Mitä tarkoittaa kunnioitus toista ihmistä tai hänen omaisuuttaan tai kotiaan kohtaan?
Noh, jos alkaa kovin laajasti ja monisuuntaisesti asiaa pohtia, niin eihän siinä sitten enää mitään tolkkua ole ja kaikki rajat kaatuu.
Itse kokisin niin, että aina parhaimmalla ymmärryksellä harjoittaisin "sielun hienotunteisuutta" itsen ja toisen suuntaan.
On varmasti tilanteita, jossa pitää rikkoa nuita rajoja. Mutta asiat voi aina hoitaa toisinkin.
Selkeintä on pysyä näissä meille asetetuissa yhteiskunnallisissa rajoissa.
Minusta koti on "pyhättö" vaikka se olisi veneen alunen taikka linna. Minun on "lupa" pyydettävä, jos astun toisen "pyhätön" kynnyksen yli. (ellei hän ole kidnapannut lastani tai miestäni tai serkkuani)
Ja minulla on velvollinen oikeus pitää rajoja omassa"pyhätössäni" parhaimman sen hetkisen ymmärrykseni mukaan.
En voi kokea olevani oikeutettu vaatimaan ketään jakamaan omaisuuttaan minulle tai kukaan ei voi niin minulle tehdä. Sovittu vaihtokauppa on erikseen.
Mitä pitää silloin tehdä, jos on käyttäytynyt typerästi, vaikka loukannut jotakuta?
No jos ainoastaan typerästi käyttäytyy, voi joskus vain kohauttaa olkaansa ja jatkaa matkaansa, mutta jos itselle jää kaihertamaan teko ja asia, voi sitä selvitellä sitten enemmänkin.
Emme koskaan voi välttyä "loukkaamasta" muita piirtäessämme omaa elämämme polkua. :
Sitä voi loukata pintaa tai sielua ja pidän niitä eri arvoisina.
Tunnen "sielussani" jos olen loukannut jonkun toisen "sielua" ja jotta voin saada "rauhan" ilmaisen asian...ennen kaikkea myönnän itse itselleni omat virheeni ja keskeneräisyyteni.
Mitä eroa on pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä?
Tjaa'a.. pahoittelu sopii oikein hyvin tosiin tilanteisiin, kun ehkä tönäisen jotain toista kassajonossa tms.
Anteeksipyyntö on jokin itsen sisällä tapahtuneen prosessin tulos.
On kokenut "ylittäneensä jonkin rajan" mikä ei enää tekona kerro sitä mitä ihmisenä on ja miksi haluaa kasvaa.
Silloin pyydetään anteeksi.
Miten tärkeää on tiedostaa tekosensa, jos aikoo pyytää niitä anteeksi?
En usko että se on mahdollista edes ilman tekonsa tiedostamista tai myöntämistä. Ei se välttämättä tarvitse julkista sen myöntämistä, sisäinenkin riittää ja se kyllä välittyy sitten ajan kanssa tekoina. Ehkä epäsuorinakin.
Miten toimia korrektisti ihmisen kanssa, joka tuntuu olevan täysin piittaamaton oman käytöksensä vaikutuksista ympäristöön?
Ei ainakaan anna hänen tehdä sitä itsellensä...eli vetää rajat, näin et voi minulle tehdä, näin et voi käyttäytyä minua kohtaan...
Tuulispään kommenttiin yhdyn. Tosin vaihtaisin tuon sanan ego, johonkin toiseen, mutta asiasisällöltään olen samaa mieltä.