seuraava »

[Ikitosi]

"Hyvät tavat kaunistavat" sanotaan

Yleensäottaen peruskäytöstavat ovat ihmisillä ainakin ideoina tiedossa, mutta
ne eivät välttämättä kaikille olekaan aivan itsestäänselvyyksiä käytännössä...

Haluan nyt kommenttejanne esim. näistä aiheista;

Mitä tarkoittaa kunnioitus toista ihmistä tai hänen omaisuuttaan tai kotiaan kohtaan?

Mitä pitää silloin tehdä, jos on käyttäytynyt typerästi, vaikka loukannut jotakuta?

Mitä eroa on pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä?

Miten tärkeää on tiedostaa tekosensa, jos aikoo pyytää niitä anteeksi?

Miten toimia korrektisti ihmisen kanssa, joka tuntuu olevan täysin piittaamaton oman käytöksensä vaikutuksista ympäristöön?

[Esmiralda]

"Hyvät tavat kaunistavat" sanotaan

Yleensäottaen peruskäytöstavat ovat ihmisillä ainakin ideoina tiedossa, mutta
ne eivät välttämättä kaikille olekaan aivan itsestäänselvyyksiä käytännössä...

Jotkut ajattelevat, että käytöstavat sanoineen ovat lööperiä ja herraskaista. On siinäkin perää, mutta kuitenkin tietyt sanonnat on syytä lapsesta asti totutella käyttämään, ettei sitten sano että 'ei osaa'. Ne ovat kuitenkin hyvä avaus syvemmälle, sillä onhan niinkin ettei sanoilla vielä kaikkea kuitata.

Haluan nyt kommenttejanne esim. näistä aiheista;

Mitä tarkoittaa kunnioitus toista ihmistä tai hänen omaisuuttaan tai kotiaan kohtaan?

Että jättää sopivasti rauhaan, joskus voi kauniisti siitä sanoa ja olla hienotunteisesti kiinnostunut, mutta kutsun saatua ottaa sen vastaan ja avun tarpeessa (taas hienotunteisesti)tarjoaa apuaan.

Mitä pitää silloin tehdä, jos on käyttäytynyt typerästi, vaikka loukannut jotakuta?

Osata ilmaista yksinkertaisesti, että 'voisinko saada puhua kanssasi', joka on tosi vaikea ilmaisu useinkin. Jos toinen antaa siihen luvan, voi sitten pyytää anteeksi ja selventää asiaa.



Mitä eroa on pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä?

On ero. Pahoittelu (sori vaan, en tarkoittanut) on laiminlyöntiä ja kädellä huitaisua, pelkoa ettei osaa muuta hallita. Anteeksipyyntö voi tapahtua monellakin tavalla, löytää oikea hetki, antaa kukkasia tai jotakin mikä ilahduttaa ja kertoa sen avulla, että asia on vaivannut.

Miten tärkeää on tiedostaa tekosensa, jos aikoo pyytää niitä anteeksi?

Todella tärkeää, sillä useinhan ei edes tiedosta, että on tehnyt jotakin. Oma näkemys ja asian ymmärtäminen on niin lujassa, ettei yksinkertaisesti näe muuta. Silloinhan ei tunne mitään anteeksipyydettävää. Tiedän kuinka kamalalta sekin tuntuu. Paljon saa tehdä töitä, ennen kuin pystyy asettumaan toisen asemaan. Näemme niin monella tasolla tätä elämää...

Miten toimia korrektisti ihmisen kanssa, joka tuntuu olevan täysin piittaamaton oman käytöksensä vaikutuksista ympäristöön?

Jos syvällä sisimmässäni tunnen ja tiedostan, ettei toinen voi luonteelleen ja näkemykselleen mitään, pyrin vetäytymään ja miettimään, tarvitseeko olla tuon ihmisen lähellä, jos tarvitsee, tulee asia vaikeammaksi. Minun on tarvinnut vain vetäytyä, joten tähän on vaikea vastata kokemuksella.

[Ikitosi]

Kiitos vastauksistasi Esmiralda
samoilla linjoilla tunnumme olevan näissä asioissa.

Onko se niin, että ihmisen sivistyksen taikka sydämensivistyksen, jopa
henkisen kehityksen tason voi suoraan päätellä hänen käytöksestään?

Entä jos on käyttäytynyt huonosti jonkin päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena -
pidetäänkö sitä lieventävänä seikkana?

Missä voi olla vika, jos ihminen ei osaa katua tai hävetä räikeästi tavattomia tekojaan?

[Mio]

Ihmisen käytöstä voi tutkia monin tavoin.. Mutta jättäkäämme kaikkinainen arvostelu tien viereen sillä se on luomistyön mittailemista tulitikuilla. 

Olen huomannut, että joissakin tilanteissa ihmiset voivat käyttäytä niin arvaamattomasti ja oudosti ettei heitä meinaa tuntea! Taustalla voi vaikuttaa hyvin monia asia (vaikkapa karmalliset viestit, psyykkisten rakenteiden setviminen tai ihmiskunnan energiavyyhtien purku) ja tällaisten epämääräisten (luovaa hulluutta ja avautumista elämälle se myös voi olla  :) tapojen esilletuleminen tuo lisää aiheita selvitettäväksi olentomme olemuksesta.. Kokemuksien hakua se myös on!

Niin ja mikään ei ole karmamme ulkopuolella. Tämä aivoihin sullottu tietoisuusyksikkö ei vaan välttämättä ymmärrä mistä ihmeellisen jumalallisesta asiasta voi lopulta kyse ollakkin.. Pitää nähdä syvemmälle kuin pintapuolinen käsityskyky oivaltaa..

Meidän kauttamme elämä virtaa.. Oppii ja luo..

[Ikitosi]

Niin, Kaikkeuden viestintuojiahan olemme toisillemme
Ihmisen persoonallisuuden, luonteen, kautta sielu vuodattuu tähän maailmaan - hienostelu voi olla vain pintasilausta, mutta huono käytös, etenkin ns. syyntakeettomassa tilassa ilmenneenä, tulee suoraan sieltä sisimmän perusteista.
Sellaisen kohtaaminen, kaikkine selityksineen, voi olla viesti tarkistaa oma arvomaailma.
Joskus epätodelliseltakin tuntuva typeryys on totta.

Olet Esmiralda ihan oikeassa siinä, että ihan itse valitsemme,
onko toisen käytös sopivaa meidän elämässämme.

Eläköön vapaa tahto!

[Esmiralda]

Kiitos vastauksistasi Esmiralda
samoilla linjoilla tunnumme olevan näissä asioissa.

Onko se niin, että ihmisen sivistyksen taikka sydämensivistyksen, jopa
henkisen kehityksen tason voi suoraan päätellä hänen käytöksestään?

Entä jos on käyttäytynyt huonosti jonkin päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena -
pidetäänkö sitä lieventävänä seikkana?

Missä voi olla vika, jos ihminen ei osaa katua tai hävetä räikeästi tavattomia tekojaan?

Alkoholihan tuo aidon ihmisen esille, usein sen jota hän järkevänä pystyy piilottamaan. Valitettavasti silloin ihminen ei muista mitä on tehnyt. Ja ei 'muista', sillä torjunnan ihminen osaa hyvin suojellakseen itseään ja se voi tapahtua jopa tiedostamattomasti.

Kyllä minäkin ajattelen omaksi lohdutukseksi usein siten, että meillä on eri sektoreilla nuo älynlahjat ja että elämme myös eri sieluntasoilla käyden omia oppejamme. Mutta ei sovi myöskään unohtaa sitä, että kyllä hekin omalla käytöksellään osoittavat oppia toiselle ja tuovat esiin tämä asenneviidakkoa, missä usein hoksaamatta omia heikkouksiamme elämme. Kukaan ei ole 'puhdas', siksi minäkin usien mietin, mikä tarkoitus on kohdata näitä juttuja. Silti ei pidä antaa niille valtaa häiritä liikaa elämäämme.

Toivon Ikitosi, että sydän ja viisaus hoitelee mietä näissä probleemoissa. 

[Ikitosi]

Kiitos Esmiralda samaa toivon minäkin.

Ja lasken oman puhdistumiseni likavesiksi kohtaamani lietteen.
Itseään ja omaa elinpiiriään tässä täytyy puhistella, ja
jättää p.kasat tonkimatta - ei niistä löydy kuin sittisontiaisia.


Mutta käytöstavoista voisi silti puhua yleisemmällä tasolla..

Miten arvostatte esim. kohteliaisuutta tai huomaavaisuutta?
Onko sitä helppoa osoittaa/ottaa vastaan?
Kauniit sanat, ovien avaaminen, pierun pidättäminen seurassa...
Kuuluuko sellainen toiminta hyviin tapoihin enempi sääntönä kuin poikkeuksena?

Entä itsestään, omasta hygieniastaan huolehtiminen - kuuluuko se mielestänne hyviin käytöstapoihin?

Mitä pidätte sivistyneenä käytösenä? Onko se sama kuin hyvät tavat?

[Mio]

Eräs jees juttu on sellainen ominaisuus, jossa ihminen tarkastelee omia motiiveitaan ja reaktioitaan puolueettomasti tulkiten, joka voi ollakkin sangen monipiippuinen juttu kun meillähän on useita kasvoja, joista hetkessä näkyy sellaista ja seuraavana voidaan ollakkin jo jotain muuta kun kohdataan elämän valtavan skaalan ilmiöitä kaikessa yksinkertaisuudessaan..

Siis rehellinen itsetutkiskelu ilman ylä-alavaihteluita (niitä dualistisia minä/jokin/se oikeassa tahi väärässä kiemuroita), jossa havainnoidaan omia (tai minkä tahansa 'asian') idea-arvomaailman määreitä siihen miten elämässä sitten todellisuudessa käyttäytyykään kuuluu tapoihin, joita on syytä harjoittaa jatkuvasti, jotta asiat olisivat selvillä vesillä.. Katsoa ja miettiä Sydämellä..

Kuten vaikkapa esmes sellainen tilanne, jossa puhutaan kauniita kokonaisuuksia taivaistajne., mutta seuraavassa hetkessä syljetään 'mörön' päälle on sellaista ilmenevyyttä, jota voisi hieman viilata.. Kuuluvat meinaan sarjaan takinkääntö..

[Pallaskissa]

Mitä tarkoittaa kunnioitus toista ihmistä tai hänen omaisuuttaan tai kotiaan kohtaan?

Mitä pitää silloin tehdä, jos on käyttäytynyt typerästi, vaikka loukannut jotakuta?

Mitä eroa on pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä?

Miten tärkeää on tiedostaa tekosensa, jos aikoo pyytää niitä anteeksi?

Miten toimia korrektisti ihmisen kanssa, joka tuntuu olevan täysin piittaamaton oman käytöksensä vaikutuksista ympäristöön?

Ihan ensimmäiseksi vastaan tähän suurella kliseellä (koska kaikki kliseet ovat totta ): Eli "kultaisella säännöllä";

Meidän tulisi käyttäytyä muita kohtaan samoin kuin toivomme heidän käyttäytyvän meitä kohtaan.
Aristoteles 385 e.a.a.
(Sama sääntö tunnetaan myös toisen mestarin eli Jeesuksen sanomana )

...Kunnioitus ja arvostus syntyvät itsestään, kun otamme vastuun itsestämme ja ymmärrämme, että emme eroa millään tavalla Toisesta Pahoitella voin myös toisen puolesta, anteeksi pyytää vain omastani. Tiedostaminen on vastuun ottamista, ilman sitä ei anteeksipyyntö voi tulla täydestä sydämestä.

Vimeinen kysymyksesi oli niin vaikea, että täytyy miettiä vielä...

[Ikitosi]

Meidän tulisi käyttäytyä muita kohtaan samoin kuin toivomme heidän käyttäytyvän meitä kohtaan.
Aristoteles 385 e.a.a.
Tämä Kultainen sääntö taitaa olla parhaimmillaan sitä alkemiaa

Pallaskissa:

...Kunnioitus ja arvostus syntyvät itsestään, kun otamme vastuun itsestämme ja ymmärrämme, että emme eroa millään tavalla Toisesta Pahoitella voin myös toisen puolesta, anteeksi pyytää vain omastani. Tiedostaminen on vastuun ottamista, ilman sitä ei anteeksipyyntö voi tulla täydestä sydämestä.

Itsensä tiedostaminen vastuullisena olentona taitaa olla tässä ihan avainasemassa.

Olen itsenäinen osa tätä kokonaisuutta, värähtelen omalla tavallani, johon kokonaisuuden kaikki muut osaset reagoivat oman värähtelynsä mukaisesti.

Tilanteet harvoin muuttuvat ihan äkisti, takkia kääntämällä, ilman siihen johtavia syitä..
"Pitämällä huolta oman värähtelyni sopivuudesta kulloisiinkin olosuhteisiin, voin välttyä enemmiltä 'kasvoihin sylkemisiltä', sillä ne ovat vain reaktio, jonka olen itse aiheuttanut epäkunnioittavalla käytöksellä toisia kohtaa, ja joka siten minulle itselleni näin palautuu."

[Pallaskissa]

"Pitämällä huolta oman värähtelyni sopivuudesta kulloisiinkin olosuhteisiin, voin välttyä enemmiltä 'kasvoihin sylkemisiltä', sillä ne ovat vain reaktio, jonka olen itse aiheuttanut epäkunnioittavalla käytöksellä toisia kohtaa, ja joka siten minulle itselleni näin palautuu."

...Niin metsä vastaa... 

[Asterix]

Mutta käytöstavoista voisi silti puhua yleisemmällä tasolla..

Miten arvostatte esim. kohteliaisuutta tai huomaavaisuutta?
Onko sitä helppoa osoittaa/ottaa vastaan?

Arvostan niin paljon, että se kuuluu luonnollisena osana elämääni
niin paljon, että sitä ei tarvitse erikseen edes miettiä.
Hienotunteisuus on eri asia.
Loukkauksiakin voi sanoa kohteliaasti.  :

Kun joku sanoo kohteliaisuuden tai muutoin osoittaa huomaavaisuutta,
otan sen kiittäen vastaan, enkä käyttäydy huonosti mitätöimällä
kohteliaisuuden/huomaavaisuuden osoittajan sanat/teot tyhjiksi
aliarvioimalla hänen arvostelukykyään.

Minä en siis koskaan vastaa kohteliaisuuteen/huomaavaisuuten,
että, ei sinun olisi tarvinnut/en mielestäni ole sitä, mitä sanot/
minulle kuuluu huonoa/tms. vastaavaa.

Olen tietoinen kyllä suomalaisen tapakulttuurin
ja täkäläisen tapakulttuurin eroista.

Kauniit sanat, ovien avaaminen, pierun pidättäminen seurassa...
Kuuluuko sellainen toiminta hyviin tapoihin enempi sääntönä kuin poikkeuksena?

No miltä sinusta tuntuisi, jos seuralaisesi puhuttelisi sinua aliarvioiden ja törkeästi,
läimäyttäisi oven silmiesi edessä kiinni ja pieraisi päälle? :

Entä itsestään, omasta hygieniastaan huolehtiminen - kuuluuko se mielestänne hyviin käytöstapoihin?

Ehdottomasti. Piereskely ja syljeskely ON hygienia kysymys myöskin
ja sen voi ymmärtää vain eläimille ja vajaa mielisten toiminnaksi,
joilla ei ole mahdollista itse huolehtia hygieniastaan.

Mitä pidätte sivistyneenä käytösenä? Onko se sama kuin hyvät tavat?

Ei ole.
Sivistynyt käytös on enemmän korkeasti koulutetun luokan opiskelulla
saavutettu taito. Sivistynyt käytös ei sinällänsä pidä sisällä vielä
hyviä tai sen enempää kauniita tapoja.
Sivistynyt käytös kaikkine kiemuroineen on tapa osoittaa arvonsa
ja tasonsa.

[tuulispää]

Alkoholihan tuo aidon ihmisen esille, usein sen jota hän järkevänä pystyy piilottamaan. Valitettavasti silloin ihminen ei muista mitä on tehnyt. Ja ei 'muista', sillä torjunnan ihminen osaa hyvin suojellakseen itseään ja se voi tapahtua jopa tiedostamattomasti.

Alkoholi ei tuo aitoa ihmistä esille, vaan sen egon, joka on alkoholin vaikutuksen alaisessa ihmisessä se hallitsevampi puoli juuri silloin.
Egon ohjaama ihminen on kaukana aidosta Itsestään, joka taas ohjaa silloin kun on läsnä.

Muistamattomuus on myös egon tekosia ottaa pinnat kotiin, "eihän minussa mitään vikaa ole" suojelukeinollaan.Ego on juuri se tiedostamaton, kun taas aito Itse on tietoisuus, ja läsnäolo.

[Mirjam*]

Mitä tarkoittaa kunnioitus toista ihmistä tai hänen omaisuuttaan tai kotiaan kohtaan?

Noh, jos alkaa kovin laajasti ja monisuuntaisesti asiaa pohtia, niin eihän siinä sitten enää mitään tolkkua ole ja kaikki rajat kaatuu.
Itse kokisin niin, että aina parhaimmalla ymmärryksellä harjoittaisin "sielun hienotunteisuutta" itsen ja toisen suuntaan.
On varmasti tilanteita, jossa pitää rikkoa nuita rajoja. Mutta asiat voi aina hoitaa toisinkin.
Selkeintä on pysyä näissä meille asetetuissa yhteiskunnallisissa rajoissa.
Minusta koti on "pyhättö" vaikka se olisi veneen alunen taikka linna. Minun on "lupa" pyydettävä, jos astun toisen "pyhätön" kynnyksen yli. (ellei hän ole kidnapannut lastani tai miestäni tai serkkuani)
Ja minulla on velvollinen oikeus pitää rajoja omassa"pyhätössäni" parhaimman sen hetkisen ymmärrykseni mukaan.
En voi kokea olevani oikeutettu vaatimaan ketään jakamaan omaisuuttaan minulle tai kukaan ei voi niin minulle tehdä. Sovittu vaihtokauppa on erikseen.

Mitä pitää silloin tehdä, jos on käyttäytynyt typerästi, vaikka loukannut jotakuta?

No jos ainoastaan typerästi käyttäytyy, voi joskus vain kohauttaa olkaansa ja jatkaa matkaansa, mutta jos itselle jää kaihertamaan teko ja asia, voi sitä selvitellä sitten enemmänkin.
Emme koskaan voi välttyä "loukkaamasta" muita piirtäessämme omaa elämämme polkua.  :
Sitä voi loukata pintaa tai sielua ja pidän niitä eri arvoisina.
Tunnen "sielussani" jos olen loukannut jonkun toisen "sielua" ja jotta voin saada "rauhan" ilmaisen asian...ennen kaikkea myönnän itse itselleni omat virheeni ja keskeneräisyyteni.

Mitä eroa on pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä?

Tjaa'a.. pahoittelu sopii oikein hyvin tosiin tilanteisiin, kun ehkä tönäisen jotain toista kassajonossa tms.
Anteeksipyyntö on jokin itsen sisällä tapahtuneen prosessin tulos.
On kokenut "ylittäneensä jonkin rajan" mikä ei enää tekona kerro sitä mitä ihmisenä on ja miksi haluaa kasvaa.
Silloin pyydetään anteeksi.

Miten tärkeää on tiedostaa tekosensa, jos aikoo pyytää niitä anteeksi?

En usko että se on mahdollista edes ilman tekonsa tiedostamista tai myöntämistä. Ei se välttämättä tarvitse julkista sen myöntämistä, sisäinenkin riittää ja se kyllä välittyy sitten ajan kanssa tekoina. Ehkä epäsuorinakin.

Miten toimia korrektisti ihmisen kanssa, joka tuntuu olevan täysin piittaamaton oman käytöksensä vaikutuksista ympäristöön?

Ei ainakaan anna hänen tehdä sitä itsellensä...eli vetää rajat, näin et voi minulle tehdä, näin et voi käyttäytyä minua kohtaan...

Tuulispään kommenttiin yhdyn. Tosin vaihtaisin tuon sanan ego, johonkin toiseen, mutta asiasisällöltään olen samaa mieltä. 

[Esmiralda]

Alkoholihan tuo aidon ihmisen esille, usein sen jota hän järkevänä pystyy piilottamaan. Valitettavasti silloin ihminen ei muista mitä on tehnyt. Ja ei 'muista', sillä torjunnan ihminen osaa hyvin suojellakseen itseään ja se voi tapahtua jopa tiedostamattomasti.

Alkoholi ei tuo aitoa ihmistä esille, vaan sen egon, joka on alkoholin vaikutuksen alaisessa ihmisessä se hallitsevampi puoli juuri silloin.
Egon ohjaama ihminen on kaukana aidosta Itsestään, joka taas ohjaa silloin kun on läsnä.

Muistamattomuus on myös egon tekosia ottaa pinnat kotiin, "eihän minussa mitään vikaa ole" suojelukeinollaan.Ego on juuri se tiedostamaton, kun taas aito Itse on tietoisuus, ja läsnäolo.

Olet ihan oikeassa, Tuulispää, ymmärrän syvyytesi.

Minä liitinkin huomioni siihen päällimmäiseen, koska uskon että egogin yrittää tuoda omistansa sen paremman esille ja peittää sen mikä on aitoa, mutta ei soveliasta tuoda julki. Uskon, että usein myös torjutut tunteet puhkeavat esiin tietyssä tuiskeessa. Itkut ovat herkässä, myös katkeruudet ja vihat.  Aidoksi sanon sen vuoksi, että kun olen tehnyt töitä niin monenmoisilla työmailla, niin olen vähän leikilläni sanonut, että kaksi on työtä, josta olen pitänyt, koska olen saanut tehdä työtä aitojen ihmisten kanssa. Se on ollut kapakka ja pienten lasten koulu. Siis kaikella lämmöllä!