tahansa objekti tarkasteltavana onkin, niin pahana pidettävässäkin on nähtävissä hyvä, kuten hyvässä paha. Ovat rinnakkain, mihin perustuu maailmamme hahmotettavuuskin. Siten nimittämällä jotakin käyttäytymisenmuotoa kuolemansynniksi ihminen peittää itseltään näkymästä kaikessa negaatioissa läsnä olevan position, hyvänkin eli valopuolen. Silti on hyvä vetää rajaa - arvioida itselleen "hyvä" ja "paha", koska kun ei ole kumpaakaan tai voittopuolisesti jompaakumpaa, ihminen on itselleenkin sokea. Sokea niinkin, että kun mainittu ihminen nimeää muita synnintekijöiksi, hän ei tunnista, mitä hänelle itsestään oltiinkin juuri kertomassa lisääkin. Elikkä suurin "saarnamies" voineekin olla syntipenkkiläisten perusjermu, kunhan sen vaan itsestään oivaltaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|