seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta kaikkeus ja jumaluushan ovat rajattomia ja vailla esteitä? Jumaluudella ei pitäisi olla mitään ongelmaa tuottaa kaikille 90-100% hyvät kumppanit, ja nyt just.

Voisitko itse olla ilman ketään ja kauanko? Miten luulisit muuttuvasi?

[K-NRJ]

Voisitko itse olla ilman ketään ja kauanko? Miten luulisit muuttuvasi? [/color]

Hyvä kysymys.

Minä olin itse sinkkuna pitkään nuorena, jolloin loin sen oman identiteettini. Mielestäni siinä onkin yksi syy siihen, miksi nykyinen suhde toimii.

On ensin osattava olla yksin, jotta pystyisi olemaan parisuhteessa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen aina osannut olla yksin, no problem. Se aika vaan tuntuu pitkältä, kun on tottunut jo jonkun kanssa olemaan. Sitä ikäänkuin tottuu kumpaankin olotilaan. Toisessa on kosketus toisessa ei. 

mutta kun olisin jo muutakin kuin äiti ja työntekijä...

[K-NRJ]

Niimpä.

Jos nyt jäisin yksin, olisi kyllä vaikea tietää, kuinka kauan pärjäisin. Aikaisemmin se oli selvää että pärjää, mutta tuollaisen hyvän parisuhteen jälkeen sitä on vaikea olla yksin.  Siksi ymmärtää paremmin niitä, joilla on takanaan suhde.

[Nyanssi]

Nyanssi voisi tietysti tsekata AP karttansa?täh?tsekkaan kyllä mieluusti kaikki mutta kun joku kertois miten?tai no...jospa annan tietojani tässä eli 25.3.1969 klo 12:10 ovat noi maagiset lukemat näillä sivuilla.
Mittään ei ole kuulunut pian viikkoon mutta ystävättäreni muistutti maltista...mukava saada uusia näkökulmia asiaan, kiitos vastauksistanne myös. Olen nyt vaan päättänyt jättää asian oman onnensa nojaan...aika näyttää kehkeytyykö mittään.
koitan olla positiivinen näiden miesjuttujeni kanssa. mitkä aina karisseet joko siihen että mua alkaa ahdistaa tai sitten kun Itse olisin kiinnostunut, ukkelit pakenee yystä tai toisesta...on se niin väärin!
Sitä jotain kokonaiseksi tulemisen tunnetta ja omista elämää hankaloittavista kiirastulista haluaisi päästä irti. ja jotenkin joku idealistinen ajatukseni on, että vapaudun niista kun rakastuisin ja mua rakastettaisiin...
työskentelen hoito-alalla ja saan työstäni kovin tyydytystä. näin pystyn unohtamaan omat tarpeeni . mutta välillä se jatkuva itsestä antaminen kotona ja töissä kostautuu....ja nukkuminen on ainoa mikä nostaa fiiliksiä.
Kaikesta huolimatta saisin kyllä olla tyytyväisempi, mutta mutta...
Hyvää viikkoa!

[^^Queen Nefertiti^^]

Nykymiehet ovat mielenkiintoisia. Aina ne yrittää jonkun uuden kanssa sitten kuitenkin, lähinnä seksihimojensa takia? Naimisiin, tai seurustelu, tai kaukosuhde. Joidenkin miesten mielestä naimisiin meno tai sitoutuminen varmistaa tarpeiden täyttymisen, siitäkin voi sitten aina jompikumpi lähteä. Lycka till. Tai Nyanssi, toinen mies kehiin! No ei kaikki miehet oo pahoja, kokeiles rukoilla..


Auringonpaluukartoista on tuolla Ebenian ketjussa.

[Buf~]

koitan olla positiivinen näiden miesjuttujeni kanssa. mitkä aina karisseet joko siihen että mua alkaa ahdistaa tai sitten kun Itse olisin kiinnostunut, ukkelit pakenee yystä tai toisesta...on se niin väärin!

[/quote]

Minäkin allekirjoitan tämän. Mut jätettiin taas 1,5 kk jälkeen -tää luku näyttää olevan mulle maaginen, kauempaa ne ei tunnu kestävän  Miehellä ei ollu tunnetta mukana, mulla olis ollu paljonkin mutta en taaskaan sitä osannu näyttää. Tuli harrastettua itsetutkiskelua viikonloppuna ja totesin etten voi enempää kasvattaa kovaa kuorta-enhän siinä tee muille kuin itselle hallaa.. Miks aina näin, löydän miehen jonkalainen mun mielestä miehen kuuluu olla, tunne ei vaan sit ole molemminpuolista.

[Sanna]

Minä olen ollut paljon yksin ja en edes kaivannut ketään jopa nautin siitä.
Avioliitossa olessani tunsin itseni yksinäiseks, 
Olen ollut eronneena 17vuotta
ja sitten tutustuin viimevuonna keväällä mieheen ja aloimme seurustelemaan, mutta syksyllä hän lähti kotimaassaan käymään kuulemma vain kuukaudeksi,
nyt on menyt 10 kk ja hän sanoo vieläkin että tulee takaisin,
on ollut ongelmia viisumin ja rahan vuoksi,
jaksan uskoa että hän tulee, vaikka välillä tekee mieli luovuttaa, noin puoli sekunttia.

Se tunne on vain niin suuri sydämessäni, että en pysty luovuttamaan, vaan odotan.