Kiitos pohdinnoistanne - ja huh, melkoista olikin! :
Näin viime yönä unen, jonka teema mielestäni asettuu tämän keskustelun viitekehykseen:
Olin hyvin suuressa valtamerialuksessa, sellaisessa loistoristeilijässä.
Oli tapahtumassa ratkaisevia muutoksia, minkä takia suuri osa laivan henkilöstöstä oli jättänyt koko aluksen ajelehtimaan ties minne.
Sen sijaan matkustajista monet jatkoivat eloaan kuin mitään hälyyttävää ei olisi tapahtumassakaan.
He istuivat nautiskelemassa pöytien antimista, vaikkei kukaan enää korjannut astioitakaan pois. Sen sijaan aterioita näytti vielä kummasti ilmestyvän pöytiin. Laivalla ei myöskään enää siivottu saati pidetty huolta liinavaatehuollosta ja hygieniasta.
Kävin katsomassa laivan keittiön tilannetta...
Kylmähuoneessa oli vierekkäin kolme isoa kuutionmuotoista pakastinta, joista kaksi oli jo aivan tyhjillään, mutta kolmannessa eli oikeanpuolimmaisessa oli vielä läjä maitotaloustuotteita - kymmenisen litraa.
Laivalla oli muuan mies. Poikkeuksellisen oloinen hahmo. Hänessä oli jotakin todella kummaa. Ja olin jo äkännyt, mitä se on.
Kuulin kahden miehen keskustelevankin tuosta kolmannesta miehestä.
Hän oli kaikin puolin charmikkaan ja huolitellun oloinen, mutta...
Niin, hän ei vielä itsekään tiennyt sitä, että hänellä oli kyky syödä suihinsa kaikki mahdollinen konkreettinen! Hänen sylkensä pystyi sulattamaan kaiken kiinteän materian.
Testasin, pitikö tuntumani paikkansa:
Siellä laivan keittiön kylmiössä kysyin mieheltä, söisikö hän jotakin.
Hän vastasi iloisesti ja viattomasti hymyillen "5,5 litraa jäätelöä, kiitos".
Niin, ei hän tehnyt sitä tahallaan - ahnehtinut suurta osaa jäljellä olevasta muonasta.
Hän ei vaan vielä itsekään tiennyt olevansa se, joka kykenee syömään suihinsa kaiken mahdollisen eteensä tulevan.
Jopa koko tuon valtamerialuksenkin!
Kyseessä ei ollut "paha tyyppi"; ei jokin demoni - avaruusmatkalainen ehkä!
Silti hän "aineeseen yhtymisellään" ilmaisi mielestäni ytimekkään tosiasian:
Kun harha tulee tietoiseksi itsestään - olemisestaan harhaa - se tulee täysin kyltymättömäksi itsestään ja "syö syömistään syömiselleen syöveröityen", kunnes nielaisee koko harhahavaintohorisontin.
Kuin "Musta aukko".
Siten harha kadottaa lopulta otteensa "todellisuudestaan", kun jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin luomisen alkutila: tyhjyys.
Harha katoaa kuin kupla - tai ego!
Jäljelle jäädessä todellinen, se, mikä on aina itselleen uutta, enemmän, mahdollista ja avointa - rajattoman täyttymättömästi!
Kun näet kaikkea piisaa loputtomiin, kyltymättömyydelle ei ole enää sijaa.
Sillä kyltymättömyys on sitä, että olento hamuaa itseensä kaiken ilmenevän
ja nielaisee lopulta "erillisyyteensä mentävyydenkin", koska sitä piisaa rajallisesti, koska se on kiinni omissa rajoissaan - ja koska se, purettavine rakenteineen, ei kestä todellisuuden testiä!
Kuin täyttyvä matalapaine väistymässä auringon tieltä.